Kerroin jo ensimmäisessä Andalusian-roadtrippiämme käsittelevässä postauksessa, että tuon kymmenisen päivää kestäneen autoloman aikana reitillemme osui vain yksi pettymys: Áloran pikkukylä, jossa yövyimme matkalla Córdobasta Rondaan. Kaipasimme Granadan ja Córdoban kaupunkien jälkeen pienen kylän tunnelmaa, ja Google tarjosikin tuolle alueelle lukuisia vaihtoehtoja. Joissakin kylissä majoitusten hinnat olivat lauantain ja sunnuntain väliselle yölle meille liian kalliit, joten hylkäsimme useamman vaihtoehdon vain hintojen vuoksi.
Vaikka Álora näyttääkin tässä kuvassa ihan viihtyisältä, ei se kuitenkaan sitä ollut.
Áloran kylä oli pettymys
Álora oli jollakin sivustolla päässyt Andalusian kauneimpien kylien listalle, ET-lehden artikkelissa kylästä maalailtiin rauhallinen ja ihanan idyllinen kuva, ja majoitusten hinnat eivät päätä huimanneet. Sinne siis!
Áloran pikkukaupunki levittäytyy rinteelle Guadalhorcen jokilaaksossa vehnäpeltojen ja appelsiinitarhojen keskellä. Kukkulaa hallitsee maurilinna. Takapihoilla on aaseja, hevosia ja vuohia, kujilla juoksentelee kulkukoiria. Vanhat naiset lakaisevat talojensa edustoja. Miehet viettävät siestaa varjossa tarinoiden ja korttia pelaten.
Todellisuus kuitenkin oli kaikkea muuta kuin idyllinen, sillä Álora on lähes kuollut kyläpahanen, missä ei ole yhtään mitään. Meillä oli vaikeuksia jopa löytää ravintolaa illallista varten, sillä emme kelpuuttaneet ruokapaikaksi mitään Áloran kaljakuppiloista. Lopulta nälkäisinä ja kärttyisinä ajoimmekin kymmenisen kilometriä kaupungin ulkopuolelle syömään. Hotellimme oli pimeä loukku, ja sänkymme patjassa oli keskellä sellainen monttu, että upposimme sinne molemmat yhdeksi mytyksi. Yritäpä siinä sitten nukkua.
Huonosti nukutun yön jälkeen pakkasimme kiireesti tavaramme ja kaasutimme Álorasta vikkelään pois. Meille jäi mysteeriksi se, miten ihmeessä kylä on päässyt millekään listalle Andalusian kauneimmista kylistä, sillä sitä se ei todellakaan ollut. Eihän siellä ole ede mitään nähtävää! Ainoa syy, miksi Áloraan kukaan turisti eksyy, on läheinen Málagan järvialue ja kuuluisa patikointireitti Caminito del Rey. Ja sinne mekin päätimme mennä, kun niin lähellä kerta olimme.
Upea Málagan järvialue
Málagan järvialue sijaitsee reilut 60 kilmetriä Málagasta luoteeseen, ja se koostuu kolmesta upean värisestä järvestä, jotka on nimetty aikamoisin sanahirviöin: Embalse de Gaitanej, Embalse del Conde de Guadalhorce ja Embalse del Gualdalteba-Guadalhorce. Järvet ovat syntyneet padon rakentamisen seurauksena, joten luonnon muodostamia nämä eivät ole, mutta se ei niiden upeutta kuitenkaan vähennä.
Järvialue on suosittu paikka tulla viettämään aikaa ystävien ja perheen kanssa, ja etenkin kesäisin monet tulevat tänne uimaan, pitämään piknikiä ja vaikkapa melomaan. Lisäksi alueella on lukuisia patikkapolkuja.
Me pysähdyimme ensiksi El Chorrossa, mutta kylän sijaan Googlen kartta ohjasi meidät Caminito del Reyn päätepisteelle, eikä siellä ollut juurikaan mitään nähtävää. El Chorrossa on juna- ja bussiasemat, jos tänne haluaa tulla paikallisliikenteellä esimerkiksi Álorasta tai Málagasta.
Jatkoimme matkaa Embalse del Conde de Guadalhorce –järvelle, ja pysähdyimme päivän toiselle aamiaiselle El Mirador Ardales -ravintolaan. Ravintolan terassilta on upea näköala järvelle!
Caminito del Rey – Kuninkaan polku
Caminito del Rey, eli kuninkaan polku, rakennettiin vuoren seinään 1900-luvun alussa kahden vesivoimalan välillä liikkumisen helpottamiseksi. Kallioon jopa sadan metrin korkeuteen rakennettu kävelyreitti rapistui vuosikymmenten saatossa puutteellisen kunnossapidon vuoksi, mutta siitäkin huolimatta (tai juuri sen vuoksi) se houkutteli hurjapäitä kävelemään tämän noin kolmen kilometrin mittaisen reitin läpi. Vuosituhannen vaihteessa parin kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen maailman vaarallisimmaksi vaellusreitiksi nimetty Caminito del Rey päätettiin sulkea vuonna 2001.
Reitti kunnostettiin ja rakennettiin osin kokonaan uudestaan. Useamman vuoden kestäneiden kunnostustöiden jälkeen Caminito del Rey avattiin uudelleen keväällä 2015. Reitti on todella suosittu, ja päivittäinen kävijämäärä on rajoitettu noin 500 henkilöön. Tämän vuoksi liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen Caminito del Reyn nettisivuilta. Lipun hinta on kymmenen euroa henkilöltä, ja bussikuljetus pääte- ja aloituspisteiden välillä maksaa 1,55 €.
Jos tulet paikalle junalla, tulee El Chorrosta ottaa bussi Caminito del Reyn aloituspisteelle, mutta jos tulet omalla autolla, kannattaa auto jättää parkkiin reitin alkupäähän ja ottaa kävelyn loputtua bussi takaisin autolle. Auton voi laittaa parkkiin esimerkiksi El Mirador Ardales -ravintolan ilmaiselle parkkipaikalle, ja lähtöpaikalle vievän reitin aloittava tunneli on autotien varella aivan parkkipaikan lähellä.
Caminito del Rey ei ollut kuulunut meidän reissusuunnitelmiin, mutta Áloraan päädyttyämme se alkoi kiinnostaa kovin. Olin edellisenä iltana katsonut nettisivuilta olisiko lippuja kenties jäljellä, mutta eihän niitä enää tässä vaiheessa tietenkään ollut. Päätimme kuitenkin mennä niin pitkälle kuin lipuitta pääsisimme, joten kävelimme autotieltä pimeän tunnelin läpi (vaikka tunneli on lyhyehkö, tuli puhelimen taskulamppu tarpeeseen) ja noin puolitoista kilometriä lipuntarkastuspisteelle saakka.
Portille päästyämme en voinut olla kysymättä, olisiko heillä lippuja myymättä. Olin nimittäin kuullut, että etenkin tällaisena epävakaisena päivänä monet jättävät sateen pelossa tulematta, ja nuo käyttämättä jääneet liput myydään sitten muille. Ja näin todellakin oli asian laita, ja lippuja oli jäljellä!
En voinut uskoa tuuriamme! Tömähdin kuitenkin nopeasti maanpinnalle takaisin Thomaksen ilmoittaessa, että hän ei korkeanpaikankammoisena reitille lähtisi. En minäkään korkeista paikoista erityisemmin pidä, mutta olisihan tämä reitti kyllä koettava… Mietimme vaihtoehtoa, että lähtisin kävelylle yksin, mutta huonosti varustautuneena (minulla oli mukana vain pari desiä vettä ja vatsassa syötynä vain puolikas sämpylä ja pari churroa) ja tiukahkon aikataulun vuoksi päätin hyvin vastentahtoisesti jättää vaelluksen seuraavaan kertaan.
Vaikka varsinaisen Caminito del Reyn osuus on reitistä kolmisen kilometriä, tulee kävelylle pituutta alku- ja loppupätkineen kaiken kaikkiaa noin seitsemän kilometriä. Reitti on kielletty alle 8-vuotiailta lapsilta. Caminito del Rey on suljettu maanantaisin.
Kokemuksia Caminito del Reyn kävelemisestä voi lukea esimerkiksi Lähtöportti-blogista.
Vaikka Áloran kylä olikin meille suuri pettymys, jotain todella hyvää siitä kuitenkin seurasi: päädyimme viettämään mukavat pari tuntia näillä upeilla järvillä, jotka muuten olisivat jääneet näkemättä.
59 comments
Harmillista että näin negatiivinen postaus on jäänyt tänne antamaan aivan väärää kuvaa Guadalhorcen laakson rinteille levittäytyvästä Áloran aidosta espanjalaisesta kylästä. Olit Terhi muodostanut mielipiteesi yhden illan ja yhden yön perusteella, kannattaisi viipyä pitempään ennenkuin jakaa noin yksipuolisen kuvauksen jostain paikasta. Vietettyäni Álorassa puoli vuotta, on kokemukseni aivan toisenlainen. Itse asiassa jo ensimmäisellä käynnillä rakastuin kylään, sen aitoon turisteja mielistelemättömään tunnelmaan, josta kahviloita, tapaspaikkoja, aitoja flamenco-baareja, teatteri, elokuvateatteri, viehättäviä kauppoja, erinomaisia ravintoloita, joissa saa aitoa espanjalaista ruokaa, mutta myös pizza- ja salaattipaikkoja, jos sellaisia haluaa. Álorassa asuu paljon taiteilijoita, joiden maalauksia on nähtävissä usein järjestettävissä taidenäyttelyissä. Koska Álorassa ei näy turistimassoja ja ja sinne asettuneet ulkomaalaiset ovat sopeutuneet elämään rinnakkain kyläläisten kanssa, on ilmapiiri espanjalaisen rento, avoin ja ystävällinen. perinteisiä kyläjuhlia ja uskonnollisia juhlia järjestetään vähän väliä. Kylä on aktiivinen ja elävä silloin kun on aika juhlia, mutta tavallisina päivinä voi nauttia lepposasta, rauhallisesta elämänmenosta.
Kylänäkymää hallitsee upea maurien aikainen linnoitus, myös kirkkoja löytyy kylästä useampia, joista Iglesia Nuestra Señora de la Encarnación, yllättää koollaan ja komeudellaan. Sen vieressä on argeologinen museo, johon on taltioitu monipuolisesti kylän pitkä ja vaiherikas historia. Hyvin merkattuja eri pituisia patikointireittejä riittää vaihtelevassa maastossa. Ja vuoristomaisemat ovat henkeäsalpaavan upeat jokaisena vuorokauden aikana.
Suosittelen Terhi sinulle uutta käyntiä jonain päivänä Álorassa, jonne vuoden 2017 jälkeen on avattu monia Airbnb majoituksia, eikä niissä varmastikaan tarvitse nukkua kuoppaisilla patjoilla.
Tuli pitkä vuodatus kun tunteet nousi pintaan rakkaan Áloraa vähättelystä. Menköön tämä nyt Terhin negatiivisen postauksen päivityksestä, kyllähän ahkeralle reissaajalle toisinaan sattuu huonojakin päiviä ja huonoja ajoituksia ja huonoja karttoja.
Enemmänkin voisin Áloran nähtävyyksistä kertoa, mutta täältä löytyy lisää https://www.andalucia.org/en/alora
Hei Outi, kiitos kommentistasi ja oman kokemuksesi jakamisesta! Kenenkään kokemus ei ole oikea taikka väärä, ja tämä oli minun kokemukseni Álorasta jonka halusin jakaa blogissani. Olen itse asiassa piipahtanut kylässä myöhemminkin, eikä sekään muuttanut mielipidettäni. Molemmat käynnit olivat toki lyhyitä, ja varmasti pidemmällä käynnillä löytäisi myös niitä mukavia puolia, mutta Andalusiassa on paljon (minun mielestäni) ihanempia paikkoja, että tuskin koskaan tulen viettämään Álorassa pidempää aikaa. En koe, että minun täytyisi blogissani jakaa vain positiivisia kokemuksia, sillä joskus vain jotkut paikat ei nappaa – toki syynä ei välttämättä ole paikka itse, vaan myös omilla odotuksilla on vaikutusta siihen, aiheuttaako kohde pettymyksen vai ylittyvätkö kenties odotukset. Ja itselle onkin käynyt muutaman kerran niin, että kuultu tai netistä luettu ikävämpi kokemus on latistanut omia odotuksia niin, että paikka onkin yllättänyt positiivisesti! Eli huonojen kokemuksien jakaminen ei mielestäni ole lainkaan huono juttu :)
Mukavaa joulun odotusta sinulle!
Olen käynyt ja olin innoissani mahtavista näkymistä. Minunkaan korkeita paikkoja kammoava mieheni ei lähtenyt mukaan, mutta onneksi sain pari ystävääni innostumaan asiasta. Kiinnostuneena luin tämän jutun järvistä. Tuo pitää kyllä vielä katsastaa. Ja Alora ei taida oikeasti olla kovin sykähdyttävä. Olin siellä kerran Olé-lehden järjestämällä viintitilaretkellä, se oli kyllä sinänsä kiva, mutta kylää emme enempää silloin kiertäneet. https://www.rantapallo.fi/ailajajuha/mummi-caminito-del-reylla/
Kiitos! Löytyipä Malagan seudulta kohde, jossa voisi joskus vieraillakin. Kiitos!
Ole hyvä, Appa! :)
Tuonne kyllä haluaisin! Vaikken rakastakaan korkeita paikkoja, niin tuollaisesta paikasta kyllä saisin varmaan sellaiset kiksit, että pelko väistyisi adrenaliinin tieltä alta aikayksikön.
Minäkin uskon, että ne kiksit voittaisi korkeanpaikonkammon! Onhan tuo huikea paikka, joten kyllä se pitää vielä joskus kävellä :)
Mä kuulin reitistä liftauskavereilta joskus kymmenen vuotta sitten, mutta en silloin uskaltautunut hengelläni leikkimään. Kun reitti avattiin uudestaan niin päätin, että tuonne pitää päästä, ja viime kesänä se onnistuikin työreissun yhteydessä. Lensin Malagaan pari päivää ennen työtehtäviä, ja majoituin El Chorroon Complejo Turístico Rural La Garganta -hotelliin. Alora oli munkin mielestä todella ankea (tulin sinne junalla Malagasta, koska päivän vika juna El Chorroon oli jo mennyt). Nostin siellä rahaa, ja menin taksilla El Chorroon. Ei El Chorrossakaan oo tekemistä, mutta mä tulinkin luonnon takia eli lähinnä päivävaelluksien jälkeen lilluiden ihanassa uima-altaassa ja tuijottelin vuoria. Tuolla alueella on paljon muitakin kävelyreittejä, joista suurimmalla osalla saa ihan rauhassa kävellä ja nauttia luonnosta. Caminito Del Rey oli mun makuun liian turremainen, mutta harrastankin vaellusta, ja ei sitä oikein voi verrata luonnossa vaeltamiseen kaikkine kaiteineen ja kypärineen. Reitti ja ympäröivä luonto on toki todella kaunis, mutta mun makuun se oli enemmän kävely, ei vaellus :D Itse menin sinne reitin historian takia, ja toki sen, että voi turvallisesti kävellä rotkon reunalla.
Joo, kävelyhän se taitaa enemmänkin olla :D Muut alueen reitit on varmasti rauhallisempia, kun suurin osa menee tekemään Caminiton, mutta harmittavasti meillä ei ollut aikaa ottaa niistä selvää. Ex tempore -reissujen huono puoli on juuri tämä, että jotkut kivat jutut saattavat jäädä kokematta kun ei ole aikaa suunnitella.
Kaunista järvimaisemaa ja mielenkiintoinen tuo reitti. Harmi että patikka jäi kokematta, mutta on varmasti parempi, ettei parilla desillä vettä ja tyhjällä vatsalla sinne lähde. Jäipähän syy palata takaisin. :-)
Olisihan se varmastikin sisulla mennyt, mutta jäipähän syy mennä sinne uudestaan paremmin valmistautuneena :)
Pakkohan tuo Caminito del Rey on joskus kokea! En vaan tajua, miten kukaan on uskaltanut kävellä sillä vanhalla polulla! Alkujaankaan! :D Kiitos postauksesta, tästä todellakin on hyötyä reitille aikoville ja myös alueelle vahingossa päätyville. Hyvä tietää, että lippuja kantsii kysyä vaikkei olisi etukäteen varannutkaan.
Katsoin muuten sen videon ja teki pahaa katsoakin…
Mitenköhän nuo järvet ovat saaneet erikoisen värinsä?
Hulluja taitaa olla joka lähtöön, ja osa näköjään tykkää kävellä hengenvaarallisilla kalliopoluilla :D Yritin selvittää, miksi järvet ovat tuon väriset, mutta en löytänyt vastausta. Mineraaleista se varmastikin johtuu, mutta sen parempaa vastausta en osaa antaa :)
Huono sänky ja huono ruoka – tai tässä tapauksessa ei kunnollista ravintolaa ollenkaan eivät kyllä ole kovin hyvät lähtökohdat onnistuneelle vierailulle. Onneksi ette olleet suunnitelleet tyyliin viikon oleilua tuolla ja pääsitte pois :) Tuo Caminito del Rey kiinnostaisi kyllä kovasti.
Huh, onneksi kyseessä oli vain yksi yö! Oltais kyllä muutenkin varmasti paettu paikalta tuon yön jälkeen, sillä ei tuolla vaan olisi voinut olla pidempään :D
Maisemat näyttää tosi kauniilta ja voi hitsi, olisi muakin harmittanut, jos olisi jäänyt vaellus tekemättä. Toisella kertaa sitten ja ainakin silloin tulee homma varta vasten suunniteltua. Reitti näytti tosi pelottavalta, mutta olisin itse lähtenyt jos olisi ollut mahdollisuus :)
Reitti tosiaankin näyttää pelottavalta, mutta eiköhän se nyt kunnostusten jälkeen ole täysin turvallinen. Vaikka eiköhän minua siltikin pelottaisi..
Caminito del Rey kyllä kiinnostaa, hyvä tietää että liput täytyy ostaa etukäteen. Ja hirmu kauniita nuo järvimaisemat! Eli ei ihan turha reissu sitten kuitenkaan, vaikka Aloran kylä olikin pettymys. Ajattelit varmaan siellä lämmöllä tuota ET-lehden kirjoittajaa :D
Ei ollut onneksi turha reissu, sillä nämä järvimaisemat olivat aika huikeat :) Enkä edes tiennyt, että järviäkin tuolla olisi, vaikka ilmeisestikin nämä samat lätäköt näkyivät myös lentokoneen ikkunasta kun olimme lähestymässä Málagan kenttää, ja ihailin niitä jo silloin.
Heh, mietin kyllä tuolla, että en enää luota yhtään keneenkään kirjoittajaan, jos en ole tutustunut tyyppiin joko henkilökohtaisesti tai sitten lukenut hänen tekstejään aikaisemmin. Eli tästä lähtien luotan matka-asioissa vain tuttuihin blogeihin :D
Ooh miten tuttuja seutuja! Silloin kun me kävimme tuolla, tuta vasta remontoitiin. En usko korkeanpaikankammoni olevan erityisen pahoillaan siitä, että kokemus väliin jäi…!
Sinua ei sitten taida harmittaa ihan niin paljoa kuin minua, että patikointi jäi väliin :) Tai no, ehkä se, että reitti oli remontissa, ei olisi harmittanut minuakaan, mutta nyt harmitti, kun minun olisi oikeasti ollut mahdollisuutta kävellä reitti läpi… Pitäisi olla aina valmis kaikkeen, niin voisi paremmin tehdä asioita ex tempore :D
Olin yllättynyt että tuolla on järvialue mutta selittyykin sillä että ovat ihmisen aikaansaannoksia :) Mielenkiintoista uutta tietoa.
Olisi kyllä kiinnostavaa tietää millä perusteella kylää suositeltiin lehdessä… onkohan kirjoittaja itse edes käynyt siellä.
Sitä minäkin jälkeen päin mietin, että onkohan kirjoittaja edes itse käynyt kylässä! Varmaan saanut jostain Andalusian matkailunedistämiskeskuksesta toimeksiannon kirjoittaa niiden nimeämistä kylistä maksua vastaan. Sillä tosiaankin kauniimpiakin kyliä tuolla on…
Hienon näköisiä paikkoja! Tai en nyt tiedä, onko “hieno” oikea sana kuvaamaan tuota kalliota ja vaellusreittiä :D Kiva myös lukea rehellisiä mielipiteitä, eikä pelkkää hehkutusta maailman ihanuudesta.
Kiitos Katja! Siihen pyrin, että kerron asioista ja paikoista niin kuin olen ne kokenut, enkä minä ihan kaikista paikoista pidä, vaikka kuinka yrittäisin :D
Huh mikä reitti, kiinnostaisi kovastikin juuri oman korkeanpaikan pelon voittamisen takia. Voisi kuitenkin olla, että jäisi paikan päällä tekemättä. Mutta upean väristä vettä noissa järvissä! Mistä ihmeestä se johtuu?
No sinne vaan! Kerro sitten, auttoiko kammoon :D En tosiaankaan tiedä syytä tuohon väriin, mutta jotain mineraaleja veikkaisin…
Aika huikea tuo silta! Melkein pitäisi ottaa selvää mahdollisuuksista vierailla tuolla :-)
Kannattaa! ;)
Hieman kuumottavan kuuloinen kävelyreitti! Houkuttelisi kyllä kovasti, mutta todennäköisesti myös minun mieheni vetäisi jarrut pohjaan korkean paikan kammoisena. Hienot nuo turkoosit järvet!
Korkeanpaikankammoiselle tuo tuskin on kovinkaan miellyttävä reitti… Omasta kammostani en ole ihan varma, mutta uskoisin pystyväni tuohon! Ehkä…
Maisemat on kyllä hienoja ainakin näin kuvissa, mutta silti toi kävelyreitti vaikuttaa pelottavalta. Minäkään en pidä korkeista paikoista ja epäilyttää kovasti, että onko se turvallisuus nyt ihan varmasti parantunut remontin jälkeen…. (En varmaan uskalla mennä katsomaan sitä videota.)
Mä kyllä uskon, että turvallisuuteen on oikeasti panostettu! Pakkohan se on…
Hyvä että maisemat sentään olivat kohdallaan, vaikkei pikkukylä iskenytkään. Ei kai tuon väristä vettä voi kukaan vastustaa! Caminito kiinnostaa täälläkin, mutta ehkä sinne tosiaan on järkevämpää lähteä kunnolla varustautuneena. Hurjapäämieheni on kulkenut reitin ennen kunnostusta kiipeilyvarusteiden kera, mutta itse mietin olisiko se kunnostettunakin itselleni liian kova pala – kammoan nimittäin kaikenlaisia torneja ja ihan jo sellaiset metallirappuset joista näkee läpi saavat puntin tutisemaan. :D
Huih, aikamoinen hurjapäämies sinulla tosiaankin on, vaikka sitten onkin ollut kiipeilyvarusteet mukana! Minullakin olisi ehkä suurin kynnys kulkea tuolla sitä ritilää pitkin, mistä näkee alas. Ainakin olen jossakin kuvassa sellaisen nähnyt, mutta onkohan se koko matka sellaista… Jos ei pysty katsomaan alas, eikä eteen eikä sivulle, niin on kävely aika hankalaa :D
No voi harmi, että kävely jäi kuitenkin väliin. Toisaalta 6 km on aika pitkä matka nälkäisenä ja ilman vettä. Ihanat maisemat kuitenkin muuten tuolla aluella, tuo veden turkoosi väri on niin houkuttelevan kaunis! Mäkin muuten olen nähnyt sen videon, mistä täällä puhutaan, ihan järkyttävä, pelkkä katsominen huimaa!
Olisi se varmasti sisulla mennyt, mutta eihän nälkä mikään miellyttävä olotila ole. Ja jos olisi janokin tullut! No, ei auta surkutella, seuraavalla kerralla sitten paremmin valmistautuneena :)
Mukava lukea blogiasi! Välillä tuntuu kuin itse olisi ollut mukana, niin hyvissä kuin huonoissakin tapahtumissa. Esim. tuo ruokapaikan löytämisen vaikeus, lähes jokaisella road trillä se pääsee jossakin vaiheessa yllättämään.. halusi tai ei. Aina kun noiden kyläpahasten tarjonnasta ei ole tietoa.
Kiitos paljon :) Minä kun ajattelin, että kyllähän Espanjassa löytyy pienemmästäkin kylästä kiva ravintola, mutta tuolla oli vaan sellaisia kaljajuottoloita, joissa ei todellakaan tehnyt mieli syödä. Mutta tulipahan tuostakin reissusta sellainen muisto, mille voi nauraa jälkeenpäin, että kaikenlaisiin paikkoihin sitä päätyykin :D
Taidettiin siis nähdä vilaus tästä järvialueesta matkallamme Caminitolle. Se vesi oli kyllä lumoavan väristä! Eikä Caminitiokaan ole turhaan povattu Andalusian tulevaksi vetonaulaksi… Menet sinne sitten seuraavalla kerralla. :)
Niin menen! :D Minäkin olen jostain lukenut, että Caminitosta on tulossa Andalusian vetonaula. Enkä ihmettele!
Mä oon käynyt kiertämässä tuon Caminiton pari vuotta sitten ja se oli kyllä mieletön! Jos korkeat paikat ei pelota tai upean polun takia on valmis uhmaamaan pelkoaan en voi kyllä muutakuin suositella tuota reittiä!
Täältä löytyy vielä postauskin aiheesta: http://lauranmukana.pallontallaajat.net/2015/12/26/caminito-del-rey-kuninkaan-poluilla-espanjassa/
Kyllä mä tuonne vielä joskus menen, huolimatta siitä että ehkä hieman saattaa korkeat paikat jännittää! :D Kiitos linkistä, upealta näyttää!
Onneksi kyläpahasesta oli jotain hyötyäkin, nuo patikka- ja järvimaisemat näyttää aivan huikeilta! :) Tuo olisi kyllä aivan kauheaa, lukea lehdestä ihana kuvaus kohteesta ja sitten herätä todellisuuteen pienessä kuolleessa kyläpahasessa.
Aika kuumottavan näköinen tuo kuninkaan polku ja vielä kuumottavampaa että siellä on moni päässyt hengestään – toivottavasti enää ei tarvitse lukea hengenmenouutisia sieltä.
Joo, toi kylä oli kyllä hirveä pettymys, ja se ns. hotelli myös. En mene sinne enää ikinä! :D
Eiköhän tuo reitti ole nyt niin turvallinen, että hengenmenot on historiaa :)
Huh, mua ei kyllä saisi tuonne kävelemään varmaan kirveelläkään.. musta tuntuu, että olen nähnyt tuon videon, josta kommenteissa puhutaan. Mulla on tosi paha korkeanpaikankammo ja kesällä kun käytiin yhdellä rotkolla Sloveniassa, vaikka sitä ylitti vakaa silta, josta autotkin ajoivat yli, meinasin pökrätä pelosta. Eihän se korkealla oleminen niinkään pelota, vaan putoaminen. Jos olisi kunnon turvavaljaat kiinni jossain vaijerissa vuorenseinämässä, niin ehkä sitten olisi turvallisempi olo!
Upeita järvimaisemia!
Mä en muista, että olenko joskus ihan oikeasti pelännyt korkealla, mutta huimannut kyllä on. Mutta siihen auttaa kun vaan ei katso alas. Sen vuoksi uskoisin, että selviäisin tästä, mutta toisaalta taas mitä iloa reitin kävelystä on jos ei uskalla edes katsella maisemia :D Ehkä ne vaijerit olis tosiaankin hyvä juttu mullekin :)
Upea tuo järvialue, hyvät kuvat sait otettua!
joo tylsiä pikkukyliä olen minäkin kolunnut läpi, esim. Gardalla oli yksi Desenzanossa. Kävin muuallakin Gardalla, mutta en vaan nähnyt sitä hehkutettua Desenzanon loistoa. Kylässä oli erityisen vanhoja huonokuntoisia taloja, vaikka kuvittelisin että Pohjois-Italiassa on varakkuuden takia enemmän varaa korjata taloja ja teitä, toisin kuin etelä-Italiassa jossa on köyhempää. Useat paikalliset olivat tympeitä ulkomaalaisia kohtaan ja sellaiseen törmäsin oikeastaan monta kertaa Pohjois-Italiassa, joten tänä vuonna taidan jättää Pohjois-Italian välistä. Jäätelöstäkin piti pulittaa 2e, muualla Italiassa euro tai 1,50e riittää ja jäätelöä sai vain lusikallisen kupissa. Ravintoloita ei juurikaan löytynyt paitsi muutama tosi kallis ja yksi saksalainen ruokakauppa. Pitsat joita Gardalla ostin oli pohjasta palaneita ja olen tähän asti lopettanut pitsojen ostamisen ravintoloista kokonaan. Kivoina muistoina mieleeni jäi vain vesilinnut. Niinhän se on että kohteet pitää itse kokea, ennen kuin tietää sen mitä mieltä itse on, vaikka jokin kohde olisi kaunis se ei tarkoita että viihtyisi/tuntisi oloaan tervetulleeksi
Kiitos Susanna!
Ikävä kuulla, että sulla on huonoja kokemuksia Gardalta. Monethan sitä kehuu paljon! Mutta niinhän se on, että paikat pitää kokea itse, eikä kannata liikaa kuunnella muiden mielipiteitä. Nimittäin jos monet kehuu todella paljon jotain paikkaa, saattaa omat odotukset nousta niin korkealle, että sitten pettyykin, Tai paljon parjattu paikka voikin omasta mielestä olla todella ihana.
Camino del reylle ei välttämättä minuakaan saisi, mutta veikkaan että Markku onnistuisi houkuttelemaan vähän matkaa. Huimaa kyllä jo kuvia katsoessa nuo järkyttävät sillat. Järvialueelle lähtisin oikein mielelläni, näyttää ihanalta! Espanjasta on kiva lukea juttuja, kun ensi kesälle on sinne suunnitelmissa karata. Serkku menee Madridissa naimisiin, joten samalla olisi aikaa tutkia maata paremminkin :)
Pääseeköhän sieltä edes takaisin tuon portin jälkeen, vaan pitääköhän sitä sitten vain sitkeästi kävellä reitti loppuun saakka… :D
Mahtava juttu, että häiden lisäksi pääsette tutkimaan Espanjaa enemmänkin. Upea maa, mä taisin ihan totaalisesti tykästyä Espanjaan tällä reissulla!
Pääsee sieltä takaisin. Meidän reissulla saattelin pahimmasta korkeanpaikan kammosta kärsineen takaisin muutaman sadan metrin jälkeen. Lievemmän korkeanpaikan kammon omaavat selviytyivät reitistä ihan hyvin, vaikka pari pahaa paikkaa kuulemma oli.
Kiitos tiedosta, että pääsee tarvittaessa takaisin! Ja hyvä tietää myös tuo, että jos on vain lievä korkeanpaikan kammo, reitistä selviytyy ihan hyvin :)
En ole kävellyt tuota – vielä :)
Maailman vaarallisin reitti oli ennen remonttia, nykyisinhän tuo on kaiteineen ihan turvallinen kulkea. Näin You Tubessa huikean videon, joka oli kuvattu ennen remonttia. Kaiteita ei ollut – ja jyrkissä paikoissa polun pohja puuttui, joten kulkija joutui tasapainoilemaan tukirautojen päällä. Se oli hirvittävän näköistä – ja täysin sekopäistä touhua!
Edit: SE hirveä videohan on näemmä tuolla Lähtöportti-blogissa linkitettynä!
En todellakaan uskalla edes vilkaista! :D
Totta, ennen sulkemistaan Caminito del Reytä pidettiin maailman vaarallisempana vaellusreittinä, mutta nyt se on turvallinen! Huuh, en varmaan edes pystyisi katsomaan tuollaista videota… Jotkut on kyllä hullun hurjapäisiä!
Kiitos linkkauksesta! Harmillista, että Caminito del Rey jäi sulla kävelemättä, mutta ensi kerralla sitten! Tuo järvialue vaikutti tosi kauniilta, mukavaa että teille jäi aikaa sen ihastelemiseen. Noissa maisemissa huomaa, miten monipuolinen Andalusia lopulta onkaan.
Kyllähän se harmitti pitkän aikaa, että pääsin niin lähelle mutta en sittenkään sitä kävellyt. Jälkeen päin ajateltuna olisi vaan pitänyt mennä, sillä eihän sitä kävelyä olisi edes ollut tuossa vaiheessa enää kuin n. 6 km, kun ensimmäiset 1,5 km oli jo takana. Kai se olisi hyvin ilman vettä ja naposteltavaakin mennyt :) Mutta onpa sitten tässäkin yksi syy lisää mennä Andalusiaan uudestaan! :) Kiitos kommentista!