Kerroin jo ensimmäisessä Andalusian-roadtrippiämme käsittelevässä postauksessa, että tuon kymmenisen päivää kestäneen autoloman aikana reitillemme osui vain yksi pettymys: Áloran pikkukylä, jossa yövyimme matkalla Córdobasta Rondaan. Kaipasimme Granadan ja Córdoban kaupunkien jälkeen pienen kylän tunnelmaa, ja Google tarjosikin tuolle alueelle lukuisia vaihtoehtoja. Joissakin kylissä majoitusten hinnat olivat lauantain ja sunnuntain väliselle yölle meille liian kalliit, joten hylkäsimme useamman vaihtoehdon vain hintojen vuoksi.

imageVaikka Álora näyttääkin tässä kuvassa ihan viihtyisältä, ei se kuitenkaan sitä ollut.

Áloran kylä oli pettymys

Álora oli jollakin sivustolla päässyt Andalusian kauneimpien kylien listalle, ET-lehden artikkelissa kylästä maalailtiin rauhallinen ja ihanan idyllinen kuva, ja majoitusten hinnat eivät päätä huimanneet. Sinne siis!

Áloran pikkukaupunki levittäytyy rinteelle Guadalhorcen jokilaaksossa vehnäpeltojen ja appelsiinitarhojen keskellä. Kukkulaa hallitsee maurilinna. Takapihoilla on aaseja, hevosia ja vuohia, kujilla juoksentelee kulkukoiria. Vanhat naiset lakaisevat talojensa edustoja. Miehet viettävät siestaa varjossa tarinoiden ja korttia pelaten.

ET-lehti

Todellisuus kuitenkin oli kaikkea muuta kuin idyllinen, sillä Álora on lähes kuollut kyläpahanen, missä ei ole yhtään mitään. Meillä oli vaikeuksia jopa löytää ravintolaa illallista varten, sillä emme kelpuuttaneet ruokapaikaksi mitään Áloran kaljakuppiloista. Lopulta nälkäisinä ja kärttyisinä ajoimmekin kymmenisen kilometriä kaupungin ulkopuolelle syömään. Hotellimme oli pimeä loukku, ja sänkymme patjassa oli keskellä sellainen monttu, että upposimme sinne molemmat yhdeksi mytyksi. Yritäpä siinä sitten nukkua.

Huonosti nukutun yön jälkeen pakkasimme kiireesti tavaramme ja kaasutimme Álorasta vikkelään pois. Meille jäi mysteeriksi se, miten ihmeessä kylä on päässyt millekään listalle Andalusian kauneimmista kylistä, sillä sitä se ei todellakaan ollut. Eihän siellä ole ede mitään nähtävää! Ainoa syy, miksi Áloraan kukaan turisti eksyy, on läheinen Málagan järvialue ja kuuluisa patikointireitti Caminito del Rey. Ja sinne mekin päätimme mennä, kun niin lähellä kerta olimme.

image

image

Upea Málagan järvialue

Málagan järvialue sijaitsee reilut 60 kilmetriä Málagasta luoteeseen, ja se koostuu kolmesta upean värisestä järvestä, jotka on nimetty aikamoisin sanahirviöin: Embalse de Gaitanej, Embalse del Conde de Guadalhorce ja Embalse del Gualdalteba-Guadalhorce. Järvet ovat syntyneet padon rakentamisen seurauksena, joten luonnon muodostamia nämä eivät ole, mutta se ei niiden upeutta kuitenkaan vähennä.

Järvialue on suosittu paikka tulla viettämään aikaa ystävien ja perheen kanssa, ja etenkin kesäisin monet tulevat tänne uimaan, pitämään piknikiä ja vaikkapa melomaan. Lisäksi alueella on lukuisia patikkapolkuja.

image

image

Me pysähdyimme ensiksi El Chorrossa, mutta kylän sijaan Googlen kartta ohjasi meidät Caminito del Reyn päätepisteelle, eikä siellä ollut juurikaan mitään nähtävää. El Chorrossa on juna- ja bussiasemat, jos tänne haluaa tulla paikallisliikenteellä esimerkiksi Álorasta tai Málagasta.

Jatkoimme matkaa Embalse del Conde de Guadalhorce –järvelle, ja pysähdyimme päivän toiselle aamiaiselle El Mirador Ardales -ravintolaan. Ravintolan terassilta on upea näköala järvelle!

Caminito del Rey – Kuninkaan polku

Caminito del Rey, eli kuninkaan polku, rakennettiin vuoren seinään 1900-luvun alussa kahden vesivoimalan välillä liikkumisen helpottamiseksi. Kallioon jopa sadan metrin korkeuteen rakennettu kävelyreitti rapistui vuosikymmenten saatossa puutteellisen kunnossapidon vuoksi, mutta siitäkin huolimatta (tai juuri sen vuoksi) se houkutteli hurjapäitä kävelemään tämän noin kolmen kilometrin mittaisen reitin läpi. Vuosituhannen vaihteessa parin kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen maailman vaarallisimmaksi vaellusreitiksi nimetty Caminito del Rey päätettiin sulkea vuonna 2001.

image

image

Reitti kunnostettiin ja rakennettiin osin kokonaan uudestaan. Useamman vuoden kestäneiden kunnostustöiden jälkeen Caminito del Rey avattiin uudelleen keväällä 2015. Reitti on todella suosittu, ja päivittäinen kävijämäärä on rajoitettu noin 500 henkilöön. Tämän vuoksi liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen Caminito del Reyn nettisivuilta. Lipun hinta on kymmenen euroa henkilöltä, ja bussikuljetus pääte- ja aloituspisteiden välillä maksaa 1,55 €.

Jos tulet paikalle junalla, tulee El Chorrosta ottaa bussi Caminito del Reyn aloituspisteelle, mutta jos tulet omalla autolla, kannattaa auto jättää parkkiin reitin alkupäähän ja ottaa kävelyn loputtua bussi takaisin autolle. Auton voi laittaa parkkiin esimerkiksi El Mirador Ardales -ravintolan ilmaiselle parkkipaikalle, ja lähtöpaikalle vievän reitin aloittava tunneli on autotien varella aivan parkkipaikan lähellä.

image

image

Caminito del Rey ei ollut kuulunut meidän reissusuunnitelmiin, mutta Áloraan päädyttyämme se alkoi kiinnostaa kovin. Olin edellisenä iltana katsonut nettisivuilta olisiko lippuja kenties jäljellä, mutta eihän niitä enää tässä vaiheessa tietenkään ollut. Päätimme kuitenkin mennä niin pitkälle kuin lipuitta pääsisimme, joten kävelimme autotieltä pimeän tunnelin läpi (vaikka tunneli on lyhyehkö, tuli puhelimen taskulamppu tarpeeseen) ja noin puolitoista kilometriä lipuntarkastuspisteelle saakka.

Portille päästyämme en voinut olla kysymättä, olisiko heillä lippuja myymättä. Olin nimittäin kuullut, että etenkin tällaisena epävakaisena päivänä monet jättävät sateen pelossa tulematta, ja nuo käyttämättä jääneet liput myydään sitten muille. Ja näin todellakin oli asian laita, ja lippuja oli jäljellä!

image

image

En voinut uskoa tuuriamme! Tömähdin kuitenkin nopeasti maanpinnalle takaisin Thomaksen ilmoittaessa, että hän ei korkeanpaikankammoisena reitille lähtisi. En minäkään korkeista paikoista erityisemmin pidä, mutta olisihan tämä reitti kyllä koettava… Mietimme vaihtoehtoa, että lähtisin kävelylle yksin, mutta huonosti varustautuneena (minulla oli mukana vain pari desiä vettä ja vatsassa syötynä vain puolikas sämpylä ja pari churroa) ja tiukahkon aikataulun vuoksi päätin hyvin vastentahtoisesti jättää vaelluksen seuraavaan kertaan.

Vaikka varsinaisen Caminito del Reyn osuus on reitistä kolmisen kilometriä, tulee kävelylle pituutta alku- ja loppupätkineen kaiken kaikkiaa noin seitsemän kilometriä. Reitti on kielletty alle 8-vuotiailta lapsilta. Caminito del Rey on suljettu maanantaisin.

Kokemuksia Caminito del Reyn kävelemisestä voi lukea esimerkiksi Lähtöportti-blogista.

image

Vaikka Áloran kylä olikin meille suuri pettymys, jotain todella hyvää siitä kuitenkin seurasi: päädyimme viettämään mukavat pari tuntia näillä upeilla järvillä, jotka muuten olisivat jääneet näkemättä.

 

Oletko kävellyt Caminito del Reyn?

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Resepti: Herkullinen ja helppo risotto
Kolme kattobaarivinkkiä Bangkokiin
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

56 kommenttia

  1. Appa/Appa matkustaa

    21.1.2017 at 21:22

    Kiitos! Löytyipä Malagan seudulta kohde, jossa voisi joskus vieraillakin. Kiitos!

    Reply
  2. Outi

    21.1.2017 at 20:47

    Tuonne kyllä haluaisin! Vaikken rakastakaan korkeita paikkoja, niin tuollaisesta paikasta kyllä saisin varmaan sellaiset kiksit, että pelko väistyisi adrenaliinin tieltä alta aikayksikön.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.1.2017 at 10:09

      Minäkin uskon, että ne kiksit voittaisi korkeanpaikonkammon! Onhan tuo huikea paikka, joten kyllä se pitää vielä joskus kävellä :)

      Reply
  3. Ella - Matkalla kaiken aikaa

    21.1.2017 at 16:15

    Mä kuulin reitistä liftauskavereilta joskus kymmenen vuotta sitten, mutta en silloin uskaltautunut hengelläni leikkimään. Kun reitti avattiin uudestaan niin päätin, että tuonne pitää päästä, ja viime kesänä se onnistuikin työreissun yhteydessä. Lensin Malagaan pari päivää ennen työtehtäviä, ja majoituin El Chorroon Complejo Turístico Rural La Garganta -hotelliin. Alora oli munkin mielestä todella ankea (tulin sinne junalla Malagasta, koska päivän vika juna El Chorroon oli jo mennyt). Nostin siellä rahaa, ja menin taksilla El Chorroon. Ei El Chorrossakaan oo tekemistä, mutta mä tulinkin luonnon takia eli lähinnä päivävaelluksien jälkeen lilluiden ihanassa uima-altaassa ja tuijottelin vuoria. Tuolla alueella on paljon muitakin kävelyreittejä, joista suurimmalla osalla saa ihan rauhassa kävellä ja nauttia luonnosta. Caminito Del Rey oli mun makuun liian turremainen, mutta harrastankin vaellusta, ja ei sitä oikein voi verrata luonnossa vaeltamiseen kaikkine kaiteineen ja kypärineen. Reitti ja ympäröivä luonto on toki todella kaunis, mutta mun makuun se oli enemmän kävely, ei vaellus :D Itse menin sinne reitin historian takia, ja toki sen, että voi turvallisesti kävellä rotkon reunalla.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.1.2017 at 10:14

      Joo, kävelyhän se taitaa enemmänkin olla :D Muut alueen reitit on varmasti rauhallisempia, kun suurin osa menee tekemään Caminiton, mutta harmittavasti meillä ei ollut aikaa ottaa niistä selvää. Ex tempore -reissujen huono puoli on juuri tämä, että jotkut kivat jutut saattavat jäädä kokematta kun ei ole aikaa suunnitella.

      Reply
  4. Lotta | Watia.fi

    21.1.2017 at 14:43

    Kaunista järvimaisemaa ja mielenkiintoinen tuo reitti. Harmi että patikka jäi kokematta, mutta on varmasti parempi, ettei parilla desillä vettä ja tyhjällä vatsalla sinne lähde. Jäipähän syy palata takaisin. :-)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.1.2017 at 10:15

      Olisihan se varmastikin sisulla mennyt, mutta jäipähän syy mennä sinne uudestaan paremmin valmistautuneena :)

      Reply
  5. Kati / Lähinnä Kauempana

    21.1.2017 at 12:51

    Pakkohan tuo Caminito del Rey on joskus kokea! En vaan tajua, miten kukaan on uskaltanut kävellä sillä vanhalla polulla! Alkujaankaan! :D Kiitos postauksesta, tästä todellakin on hyötyä reitille aikoville ja myös alueelle vahingossa päätyville. Hyvä tietää, että lippuja kantsii kysyä vaikkei olisi etukäteen varannutkaan.

    Katsoin muuten sen videon ja teki pahaa katsoakin…

    Mitenköhän nuo järvet ovat saaneet erikoisen värinsä?

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.1.2017 at 10:21

      Hulluja taitaa olla joka lähtöön, ja osa näköjään tykkää kävellä hengenvaarallisilla kalliopoluilla :D Yritin selvittää, miksi järvet ovat tuon väriset, mutta en löytänyt vastausta. Mineraaleista se varmastikin johtuu, mutta sen parempaa vastausta en osaa antaa :)

      Reply
  6. Teija / Lähdetään Taas

    21.1.2017 at 12:26

    Huono sänky ja huono ruoka – tai tässä tapauksessa ei kunnollista ravintolaa ollenkaan eivät kyllä ole kovin hyvät lähtökohdat onnistuneelle vierailulle. Onneksi ette olleet suunnitelleet tyyliin viikon oleilua tuolla ja pääsitte pois :) Tuo Caminito del Rey kiinnostaisi kyllä kovasti.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.1.2017 at 10:23

      Huh, onneksi kyseessä oli vain yksi yö! Oltais kyllä muutenkin varmasti paettu paikalta tuon yön jälkeen, sillä ei tuolla vaan olisi voinut olla pidempään :D

      Reply
  7. Sandra

    21.1.2017 at 10:42

    Maisemat näyttää tosi kauniilta ja voi hitsi, olisi muakin harmittanut, jos olisi jäänyt vaellus tekemättä. Toisella kertaa sitten ja ainakin silloin tulee homma varta vasten suunniteltua. Reitti näytti tosi pelottavalta, mutta olisin itse lähtenyt jos olisi ollut mahdollisuus :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.1.2017 at 10:26

      Reitti tosiaankin näyttää pelottavalta, mutta eiköhän se nyt kunnostusten jälkeen ole täysin turvallinen. Vaikka eiköhän minua siltikin pelottaisi..

      Reply
  8. Anna | Muuttolintu.com

    20.1.2017 at 23:51

    Caminito del Rey kyllä kiinnostaa, hyvä tietää että liput täytyy ostaa etukäteen. Ja hirmu kauniita nuo järvimaisemat! Eli ei ihan turha reissu sitten kuitenkaan, vaikka Aloran kylä olikin pettymys. Ajattelit varmaan siellä lämmöllä tuota ET-lehden kirjoittajaa :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 21:15

      Ei ollut onneksi turha reissu, sillä nämä järvimaisemat olivat aika huikeat :) Enkä edes tiennyt, että järviäkin tuolla olisi, vaikka ilmeisestikin nämä samat lätäköt näkyivät myös lentokoneen ikkunasta kun olimme lähestymässä Málagan kenttää, ja ihailin niitä jo silloin.
      Heh, mietin kyllä tuolla, että en enää luota yhtään keneenkään kirjoittajaan, jos en ole tutustunut tyyppiin joko henkilökohtaisesti tai sitten lukenut hänen tekstejään aikaisemmin. Eli tästä lähtien luotan matka-asioissa vain tuttuihin blogeihin :D

      Reply
  9. Ariela/Andalusian auringossa-ruokamatkablogi

    20.1.2017 at 19:18

    Ooh miten tuttuja seutuja! Silloin kun me kävimme tuolla, tuta vasta remontoitiin. En usko korkeanpaikankammoni olevan erityisen pahoillaan siitä, että kokemus väliin jäi…!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 20:59

      Sinua ei sitten taida harmittaa ihan niin paljoa kuin minua, että patikointi jäi väliin :) Tai no, ehkä se, että reitti oli remontissa, ei olisi harmittanut minuakaan, mutta nyt harmitti, kun minun olisi oikeasti ollut mahdollisuutta kävellä reitti läpi… Pitäisi olla aina valmis kaikkeen, niin voisi paremmin tehdä asioita ex tempore :D

      Reply
  10. Kaisa

    20.1.2017 at 18:56

    Olin yllättynyt että tuolla on järvialue mutta selittyykin sillä että ovat ihmisen aikaansaannoksia :) Mielenkiintoista uutta tietoa.

    Olisi kyllä kiinnostavaa tietää millä perusteella kylää suositeltiin lehdessä… onkohan kirjoittaja itse edes käynyt siellä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 20:44

      Sitä minäkin jälkeen päin mietin, että onkohan kirjoittaja edes itse käynyt kylässä! Varmaan saanut jostain Andalusian matkailunedistämiskeskuksesta toimeksiannon kirjoittaa niiden nimeämistä kylistä maksua vastaan. Sillä tosiaankin kauniimpiakin kyliä tuolla on…

      Reply
  11. Katja/jumalainenseikkailu

    20.1.2017 at 11:04

    Hienon näköisiä paikkoja! Tai en nyt tiedä, onko “hieno” oikea sana kuvaamaan tuota kalliota ja vaellusreittiä :D Kiva myös lukea rehellisiä mielipiteitä, eikä pelkkää hehkutusta maailman ihanuudesta.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 20:41

      Kiitos Katja! Siihen pyrin, että kerron asioista ja paikoista niin kuin olen ne kokenut, enkä minä ihan kaikista paikoista pidä, vaikka kuinka yrittäisin :D

      Reply
  12. Heidi/ Thaimaanrannan maalarit

    20.1.2017 at 05:04

    Huh mikä reitti, kiinnostaisi kovastikin juuri oman korkeanpaikan pelon voittamisen takia. Voisi kuitenkin olla, että jäisi paikan päällä tekemättä. Mutta upean väristä vettä noissa järvissä! Mistä ihmeestä se johtuu?

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 20:38

      No sinne vaan! Kerro sitten, auttoiko kammoon :D En tosiaankaan tiedä syytä tuohon väriin, mutta jotain mineraaleja veikkaisin…

      Reply
  13. Pirkko / Meriharakka

    19.1.2017 at 11:09

    Aika huikea tuo silta! Melkein pitäisi ottaa selvää mahdollisuuksista vierailla tuolla :-)

    Reply
  14. Ne Tammelat

    18.1.2017 at 21:16

    Hieman kuumottavan kuuloinen kävelyreitti! Houkuttelisi kyllä kovasti, mutta todennäköisesti myös minun mieheni vetäisi jarrut pohjaan korkean paikan kammoisena. Hienot nuo turkoosit järvet!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 20:36

      Korkeanpaikankammoiselle tuo tuskin on kovinkaan miellyttävä reitti… Omasta kammostani en ole ihan varma, mutta uskoisin pystyväni tuohon! Ehkä…

      Reply
  15. Veera

    17.1.2017 at 11:13

    Maisemat on kyllä hienoja ainakin näin kuvissa, mutta silti toi kävelyreitti vaikuttaa pelottavalta. Minäkään en pidä korkeista paikoista ja epäilyttää kovasti, että onko se turvallisuus nyt ihan varmasti parantunut remontin jälkeen…. (En varmaan uskalla mennä katsomaan sitä videota.)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 20:34

      Mä kyllä uskon, että turvallisuuteen on oikeasti panostettu! Pakkohan se on…

      Reply
  16. Johanna Hulda

    16.1.2017 at 22:36

    Hyvä että maisemat sentään olivat kohdallaan, vaikkei pikkukylä iskenytkään. Ei kai tuon väristä vettä voi kukaan vastustaa! Caminito kiinnostaa täälläkin, mutta ehkä sinne tosiaan on järkevämpää lähteä kunnolla varustautuneena. Hurjapäämieheni on kulkenut reitin ennen kunnostusta kiipeilyvarusteiden kera, mutta itse mietin olisiko se kunnostettunakin itselleni liian kova pala – kammoan nimittäin kaikenlaisia torneja ja ihan jo sellaiset metallirappuset joista näkee läpi saavat puntin tutisemaan. :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 20:33

      Huih, aikamoinen hurjapäämies sinulla tosiaankin on, vaikka sitten onkin ollut kiipeilyvarusteet mukana! Minullakin olisi ehkä suurin kynnys kulkea tuolla sitä ritilää pitkin, mistä näkee alas. Ainakin olen jossakin kuvassa sellaisen nähnyt, mutta onkohan se koko matka sellaista… Jos ei pysty katsomaan alas, eikä eteen eikä sivulle, niin on kävely aika hankalaa :D

      Reply
  17. Anna K.

    16.1.2017 at 20:58

    No voi harmi, että kävely jäi kuitenkin väliin. Toisaalta 6 km on aika pitkä matka nälkäisenä ja ilman vettä. Ihanat maisemat kuitenkin muuten tuolla aluella, tuo veden turkoosi väri on niin houkuttelevan kaunis! Mäkin muuten olen nähnyt sen videon, mistä täällä puhutaan, ihan järkyttävä, pelkkä katsominen huimaa!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 20:27

      Olisi se varmasti sisulla mennyt, mutta eihän nälkä mikään miellyttävä olotila ole. Ja jos olisi janokin tullut! No, ei auta surkutella, seuraavalla kerralla sitten paremmin valmistautuneena :)

      Reply
  18. reissaaja1

    16.1.2017 at 09:52

    Mukava lukea blogiasi! Välillä tuntuu kuin itse olisi ollut mukana, niin hyvissä kuin huonoissakin tapahtumissa. Esim. tuo ruokapaikan löytämisen vaikeus, lähes jokaisella road trillä se pääsee jossakin vaiheessa yllättämään.. halusi tai ei. Aina kun noiden kyläpahasten tarjonnasta ei ole tietoa.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 20:25

      Kiitos paljon :) Minä kun ajattelin, että kyllähän Espanjassa löytyy pienemmästäkin kylästä kiva ravintola, mutta tuolla oli vaan sellaisia kaljajuottoloita, joissa ei todellakaan tehnyt mieli syödä. Mutta tulipahan tuostakin reissusta sellainen muisto, mille voi nauraa jälkeenpäin, että kaikenlaisiin paikkoihin sitä päätyykin :D

      Reply
  19. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    15.1.2017 at 21:04

    Taidettiin siis nähdä vilaus tästä järvialueesta matkallamme Caminitolle. Se vesi oli kyllä lumoavan väristä! Eikä Caminitiokaan ole turhaan povattu Andalusian tulevaksi vetonaulaksi… Menet sinne sitten seuraavalla kerralla. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 20:22

      Niin menen! :D Minäkin olen jostain lukenut, että Caminitosta on tulossa Andalusian vetonaula. Enkä ihmettele!

      Reply
  20. Laura / Kaiken Maailman Matkoja

    15.1.2017 at 19:00

    Mä oon käynyt kiertämässä tuon Caminiton pari vuotta sitten ja se oli kyllä mieletön! Jos korkeat paikat ei pelota tai upean polun takia on valmis uhmaamaan pelkoaan en voi kyllä muutakuin suositella tuota reittiä!

    Täältä löytyy vielä postauskin aiheesta: http://lauranmukana.pallontallaajat.net/2015/12/26/caminito-del-rey-kuninkaan-poluilla-espanjassa/

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 20:21

      Kyllä mä tuonne vielä joskus menen, huolimatta siitä että ehkä hieman saattaa korkeat paikat jännittää! :D Kiitos linkistä, upealta näyttää!

      Reply
  21. miraorvokki

    15.1.2017 at 16:35

    Onneksi kyläpahasesta oli jotain hyötyäkin, nuo patikka- ja järvimaisemat näyttää aivan huikeilta! :) Tuo olisi kyllä aivan kauheaa, lukea lehdestä ihana kuvaus kohteesta ja sitten herätä todellisuuteen pienessä kuolleessa kyläpahasessa.

    Aika kuumottavan näköinen tuo kuninkaan polku ja vielä kuumottavampaa että siellä on moni päässyt hengestään – toivottavasti enää ei tarvitse lukea hengenmenouutisia sieltä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.1.2017 at 07:02

      Joo, toi kylä oli kyllä hirveä pettymys, ja se ns. hotelli myös. En mene sinne enää ikinä! :D
      Eiköhän tuo reitti ole nyt niin turvallinen, että hengenmenot on historiaa :)

      Reply
  22. Anne | Metallia Matkassa

    15.1.2017 at 16:24

    Huh, mua ei kyllä saisi tuonne kävelemään varmaan kirveelläkään.. musta tuntuu, että olen nähnyt tuon videon, josta kommenteissa puhutaan. Mulla on tosi paha korkeanpaikankammo ja kesällä kun käytiin yhdellä rotkolla Sloveniassa, vaikka sitä ylitti vakaa silta, josta autotkin ajoivat yli, meinasin pökrätä pelosta. Eihän se korkealla oleminen niinkään pelota, vaan putoaminen. Jos olisi kunnon turvavaljaat kiinni jossain vaijerissa vuorenseinämässä, niin ehkä sitten olisi turvallisempi olo!

    Upeita järvimaisemia!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.1.2017 at 06:57

      Mä en muista, että olenko joskus ihan oikeasti pelännyt korkealla, mutta huimannut kyllä on. Mutta siihen auttaa kun vaan ei katso alas. Sen vuoksi uskoisin, että selviäisin tästä, mutta toisaalta taas mitä iloa reitin kävelystä on jos ei uskalla edes katsella maisemia :D Ehkä ne vaijerit olis tosiaankin hyvä juttu mullekin :)

      Reply
  23. Susanna

    15.1.2017 at 00:01

    Upea tuo järvialue, hyvät kuvat sait otettua!
    joo tylsiä pikkukyliä olen minäkin kolunnut läpi, esim. Gardalla oli yksi Desenzanossa. Kävin muuallakin Gardalla, mutta en vaan nähnyt sitä hehkutettua Desenzanon loistoa. Kylässä oli erityisen vanhoja huonokuntoisia taloja, vaikka kuvittelisin että Pohjois-Italiassa on varakkuuden takia enemmän varaa korjata taloja ja teitä, toisin kuin etelä-Italiassa jossa on köyhempää. Useat paikalliset olivat tympeitä ulkomaalaisia kohtaan ja sellaiseen törmäsin oikeastaan monta kertaa Pohjois-Italiassa, joten tänä vuonna taidan jättää Pohjois-Italian välistä. Jäätelöstäkin piti pulittaa 2e, muualla Italiassa euro tai 1,50e riittää ja jäätelöä sai vain lusikallisen kupissa. Ravintoloita ei juurikaan löytynyt paitsi muutama tosi kallis ja yksi saksalainen ruokakauppa. Pitsat joita Gardalla ostin oli pohjasta palaneita ja olen tähän asti lopettanut pitsojen ostamisen ravintoloista kokonaan. Kivoina muistoina mieleeni jäi vain vesilinnut. Niinhän se on että kohteet pitää itse kokea, ennen kuin tietää sen mitä mieltä itse on, vaikka jokin kohde olisi kaunis se ei tarkoita että viihtyisi/tuntisi oloaan tervetulleeksi

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      15.1.2017 at 13:09

      Kiitos Susanna!
      Ikävä kuulla, että sulla on huonoja kokemuksia Gardalta. Monethan sitä kehuu paljon! Mutta niinhän se on, että paikat pitää kokea itse, eikä kannata liikaa kuunnella muiden mielipiteitä. Nimittäin jos monet kehuu todella paljon jotain paikkaa, saattaa omat odotukset nousta niin korkealle, että sitten pettyykin, Tai paljon parjattu paikka voikin omasta mielestä olla todella ihana.

      Reply
  24. Maarit Johanna

    14.1.2017 at 11:19

    Camino del reylle ei välttämättä minuakaan saisi, mutta veikkaan että Markku onnistuisi houkuttelemaan vähän matkaa. Huimaa kyllä jo kuvia katsoessa nuo järkyttävät sillat. Järvialueelle lähtisin oikein mielelläni, näyttää ihanalta! Espanjasta on kiva lukea juttuja, kun ensi kesälle on sinne suunnitelmissa karata. Serkku menee Madridissa naimisiin, joten samalla olisi aikaa tutkia maata paremminkin :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      15.1.2017 at 13:03

      Pääseeköhän sieltä edes takaisin tuon portin jälkeen, vaan pitääköhän sitä sitten vain sitkeästi kävellä reitti loppuun saakka… :D
      Mahtava juttu, että häiden lisäksi pääsette tutkimaan Espanjaa enemmänkin. Upea maa, mä taisin ihan totaalisesti tykästyä Espanjaan tällä reissulla!

      Reply
      • Hanneli/ duunireissaaja

        20.1.2017 at 17:53

        Pääsee sieltä takaisin. Meidän reissulla saattelin pahimmasta korkeanpaikan kammosta kärsineen takaisin muutaman sadan metrin jälkeen. Lievemmän korkeanpaikan kammon omaavat selviytyivät reitistä ihan hyvin, vaikka pari pahaa paikkaa kuulemma oli.

        Reply
        • Terhi / Muru Mou

          9.2.2017 at 21:18

          Kiitos tiedosta, että pääsee tarvittaessa takaisin! Ja hyvä tietää myös tuo, että jos on vain lievä korkeanpaikan kammo, reitistä selviytyy ihan hyvin :)

          Reply
  25. Johanna @ Out of Office

    14.1.2017 at 10:25

    En ole kävellyt tuota – vielä :)

    Maailman vaarallisin reitti oli ennen remonttia, nykyisinhän tuo on kaiteineen ihan turvallinen kulkea. Näin You Tubessa huikean videon, joka oli kuvattu ennen remonttia. Kaiteita ei ollut – ja jyrkissä paikoissa polun pohja puuttui, joten kulkija joutui tasapainoilemaan tukirautojen päällä. Se oli hirvittävän näköistä – ja täysin sekopäistä touhua!

    Reply
    • Johanna @ Out of Office

      14.1.2017 at 10:28

      Edit: SE hirveä videohan on näemmä tuolla Lähtöportti-blogissa linkitettynä!

      Reply
    • Terhi / Muru Mou

      15.1.2017 at 12:59

      Totta, ennen sulkemistaan Caminito del Reytä pidettiin maailman vaarallisempana vaellusreittinä, mutta nyt se on turvallinen! Huuh, en varmaan edes pystyisi katsomaan tuollaista videota… Jotkut on kyllä hullun hurjapäisiä!

      Reply
  26. Mika / Lähtöportti

    13.1.2017 at 22:13

    Kiitos linkkauksesta! Harmillista, että Caminito del Rey jäi sulla kävelemättä, mutta ensi kerralla sitten! Tuo järvialue vaikutti tosi kauniilta, mukavaa että teille jäi aikaa sen ihastelemiseen. Noissa maisemissa huomaa, miten monipuolinen Andalusia lopulta onkaan.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      14.1.2017 at 10:18

      Kyllähän se harmitti pitkän aikaa, että pääsin niin lähelle mutta en sittenkään sitä kävellyt. Jälkeen päin ajateltuna olisi vaan pitänyt mennä, sillä eihän sitä kävelyä olisi edes ollut tuossa vaiheessa enää kuin n. 6 km, kun ensimmäiset 1,5 km oli jo takana. Kai se olisi hyvin ilman vettä ja naposteltavaakin mennyt :) Mutta onpa sitten tässäkin yksi syy lisää mennä Andalusiaan uudestaan! :) Kiitos kommentista!

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog