Kesän alku, auto-ongelmia ja muita maaliskuun kuulumisia

Mihin nämä kuukaudet oikein katoavat? Vastahan vuosi vaihtui, ja nyt vain silmänräpäystä myöhemmin onkin jo ensimmäinen neljännes vuodesta 2018 taputeltu. Ja talvi Kreetalla vain vilahti ohi! Uskallan nimittäin väittää, että Kreetan talvi on nyt kaikilla mittareilla jo ohi – eikä vähiten sillä, että suorat lennot Haniaan ovat startanneet ympäri Eurooppaa ja saari on alkanut täyttyä turisteista.

Kun helmikuu oli monin tavoin ankea, oli maaliskuu vastaavasti mitä mainioin kuukausi. Lämpötilat nousivat kohisten, sateet vähenivät ja pohjoismaalaisen mittapuun mukaan kesä saapui Kreetalle. No, ilta- ja yölämpötilat ovat edelleenkin viileät, mutta mitä sen on väliä kun päivällä päästään yli kahdenkymmenen lämpöasteen – onpa auton lämpömittari näyttänyt jopa huimaavia 28 asteen lukemia!

Maaliskuun kuulumisia

Talven kuukausina auton ilmastointi lakkasi toimimasta ja nyt sille olisi taas kipeästi käyttöä. Ilmeisesti mistään pikkuviasta ei ole kyse, sillä ensimmäinen hinta-arvio korjauksesta oli leuat loksauttavat 1300 euroa. Sillä hinnalla saisi jo ostettua toisen auton toimivalla ilmastoinnilla, joten jos korjausta ei saa reippaasti halvemmalla, jääköön ilmastointi rikkinäiseksi (elokuun tukalia helteitä odotellessa!).

Auto on muutenkin aiheuttanut viime aikoina harmaita hiuksia, sillä ulkomailta tuotua autoa saa pitää Kreikassa vain puoli vuotta. Luulimme, että puolen vuoden jälkeen riittää, että vain käytämme autoa rajojen ulkopuolella, mutta sepä olisikin ollut liian helppoa. Selvisi nimittäin, että kuuden kuukauden jakson jälkeen autoa ei saa tuoda maahan seuraavaan puoleen vuoteen, joten meidän täytyy keksiä jokin muu ratkaisu.

Maaliskuun kuulumisia

Toinen vaihtoehto olisi ajaa auto takaisin Tanskaan, mutta Euroopan läpi ajaminen ei houkuttele nyt lainkaan, sillä töiden vuoksi se pitäisi tehdä nopealla aikataululla eikä mistään rennosta roadtripistä olisi siis kyse. Puhumattakaan reissun kustannuksista lauttalippuineen, majoituksineen, paluulentoineen ja palkattomine vapaineen.

Kolmas vaihtoehto on rekisteröidä auto Kreikkaan, ja se meillä onkin nyt työn alla. Kreikkalaisten hitaiden byrokratian rattaiden vuoksi asia ei ole nyt hetkeen edennyt lainkaan, emmekä ole vielä saaneet edes hinta-arviota rekisteröinnin kustannuksista. Halpaa hupia ei sekään tule olemaan, mutta kukkaron nyörejä joudutaan jokaisessa tapauksessa avaamaan, joten nyt on kyse vain siitä, että kuinka paljon niitä pitää aukoa. Ilman autoakaan kun emme täällä oliivilehtojen keskellä voi asua.

Maaliskuun kuulumisia

Auto-ongelmia lukuun ottamatta maaliskuu oli kuitenkin siis mukava kuukausi. Alkukuun viikonloppureissu Iraklioniin toi kaipaamaani piristystä ja tuntui siltä, että olisin ollut oikeasti reissussa. Iraklion muutenkin hurmasi minut ihan täysin, ja mietin jo tekeväni sinne piakkoin uuden reissun.

Kuukauteen mahtui pari rotkoretkeä: kävin kaverin kanssa muutaman tunnin patikalla Sirikari-rotkossa, sekä järjestetyllä retkellä Patsoksen rotkossa. Näiden retkien lisäksi tutustuin Kreetaan käymällä parikin kertaa Polirrinian muinaisessa kylässä, Marathi-rannalla ja lounasreissulla Kissamoksessa ja Vrysesissä – ja tietenkin lukuisia kertoja Hanian kaupungissa.

Myös Voukoliesin poliisiasema tuli maaliskuussa tutuksi, sillä jouduin käymään siellä rekisteröimässä itseni Kreikan asukkaaksi ja viikkoa myöhemmin hakemaan tästä itselleni dokumentin, niin sanotun keltaisen kortin.

Maaliskuun kuulumisia

Kreikka on nyt sitten ihan virallisesti asuinmaani tällä hetkellä, ja kun maaliskuussa luovuimme Kööpenhaminan kodistamme, on minun ainoa kotini täällä. Sosiaaliturvatunnuksen ja veronumeron hankkimisesta sun muiden oleellisten asioiden hoitamisesta Kreikkaan muuton yhteydessä tulen kirjoittamaan myöhemmin oman postauksensa. Ihan helppoa ei kaikki nimittäin ole ollut.

Maaliskuun kaikkein korkein kohokohta oli kuitenkin se, että paras reissukaverini ja avopuolisoni palasi parin kuukauden työmatkaltaan. Kahden kuukauden reissuleskeys menikin sitten yllättävän nopeasti ja kivuttomasti, ja talokin pysyi ihan hyvin pystyssä yhden naisen voimin.

Myös blogissa maaliskuu oli mahtava kuukausi, sillä juttuja käytiin lukemassa ennätysmäärä! Kiitos teille kaikille! ❤

Ihanaa huhtikuuta ja kevään alkua! Kalo mina, hyvää kuukautta, niin kuin Kreikassa sanotaan!


Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa


4 comments
    1. Kiitos! :) Ja kiitos ideasta! Ollaan kylläkin mietitty jo sitäkin vaihtoehtoa. Mutta en usko, että kukaan täällä Kreikassa haluaa ostaa tanskalaista autoa, joka sitten pitäisi rekisteröidä kalliilla kun paikallisia autoja saa niin edullisesti. Ja muissakin maissa taitaa olla sama ongelma, eli se pitäisi mennä myymään Tanskaan… Eli vaihtoehtoina on joko auton vieminen Kreikasta pois tai sen rekisteröiminen tänne. Tai muuten saatetaan joutua ongelmiin ja saadaan valtavat sakot :(

      1. Miten tämän suhteen lopulta kävikään ja millaisella hintalapulla? :)

        1. Me rekisteröitiin auto Kreikkaan :) En muista enää tarkkaa hintaa mutta sellainen muistikuva on, että rekisteröiminen olisi maksanut 500 €. Arviohinta täällä Haniassa oli n. 1000 €, mutta sitten Ateenassa, jossa kai tehdään virallinen rekisteröiminen, tippui hinta puoleen. Halvalla päästiin, koska on vanha ja halpa auto muutenkin, mutta olen kuullut että jotkut ovat joutuneet maksamaan useamman tonnin!

          Ja ostettiinhan me toinenkin auto lopulta, asutaan sen verran syrjässä että kaksi autoa on paras vaihtoehto niin on kulkeminen molemmilla helppoa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *