Pidempään blogia lukeneet ovat varmasti huomanneet minun rakkauden kahviin: olen kertonut aamukahvirutiineistani, lempikahviloistani ja postannut sen sata kuvaa kahvista sekä blogiin että Instagramiin.
Tätäkin kirjoittaessani istun Mirabellessä, yhdessä suosikkikahviloistani Nørrebrossa, josta olenkin jo kirjoittanut täällä. Olen intohimoinen kahvin nautiskelija, joka rakastaa kahviloissa istumista ja tuon lämpimän, pehmeän ja lohduttavan juoman siemailua.
Mutta olenko koskaan kertonut, että vielä muutama vuosi sitten vannoin teen nimeen, enkä voinut ymmärtää kuinka joku voi tykätä tuosta kamalasta kitkerästä litkusta, jota kahviksi kutsutaan? Ja miten kuitenkin opin pitämään kahvista niin paljon, että nykyään lähes joka ikinen kerta kahvi menee teen edelle?
Mennäänpäs ajassa lähes neljä vuotta taaksepäin ja maantieteellisesti siirrytään toiselle puolelle maapalloa, Australian Melbourneen. Tuolloin etsin kuumeisesti töitä, eikä mitään muuta kuin ovelta ovelle myymistä tuntunut ilmaantuvan, vaikka lähetin lukuisia hakemuksia päivittäin.
Sitten vihdoin, aivan yllättäen, sain soiton kahvilasta ja minulta kysyttiin osaanko tehdä kahvia. “Joo, joo” vastasin hetkeäkään epäröimättä ja sain kutsun työhaastatteluun.
Haastattelu meni hyvin, ja sen päätteeksi tapahtui se, mitä olin pelännyt: minua pyydettiin tekemään latte tai cappuccino tai jotain muuta, mistä minulla ei ollut mitään tietoa, minähän tiesin vain sanan kahvi.
Ei auttanut kuin tunnustaa, että en tiennyt mitään baristana työskentelystä, saati kahveista ylipäätään. Haastattelijan ohjeilla sain kuitenkin aikaiseksi maitokahvia edes etäisesti muistuttavan litkun.
Seuraavana päivänä minulle kuitenkin soitettiin, että olin saanut työn. Paljon myöhemmin minulle selvisi, että työtä oli hakenut myös kokenut barista, mutta he olivat pitäneet minun huumorintajua ja iloisuutta taitoja tärkeämpinä asioina. (Viimeistään siinä vaiheessa, kun minut nimettiin kyseisen kahvilan manageriksi ymmärsin, että oikealla asenteella pääsee aika pitkälle.)
Alkoi pitkä taival kahvimaailmaan: minun täytyi oppia espressokoneen käyttö, maidon vaahdottaminen (mikä on yllättävän vaikeaa ja paljastaa taidottoman kahvintekijän hetkessä), erilaiset kahvit ja outo kahvisanasto (macchiato, mocha, flat white, skinny, froth, crema….), sekä oikeat lämpötilat ja paineet. Työpäivien jälkeen googlettelin ja katsoin kymmeniä YouTube-videoita kahvista ja kahvijuomien valmistuksesta.
Mutta kuinka voit oppia hyväksi baristaksi jos et itse juo kahvia? Jos et edes tiedä, miltä hyvän kahvin tulisi maistua?
Minä opin. Yllättävää kyllä, mutta minä opin baristaksi – vaikkakaan en ennen kuin opin itse juomaan kahvia. Eikä kahvin makuun tottuminen edes ollut kovin vaikeaa.
Ensiksi join kahvini sekoittamalla mukaan kaakaota, jonka määrää pikku hiljaa vähensin kunnes yhtenä päivänä huomasin juovani useamman double soy latten yhden työvuoron aikana. Aloin käydä kahviloissa myös vapaa-aikanani. Melbourne on kahvin rakastajan taivas, ja minä olin päässyt taivaaseen. Paluuta teenjuojaksi ei enää ollut.
(Vaikkakin: työpaikkani oli enemmänkin teehuone, joten kahvin lisäksi jouduin opettelemaan erilaisten teelajien eroja ja terveysvaikutuksia, valmistamaan matcha lattea ja keittämään tapioca-helmiä kuplateetä varten. Mutta se on tämän tarinan osalta sivuseikka.)
Kun palasin Suomeen, en malttanut odottaa päästä juomaan kahvia: juodaanhan Suomessa tunnetusti asukaslukuun nähden eniten kahvia maailmassa, joten sen täytyy olla hyvää! Ei ollut.
Filtterikahvi maistui laimealta litkulta ja kahviloissa latte tuli koneesta nappia painamalla. Mitä ihmettä?
Vuosien aikana olen juonut ympäri maailmaa usein kauheaa kuraa ja kitkerää myrkkyä. Aloitin kahvinjuonnin liian korkealta ja sen jälkeen olen joutunut monesti pettymään. Mutta kahvinjuontia en ole siltikään koskaan lopettanut, olen vain sopeutunut maan kahvikulttuuriin.
Kreikassa juon frappea tai freddo cappuccinoa, Kuubassa kahvimaito saattaa olla kokkareista hanaveteen sekoitettua maitojauhetta, Dominikaanisessa tasavallassa paras kahvi on paikallisen perinteen mukaan valmistettua ja Kroatiassa lähimpänä lattea on bijela kava, toisinaan jopa todella hyvää sellaista.
Asiakkaiden oppaille tuomat juhlamokat ja kultakatriinat ovat jääneet juomatta.
Coffee drinkers are just naturally happier.
Kahvi on minulle hemmottelua. Ihana, rentouttava hetki, join sen sitten kahvilassa tai omalla parvekkeella, odottaessa koneeseen nousua tai junassa matkalla jonnekin. Nautiskelen kahviani pitkään, pieni siemaus kerrallaan. Espresso loppuu liian nopeasti, sen vuoksi haluan juoda omani maidolla pidennettynä ja pehmennettynä. Aina ilman sokeria.
En juo kahvia kofeiinin vuoksi, enkä juo kahvia päivässä paria kuppia enempää. En saa koskaan kahvipäänsärkyä eikä kahvi aiheuta minulle koskaan huonoa oloa. I love coffee and coffee loves me.
Tanskaan saavuttuani huomasin suureksi riemukseni, että kahvilakultturi kukoistaa ja voi hyvin Kööpenhaminassa. Täällä suhtaudutaan hyvään kahviin yhtä suurella intohimolla kuin Melbournessa, ja täälläkin on usein tapana nauttia päivittäinen kahviannos kodin sijaan kahvilassa.
Yksi syy lisää, miksi Kööpenhamina on minulle täydellinen paikka asua.
Otsikko viittaa Ruokala.netin artikkeliin
Juo kahvia ja elä pidempään
4 comments
Kiva juttu. Oli ihan pakko lukea, kun itse olen kahvin hevijuuseri. Tai oikeastaan mulla on siihen riippuvuussuhde :) Totta on, että vaikka suomalaiset juovatkin paljon kahvia, täällä ei oikein ymmärretä, että kahvilla ja kahvilla on eroa. Puhumattakaan että jo espressolla ja espressolla on hirmuisia eroja. Mukava asia on ollut huomata, että meillä kahvilakulttuuri on koko ajan lisääntymässä ja taso paranemassa, myös täällä pienemmillä paikkakunnilla.
Kiitos kommentista Annemaria! Olen aivan samaa mieltä, että Suomessa ei ymmärretä kahvin ja kahvin eroa. Ajatellaan, että miksi mennä kahvilaan juomaan kalliilla sitä, mitä voi kotona juoda halvemmalla vaikka koko pannullisen. Mutta ihan jo tämän muutaman vuoden ajan kun olen kahvia juonut, olen Suomen reissuilla huomannut että kahvilakulttuuri on kehittynyt huimasti, eli oikeaan suuntaan ollaan pikku hiljaa menossa :)
Tiedätkö, tämä kirjoitus saattaa muuttaa pienen elämäni. Tai sitten ei. Olen juonut vuosikaudet teetä maidolla. Koska jotain täytyy juoda, en intohimosta. Olen joskus maistanut suomikahvia, mutta se on niin pahaa. Ainoa “kahvi” jota juon, on Nescafen Cafe Vanilla-kahvijauhe, joka on kai työstetty aika kauas kahvista. Se on makeaa ja pehmeää, siitä minä pidän. Haluaisin kokeilla kahviloiden kivankuuloisia erikoiskahveja, mutta en tiedä mistä aloittaa. Jos ne ovatkin sitä samaa kitkerää lientä, mitä tavallinen suomikahvikin… Mitä suosittelisit?
Hei, kiitos kommentista! Mä tiedän noi Nescafen makukahvit, kamala määrä sokeria ja kahvin makua vain nimeksi: oon juonut niitä aika paljon, vaikka ei ne kyllä aitoa kahvia ole, niin kuin sanoitkin. Mutta jos haluat kokeilla kahvilan kahvia, ja erityisesti makeaa ja pehmeää, niin silloin suosittelisin lattea jonkun makusiirapin kanssa, esim. vanilla latte, koska siirappi antaa sekä makeutta että makua. Mocha on latte jossa on myös kaakaota, sekin on hyvä vaihtoehto. Ja ylipäänsä latte on aloittelijalle parempi vaihtoehto kuin esim cappuccino, koska jälkimmäiseen tulee kolmannes kupista maidon sijaan maitovaahtoa, mikä ei niinkään pehmennä kahvin makua (latteen ei vaahtoa tule kuin pikkaisen pinnalle, joten maitoa on enemmän). Oikein tehty, hyvä kahvi ei ole kitkerää!
Toivottavasti tästä oli jotain apua :)