Lycabettus-kukkula – Ateenan paras näköalapaikka

Mikä nähtävyys tulee sinulla ensimmäisenä mieleen, kun ajattelet Ateenaa? Ennen kun sanot mitään, anna minun veikata! Olisiko se kenties Akropolis? Ainakin se on Ateenan ja myös koko Kreikan tunnetuin nähtävyys, joten suurella todennäköisyydellä arvasin oikein (jos en arvannut, kerrothan mielessäsi olleen nähtävyyden kommenteissa!).

Akropolis on paikka, jossa varmasti lähes jokainen Ateenassa käyvä vierailee. Mutta kun yli pari tuhatta vuotta vanhat kivirauniot on nähty läheltä, suosittelen näkemään Ateenan keskeltä kohoavan linnavuoren myös kauempaa.

Pakkaa siis mukaan vesipullo ja kamera, laita jalkaan hyvät kengät, ja lähde kävelemään kolmisen kilometriä koilliseen. Siellä nimittäin sijaitsee Ateenan paras näköalapaikka Lycabettus-kukkula.

Lukuvinkki: Fiilistelijän Ateena – kuusi vinkkiä rentoon päivään

Lycabettus-kukkula, Ateena

Lycabettus-kukkula, Ateena

Lycabettus-kukkula, Ateena

Myös Lykavittoksena tunnetun kukkulan huippu on Ateenan korkein kohta, ja se on siksi mainio paikka nähdä koko Ateena aina Saroninlahdelle saakka. Päivän paras aika huiputtaa 277 metrin korkeuteen kohoava Lycabettus-kukkula on illalla, juuri ennen auringonlaskua. Toki on luonnon päätettävissä, millaisen shown se haluaa minäkin iltana esittää, mutta ainakin meille näytettiin mielettömän upea auringonlasku: alhaalla roikkuvista pilvistä huolimatta se oli yksi kauneimmista ja värikkäimmistä koskaan näkemistäni!

Lycabettus-kukkula sijaitsee Kolonaki-nimisen kaupunginosan laidalla. Kolonaki on Ateenan varakkaampaa aluetta, ja minun mielestäni aika mitäänsanomaton design-putiikkeineen, luksusbrändeineen ja persoonattomine kahviloineen (minuun makuuni on ennemminkin viereinen Exarcheian värikäs ja särmikäs hipsterikaupunginosa), mutta toki siellä kannattaa tehdä pieni kierros ennen kukkulalle kiipeämistä.

Lycabettus-kukkula, Ateena

Lycabettus-kukkula, Ateena

Lycabettus-kukkula, Ateena

Kävelyreitti Lycabettuksen huipulle kulkee kiemuraista ja paikoin jyrkkää metsäpolkua pitkin, ja etenkin kesäkuumalla matka voi lyhyydestään huolimatta olla rankka. Taukojen määrästä ja kävelijän kunnosta riippuen huipulle kiipeäminen kestää puolesta tunnista tuntiin. Paluumatka kannattaa aloittaa ennen pimeyden laskeutumista, sillä pimeässä metsässä epätasaisella polulla kävely voi olla turhan jännittävä kokemus.

Vaihtoehto kävelylle on funikulaari, jolla pääsee huipulle vain muutamassa minuutissa. Valitettavasti matka kulkee tunnelissa, joten nousun aikana ei pääse ihailemaan maisemia. Funikulaari on kuitenkin varteenotettava vaihtoehto kuumana kesäpäivänä ja silloin, jos haluaa jäädä Lycabettukselle myös pimeän tulon jälkeen. Kiskoköysiradan lähtöpaikan löytää, kun kävelee Evangelismos-metroasemalta kymmenisen minuuttia kohti Lycabettusta.

Lycabettus-kukkula, Ateena

Lycabettus-kukkula, Ateena

Lycabettus-kukkula, Ateena

Kukkulan huipulla on pieni kirkko, kahvila ja ravintola, ja lisäksi jääkylmää juotavaa voi ostaa yksittäisiltä myyjiltä, joten sundownereita ei välttämättä tarvitse tuoda itse mukanaan. Jos ajatuksissa on illallinen Lycabettuksen ravintolassa upeaa auringonlaskua ja iltaan pimenevää Ateenaa ihaillen, kannattaa pöytävaraus tehdä etukäteen.


Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa


3 comments
  1. Olen käynyt Ateenassa 1980 ja sieltä Pireuksen kautta lentävällä delphiinillä ( irtamenia dolphini ) Spetsailla.
    Plakassa minut vedettiin sisään kreikkalaisiin häihin, jossa lautaset lenteli…
    Otin elämäni parhaat kuvat häistä, kunnes huomasin, ettei filmi ollut pyörinyt yhtään…
    Lycabettoksella kävin ja Akropoliilla kävin.
    Kreikka on tai oli ystävällinen maa, jossa olen kulkenut lukemattomissa paikoissa.
    Agion Orokselta Meteoraan ja useat saaret ja esim Kreeta lännestä itään ja Samariaksen rotkon muutamaan kertaan.
    Viimeksi olin löhöämässä 5* Kiani Beach resortissa, jossa painoa tuli muutama kilo lisää hetkessä.
    Ei enää koskaan all inclusive tarjoiluun.
    Seuraavaksi tekisi mieli nyt lähteä April on Portugal ja nähdä Coimbra ja Setubalin pesijättäret paljaine varpaineen…
    Voi olla, että tytöt eivät enää pese pyykkiä vaan löhöävät bikineissä rannalla.
    Portugalin kieli on ääntämisen kannalta aika hankala oppia, Brasiliassa sitä hieman opin, mutta eroja on jonkin verran.
    T. Jouko

  2. Hahaa, kanssasi täysin samaa mieltä! Olinhan kirjoittanut jo vuonna 2016, että “Paras näköalapaikka Ateenaan – Lycabettus” :D Eli sen täytyy olla PARAS! Sun postauksen kuvat on kuitenkin huomattavasti kauniimpia. Minä sain tietää vasta jutun kirjoitettuani, että kukkula tunnetaan myös Likavitoksena, jota taas mä en ollut koskaan kuullut. Mutta samasta kukkulasta siis puhutaan. Meillä oli hauska tilanne, kun juomamyyjät alkoivat kilpailla keskenään asiakkaista. Sitä nahistelua ja muuta tohinaa oli mielenkiintoista seurata kylmät oluet käsissä. Ai että.

    Tässä mun postaukseni: https://www.lahinnakauempana.fi/2016/11/paras-nakoalapaikka-ateenaan-lycabettus.html

    1. Haha, sitten sen on pakko olla paras kun ollaan molemmat samaa mieltä! :D Muistankin lukeneeni tuon sinun postauksen silloin kun sen julkaisit. Voi olla, että siitä kuulinkin kukkulasta ensimmäistä kertaa!

      Me ei saatu todistaa juomamyyjien nahistelua, mutta rauhallista auringonlaskuhetkeämme tuli häiritsemään venäläinen tyyppi, joka kerskaili olevansa niin kaukaa pohjoisesta, että siellä on parhaillaan -50 C pakkasta. Selvisi, että hän puhui Pietarista. Juu, ei taida ihan niin kylmä olla Pietarissa… :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.