Perjantaina ilmoitin pomolle irtisanoutuvani, ja näin ollen kuukauden päästä olen taas työtön – ja aloittamassa seuraavaa ajanjaksoa elämässäni. Töiden lopettaminen on aina jollakin tapaa haikeaa, sillä onhan työpaikalla viettänyt niin paljon aikaa, tottunut talon tapoihin ja tutustunut työkavereihin, mutta tällä kertaa lopareiden ottaminen oli helpompaa kuin koskaan aiemmin.

En nimittäin enää pidä työpaikkani ilmapiiristä ja töihin meno on aamu aamulta vaikeampaa.

image

Palatessani lomalta töihin aloitin uusissa työtehtävissä ja olin täynnä uutta energiaa, töihin oli kiva mennä ja työkavereiden kanssa pidettiin töiden teon ohessa hauskaa. Kaikki kuitenkin muuttui vain paria viikkoa myöhemmin esimiehen palattua töihin lomaltaan, sillä jostain kumman syystä jouduin samoin tein hänen silmätikukseen.

Sen jälkeen on ollut päiviä, jolloin minä olen joutunut tiimistäni ainoana jäämään töihin muiden lähtiessä kotiin, koska “emme me voi antaa sinun lähteä työsopimukseesi merkittyä työaikaa aikaisemmin, ei edes silloin kun päivän työt on jo tehty”. Kummallisesti muiden kohdalla ei samanlaista sääntöä ole, vaikka työsopimukset ovat identtiset. Ja koska olen tuntityöntekijä, tietäisi aikaisempi kotiinlähtöni firmalle vain säästöä, mutta jostain syystä se ei siltikään tule kysymykseen.

image

Samainen henkilö on aikaisemminkin luonut sääntöjä vain minua varten. Sääntöjä, joiden rikkomisesta vain minä olen joutunut tilille. Kaiken huippu oli se, kun työkavereideni edessä minua kiellettiin nauramasta töissä. Vitsailu ja ilakointi ei ollut enää sallittua. Minulla siis, kaikilla muilla kyllä.

Vaikka tiesin, että en ollut tehnyt mitään väärin ansaitakseni tällaisen kohtelun, huomasin kuitenkin toisinani miettiväni, että ehkä minussa sittenkin on jotain vikaa. Ehkä olenkin tehnyt jotain, että esimiehen käytös on oikeutettua? Siitäkin huolimatta, että en ole koskaan myöhästynyt töistä, olen yrittänyt tehdä työni mahdollisimman hyvin ja etenkin uudessa tehtävässä olla niin tehokas, että päivän työt tulevat tehtyä hyvin mutta nopeasti.

image

Työkaverini ovat yrittäneet tsempata minua, että olisin välittämättä esimiehen typeristä kommenteista, ja niin olenkin yrittänyt tehdä. Mutta kyllähän se pakostakin on vaikuttanut omaan työpaikalla viihtymiseen, ja etenkin työmotivaatiooni. Päivä päivältä kiinnostukseni hyvään työjälkeen on lopahtanut, sillä kyseisen henkilön käytös ei muutu, tein sitten työni täydellisesti tai mutkia hieman oikoen. Työntekijän sitouttaminen on täällä vieras käsite.

Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, ja tämän tarkoitus on tehdä minulle selväksi, että aikani kyseisen firman palveluksessa on tullut täyteen. Vaikka olinkin tehnyt lähtöpäätöksen jo aiemmin, on tämä ollut selkeä merkki siitä, että se oli hyvä päätös: en voisi jatkaa tuollaisessa työilmapiirissä tämän kauempaa, joten uuden työn etsiminen olisi ollut joka tapauksessa edessä – nyt vaan töiden etsimisen sijaan aion vaihtaa kokonaan maisemaa.

image

Työni loppuvat siis elokuun viimeiseen päivään, ja Tanskasta lähtö on edessä todennäköisesti syyskuussa tai viimeistään lokakuussa. Huomenna on jo elokuu, joten talven seikkailut odottavat oikeasti jo ihan nurkan takana!

Voi kunpa voisin jo kertoa, että minne tieni tulee seuraavaksi viemään, mutta valitettavasti en voi. En voi, koska en sitä itsekään vielä tiedä. Mutta heti kun palaset ovat loksahtaneet paikoilleen ja päätökset on tehty, tulen tietenkin kertomaan siitä myös täällä blogissa. Minulla on siis edessä muutama hermoja raastavaa viikko ja paljon jännittäviä muutoksia, mutta tieto tulevasta seikkailusta pitää suupieleni korvissa. Loppuvuodesta ei voi tulla muuta kuin supermahtava!

Jutun kuvat ovat Budapestista.

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Ihastuttava Kongens Lyngby on suosikkipaikkani Tanskassa
Firenzestä tuli hetkessä suosikkipaikkani Italiassa
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

44 kommenttia

  1. Susanna

    19.9.2016 at 23:05

    Olipas ikvä esimies!:/ hyvä että pääsit hänestä eroon! itse tekisin aivan samalla tavoin sinun tilanteessasi, koska elämä on liian lyhyt hukattavaksi siihen jos antaa toisten ns.astua varpaille syyttä suotta ja aivan varmasti on myös työpaikkoja joissa on kivemmat esimiehet ja hyvä tunnelma.. Kamalaa tuollainen nauramisen kieltäminen, miten tuollaisen säännön voi keksiä vain yhdelle työntekijälle. Ajattele jos et olisi nyt irtisanoutunut niin mitä kaikkea vielä ikävämpää se esimies olisikaan voinut keksiä, huh. Jotenkin luulen ettei se esimies ehkä pidä ulkomaalaisista, tai ehkä liittyy jopa kateuteen kun tulet toisesta maasta. Joillain ihmisillä on niin paha mieli että he yrittävät jatkuvasti kaataa ne omat pahat ajatuksensa toisten niskaan, tullut koettua monta kertaa myös reissussa. Viimeksi kun menin bussiretkelle kuski päätti yks kaks vihata minua (hän oli itävaltalainen ja ehkä hän kuvitteli minua unkarilaiseksi). Kuski otti vain minulta matkalaukusta ylimääräisen maksun ja muiden matkustajien matkalaukuista hän ei ottanut maksua. En jaksanut valittaa koska kuski ei ymmärtänyt mitään ja koska lippu oli kuitenkin halpa. Tiesin etten saisi rahaa takaisin valittamalla kuitenkaan. Sen jälkeen kuski keksi että hän yritti heittää matkalaukkuni ulos väärällä pysäkillä jolla en ollut jäämässä pois, kunnes muut matkustajat tulivat kertomaan että laukkuni on tiellä. Kuski oli etukäteen nähnyt lipun ja tiesi kohteen jossa jään pois, mutta hän yritti tuolla tavoin toimia. Tiedän että tuon kaltaisiin ihmisiin ei mikään muu tehoa kuin se etäisyyden ottaminen. Puhe ei tehoa.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      28.10.2016 at 03:51

      No niinpä, varmasti pahempaa olisi vielä seurannut! Tai jos olisin sanonut jotain vastaan, niin ties mitä se olisi keksinyt esimies-nimikkeensä varjolla. Ei tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä… Ja kuten tuo kertomasi kuskikin, tuollaiset ihmiset ovat niin siinä omassa maailmassaan, ei niitä voi kukaan tai mikään muuttaa.

      Reply
  2. Tatjaana

    2.8.2016 at 15:40

    Se on kateutta. Pomosi ajattelee, että hän on ylempää kastia kuin suomalainen tyttö ja että Sinun pitäisi tajuta, että et voi käyttäytyä kuin olisit samalla tasolla hänen kanssaan, luulen minä.

    Ole onnellinen, kun pystyit ottamaan lopputilin ja voit vaihtaa maisemaa. Monet joutuvat roikkumaan vuodesta toiseen kurjassa työpaikassa. Mukavaa syksyä ja talvea!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.8.2016 at 12:00

      Olet varmasti oikeilla jäljillä, että jonkinlaista itsensä pönkittämistä tämän täytyy olla. Mutta naurettavaa, että henkilö kokee tarpeelliseksi talloa muita lattian rakoon varmistaakseen, että kaikki tietää kuka on pomo. Ei niin ainakaan minun kunnioitusta saada :(
      Mä olen ollut tässä työssä vain puolisen vuotta, ja huomaan itsessäni huonon ilmapiirin vaikutukset hyvin selvästi. Aivan kamalaa, että monet joutuu kestämään työpaikkakiusaamista vuodesta toiseen! :(
      Kiitos Tatjaana, mukavaa syksyä ja talvea myös sinulle :)

      Reply
  3. Sonja | FIFTYFIFTY

    1.8.2016 at 15:13

    No huh huh, aina välillä kuulen tarinoita näistä bosses from hell -tapauksista, enkä meinaa uskoa. Itsellä on käynyt onneksi hyvä tuuri esimiesten ja työpaikkojen suhteen, niistä on ollut aina haikeaa lähteä. :) Tosiaan itsekin näkisin tässä juuri sen hyvän puolen, että tuskinpa kadut tuollaisesta työpaikasta lähtemistä! Jännä kuulla, minne tiesi vie!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.8.2016 at 11:40

      Minunkin kokemuksen mukaan suurin osa esimiehistä onneksi on mukavaa ja osaavaa porukkaa :) Pomoilla on tärkeä rooli työntekijöiden motivoinnissa ja työpaikalla viihtymisessä, ja onhan se sääli että kaikki ei ymmärrä sitä, että tyytyväinen työntekijä tekee suuremmalla todennäköisyydellä työnsä paremmin ja pysyy firmassa pidempään. Oikeassa olet, että ei harmita lainkaan tällaisesta työpaikasta lähtemistä, vaikka työkavereita tulee kyllä ikävä :)
      Tänään just varmistui talven kohtalo, joten pian ilmoitan siitä täällä! :)

      Reply
  4. Nomadi

    1.8.2016 at 11:12

    Hienoa, onnea tuleviin seikkailuihin!

    Reply
  5. Traveller

    1.8.2016 at 09:18

    Älä ollenkaan käännä ikinä missään tällasten ihmisten selkeää epäoikeudenmukaista kohtelua ollenkaan sun syyksi tai epäile itseäsi. Näitä ihmisiä voi tulla vastaan töissä ja henkilökohtaisessa elämässä, joten tää oli kyllä hyvä opetus loppuelämäksi, olla aina terveen varuillaan uusien ihmisten seurassa, että pystyisi välttämään tällasten ihmisten läheiseksi joutumista. Tollanen käytös on vain ja ainoastaan kiinni siitä kyseisestä henkilöstä ja se kumpuaa niin sisältä, että kyseisen henkilön on itse motivoiduttava ratkaisemaan omia ongelmiaan, jotta omien ristiriitojen ja ongelmien purkaminen ympäristöön vähenisi. Ja tän valaistumisen odottamista on kyllä turha jäädä odottamaan, niinkuin huomasit. Ei se lopu ikinä itsestään ja tuntematta ihmistä, voin sanoa 100% varmuudella, että toi henkilö kohtelee myös muita ihmisiä samalla tavalla, perusteena se, että – se on osa sen henkilön persoonaa tai sairautta. Oot esimerkki, että se pystyy alentumaan kohtelemaan toisia noin ja se on todiste, että se on sille ihan ok kohdella ihmisiä noin. Samalla tavalla kun jokaisella on omat standardit, miten toista ihmistä kohtelee. Ei ihminen tee poikkeusta yhden ihmisen suhteen, että kohtelenpas juuri ja vain tätä yhtä tyyppiä näin huonosti ja ikinä en kenenkään muun kohdalla alennu moiseen. Kyllä alentuu, koska jokaisella on omat rajat mihin asti itse kohtelee toisia huonosti, mutta mitä pitemmälle ei mene. Et näe sitä muiden osalta teidän työpaikalla, mutta se toteuttaa samaa epävakaata ilmaisuaan esim perheessä tai muissa sosiaalisissa kontakteissa. Henkilö on kohdellut muita aikaisemmin ja tulee kohtelemaan muita tulevaisuudessa samantyylisesti, mitä oot joutunut kestämään. …Eli kaikinpuolin aivan mahtavaa, että uudet tuulet odottaa! Oot niin oikealla tiellä juuri nyt, ihanaa! 8)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      3.8.2016 at 08:37

      Vaikka tiedän kyllä, että en ole tehnyt mitään mikä oikeuttaisi esimiehen käytöksen, niin kyllä sellaiset ajatukset vaan väkisinkin alkaa hiipiä mieleen :( Ja se siinä onkin ehkäpä pahinta, kun yhden ihmisen vuoksi alkaa epäillä itseään, että minussa on jotain vikaa!
      Olet täysin oikeassa siinä, että en ole ainoa, jota kyseinen henkilö kohtelee näin, sillä hänellä on kuulemani ja näkemäni mukaan aina joku silmätikkuna, mutta se vaihtelee aina sen mukaan, kuka on tehnyt jotain (hänen mielestään) väärin. Jotkut ovat kertoneet henkilön käytöksestä ylemmälle taholle, mutta se ei ole auttanut mitään. Jokseenkin pelottavaa se, että hänen annetaan kohdella työntekijöitä noin, eikä heillä (meillä) ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa paska vastaan tai lähteä menemään :(
      Paljon kiitoksia kommentistasi!! :)

      Reply
  6. Lotta | Watia.fi

    1.8.2016 at 08:36

    Kurjaa että työilmapiiri on ollut huono, mutta hienoa, että oot hymyssä suin lähdössä kohti uusia seikkailuja. Joko viimein se Uusi-Seelanti? ;-) Onnea tulevaan!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      1.8.2016 at 21:42

      Voih, Uusi-Seelanti olisi ollut mun ykköstoive, mutta perskules kun parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja! :D Joten NZ on vasta kakkosvaihtoehtona jos eka suunnitelma menee mönkään… Kiitos, Lotta! :)

      Reply
  7. anni

    1.8.2016 at 08:20

    Ehottomasti oikea päätös. Tsemppiä 👍

    Reply
  8. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    1.8.2016 at 07:51

    Apua, mua jännittää! Jos meette Kaakkois-Aasiaan talveksi niin treffataan sitten siellä, mä luulen (ja toivon) että me lähdetään sinne suunnille joskus joulun tienoilla. ;)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      1.8.2016 at 21:39

      Hihih :D Kaakkois-Aasiaan tuskin mennään, mä toivon että pysytään Euroopassa tämä talvi. Jossakin Tanskaa etelämmässä, kylläkin :) Toivottavasti teidän Aasian reissu onnistuu!

      Reply
  9. Dansse

    31.7.2016 at 22:31

    Länsimainen oikeuskäytäntö on sellainen, että pitää kuulla molempien tarinat. Emme ole kuulleet esimiehen versiota. Tiedä vaikka Terhi on subordinant from hell ja josta on hyvä päästä eroon.

    Miten voi tulla supermahtavaa jos on PA eikä uudesta työstä tietoa? Matkaoppaitakin taitaa olla vapailla markkinoilla, kun Egyptin, Tunisian, Turkin ja osin Kreikankin matkat ovat romahtaneet.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      1.8.2016 at 11:54

      Pahoittelut, mutta blogini ei ole oppikirjaesimerkki “länsimaisesta oikeuskäytännöstä”, sillä nämä ovat vain minun tarinoita. Lukija saa sitten päättää uskooko niitä vai ei. Ja totta, minähän voin olla vaikka kuinka kamala – jos edes olen Terhi? Minähän saatan olla vaikka Pertti Kauhajoelta ja koko blogini on vain yhtä suurta valhetta. Mitä voi enää nykypäivänä uskoa?
      En ole sanonut olevani PA, ja elämäni voi kyllä olla mahtavaa vaikka töistä ei tällä hetkellä olekaan tietoa. Elämässäni on muutakin sisältöä kuin vain työt :) Matkaoppaiden tämänhetkisestä työtilanteesta en tiedä yhtään mitään, mutta uskon, että kesän matkat ovat tehneet hyvin kauppansa, sillä ainakin täällä Tanskassa on ollut säiden puolesta aika ankea kesä. Kiitos kommentistasi!

      Reply
  10. alex

    31.7.2016 at 21:37

    Hohoijajaa mikä tarina… Varmaankin raskas päätös mutta oikea; itse olen aina yrittänyt ajatella, että mikä on jonkin asian loppu on uuden alku. Tsemppiä eteenpäin!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      1.8.2016 at 21:36

      Kyllä, tämä on uuden alku :) Ja jotkut asiat vaan on tarkoitettu menemään tietyllä tavalla, joten turha jäädä murehtimaan, vaan nokka kohti uusia seikkailuja! Kiitos Alex! :)

      Reply
  11. Kthetraveller

    31.7.2016 at 19:53

    Yöks mikä esimies. Olit viisas kun otit loparit, mutta harmi, kun kyseinen ihminen saa jatkaa toimintaansa jonkun muun työntekijän kanssa. Olet nätti nainen, olisiko esimies kenties ollut katkera siitä, että olet tykätty työntekijä ja vielä nättikin? Kova ja katkera juttu elämäänsä kyllästyneille nääs…

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      1.8.2016 at 11:32

      Voi kiitos, mutta mä en usko, että mun ulkonäöllä on osuutta asiaan :) Minusta tuntuu, että syynä viime aikojen käytökseen on se, että uskalsin kysyä häneltä miksi minä joudun jäämään töihin muiden lähtiessä kotiin. Hän ei tainnut pitää siitä, että en vain mukisematta totellut häntä… Mutta vaikea tässä nyt on kunnioittaa esimiestä, joka laatii minulle mielivaltaisesti aivan outoja sääntöjä. Enkä ole voinut lopettaa nauramistakaan töissä (minähän tykkään nauraa ja vitsailla!), vaikka se onkin kiellettyä :D Seuraavaksi menen sellaisiin töhin, missä työntekijän hyväntuulisuutta pidetään hyvänä merkkinä. Enkä usko, että sellaista työpaikkaa on vaikea löytää :)

      Reply
  12. Noora

    31.7.2016 at 19:53

    Huh, aikamoista! Sen verran monta vuotta mulla on jo työelämää takana, että uskallan väittää ettei tuo todellakaan ole normaalia käytöstä. Esimiehessä se vika on, ei sussa. Johtamistaitoja ei kyllä löydy nimeksikään, jos joku pitää ottaa henkilökohtaiseksi silmätikuksi ja kiukun purkamisen kohteeksi. Onneksi tässä on hyvää se, että se viimeistään kannustaa lähtemään :) Vaikka eivät viimeiset viikot töissä varmasti tule kovin ihania olemaan. No, rahaahan siitä tulee ja sitä tarvii reissun päällä. Tsemppiä viime rutistukseen! Jään innolla odottamaan, mitä sun tulevat seikkailut tuo tullessaan. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      1.8.2016 at 10:57

      Juu, järkeni kyllä sanoo, että vika ei ole minussa, mutta kun tarpeeksi kohdellaan kummallisesti, alkaa pakostakin mieltä nakertaa epäilys. Olen välillä aikaisemminkin saanut häneltä outoja kommentteja, mutta koska ne on olleet satunnaisia, ovat ne unohtuneet helpommin. Mutta toi nauramisen kieltäminen (ja pelkästään minulta) oli viimeinen niitti, ja tajusin kunnolla, että tämä ei ole enää millään muotoa hyväksyttävää toimintaa. Tuli olo, että on synti että nautin työpaikalla olosta ja työkavereiden seurasta!
      Kiitos tsempeistä ja kommentista! :)

      Reply
  13. Sandra

    31.7.2016 at 19:38

    Onnittelut rohkeasta ja varmasti oikeasta päätöksestä! Uskon, että tuon myötä eteen tulee jotain entistä parempaa!

    Reply
  14. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    31.7.2016 at 19:23

    Huhheijaa mikä tyyppi! Teit täysin oikean ratkaisun. Ei työ ole sen arvoista että on paha olo, eikä kaikkea tarvitse sietää vain siksi että olisi työpaikka.

    Tsemppiä uusiin seikkailuihin ja muista että kaikki kääntyy lopulta aina parhain päin. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      1.8.2016 at 08:44

      Kiitoksia! :) Ei todellakaan tarvitse, eikä kenenekään pitäisi, sietää kaikkea, mutta valitettavan usein sitä vaan jää liian pitkäksi aikaa vain työpaikan vuoksi…

      Reply
  15. Anna / 270 degrees

    31.7.2016 at 19:08

    Auts…ymmärrän hyvin mistä kirjoitat, sillä itsellä on vähän samansuuntaisia kokemuksia. Lähteminen oli tismalleen oikea ratkaisu eikä tuollaista todellakaan tarvitse ottaa vastaan. Vietämme töissä valtaosan elämästämme ja jos oleminen siellä on raskasta, vaikuttaa se ihan kaikkeen. Voinkin luvata, että tuollaisen jälkeen vain parempaa on luvassa ja nuo kokemukset ovat pian ikävä muisto vain <3 Niin minullekin kävi.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      1.8.2016 at 08:38

      Se tosiaankin on alkanut vaikuttaa kaikkeen! Yhtäkkiä töihin meneminen on raskasta, nämä maanantaiaamut tuntuu kamalilta ja toivoisin, että olisi jo perjantai. Ja ei mulla ollut ennen mitään vaikeuksia töihin menemisen kanssa! Nyt on veto pois illallakin, ja joskus menee yöunetkin – ja ihan vain siksi, kun päässä pyörii töissä tapahtuvat asiat. Mutta kohta loppuu! :) Paljon kiitoksia kommentista, Anna!

      Reply
      • Anna / 270 degrees

        3.8.2016 at 20:56

        Joo..täytyy myöntää, että kuulostaa valitettavan tutulta :/ Itselläni kävi niin, että vielä siitä oravanpyörästä irtaantumisen jälkeen nuo asiat pyörivät mielessä jonkin aikaa siitäkin huolimatta, että pääosin olin sitä mieltä, että näin on parempi. Mietin, teinkö itse jotakin väärin, stressasin tulevaisuutta ja pelkäsin – luulen, että tuo oli osa jotakin tällaista tunnollisen tytön syndroomaa kun en yhtäkkiä enää toiminutkaan niinkuin yhteiskunta ja ympäristö odottaa.

        Mutta aika parantaa haavat ja kun tapahtumiin saa tarpeeksi etäisyyttä, alkaa ne nähdä ihan erilaisesta perspektiivistä. Se on tosi vapauttava tunne kun yhtäkkiä huomaa, etteivät ne vanhat haamut enää vaivaa lainkaan. Tsemppiä sinne ja toivottavasti selviät vähän vähemmällä kipuilulla kuin minä, vaikkakin lopputulos oli täälläkin mitä parhain <3

        Reply
        • Terhi / Muru Mou

          4.8.2016 at 13:02

          En ihmettele lainkaan, että asiat jää päähän pyörimään vielä pitkään, sillä eihän tällaisen edes pitäisi olla syynä irtisanoutumiseen! Vaikka töissä on raskasta, niin ei se välttämättä ole helppoa tehdä päätöstä luopua työstä ja säännöllisistä tuloista “vain” siksi kun ei ole hyvä olla.
          Mä olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olin päättänyt lopettaa työt joka tapauksessa (ja tehnyt sen etukäteen taloudellisesti mahdolliseksi), mutta se, että tilanne kärjistyi sietämättömäksi sai aikaan sen, että otin loparit suunniteltua aikaisemmin. Ja hyvä niin, sillä tarvitsen nyt kipeästi aikaa vaan olla ja levätä, sillä olen henkisesti todella uupunut.
          Enpä olisi osannut arvata, että pienet päivittäiset piikit voisivat vaikuttaa minuun näin paljon, mutta jos posiitivisia asioita etsii, niin ymmärrämpähän muita samassa tilanteessa olevia nyt paljon paremmin, ja sen, että vastaavanlaista ilmapiiriä en tule jatkossa sietämään edes näin kauaa!
          Ihana kuulla, että sinulla on loppu hyvin, kaikki hyvin!! :)

          Reply
  16. Hömpänpömppä

    31.7.2016 at 19:01

    Vau mikä veto! Teit niin oikein ku olla ja saattaa. 👍🏻peukkua ylös ja ☀️Tsemppiä loppuvuoteen mihin ikinä se sinut viekään😃

    Reply
  17. salaine

    31.7.2016 at 19:01

    Kateus on joskus kavalaa. Meitä positiivisia ihmisiä koitellaan. Tsemppiä!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      31.7.2016 at 22:36

      Kiitos! Mä en edes tiedä mikä tällaisen käytöksen takana on… Ehkä se positiivisuus just ärsyttää :D Mutta me ei katkeroiduta, eihän? :)

      Reply
  18. Maarit Johanna

    31.7.2016 at 18:52

    Äsh… Ei vitsi miten sikamaisen typerää. :/ Varsinkin jos tuollainen käytöshirviö on oma esimies, niin ei ihme jos irtisanotuttaa. Toivottavasti saat myöhemmin Tanskaan palatessa(?) uuden työpaikan jostain kivemmasta mestasta. Mulla loppuu työt maaliskuun 2017 loppuun ja ahistelen jo valmiiksi ensi kesän kesätöistä. Nykyisestä hommasta ei oikein käteen jää niin paljoa että voisi kunnolla säästää jotain pidempää irtiottoa varten. Sivutyöt ei oikein tule kyseeseen, koska sellaisia vain ei ole tarjolla. Kaupan kassallekaan ei pääse jos ei ole vähintään vuoden kokemusta kyseisestä ketjusta jo aikaisemmasta elämästä. Lähtispä tämä Suomi pian nousuun.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      31.7.2016 at 22:33

      Mun master plan oli just se, että jos/kun Tanskaan palaan, niin palaisin samaan duuniin. Mutta en mä enää voi, en edes niin, että olisin siellä puolet vuodesta ja puolet vuodesta sitten vaikka jossain maailmalla. Puolikin vuotta kun on liian pitkä aika olla töissä, missä sua tai sun työskentelyäsi ei arvosteta pätkääkään!
      Suomen tilanne on kyllä niin harmillinen :( Se on kamalaa, että halukkaille ei vain yksinkertaisesti ole töitä. Ja ajattelepa sitten, jos sattuu saamaan hyvän duunin, mutta sitten työpaikalla onkin joku tyranni mustaamassa työntekijöiden mieliä! Hirveä valita työpaikan ja oman henkisen hyvinvoinnin väliltä :(
      Kiitos kommentista! Kyllä kaikki järjestyy sulla parhain päin sitten ensi keväänä, aivan varmasti :)

      Reply
  19. Laura

    31.7.2016 at 18:47

    Kamalalta kuulostava työpaikka. Elämä on liian lyhyt siihen, ettei mielessä ole koskaan muu kuin seuraava viikonloppu tai seuraava loma… Voi kuinka samaistuin näihin tulevaisuuttasi koskeviin teksteihin. Et uskokaan… Ihan mahtava loppuvuosi tiedossa siis, paljon onnea uusiin tuuliin!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      31.7.2016 at 22:23

      Se tässä harmittaa, kun työkaverit on todella ihania ja oikeasti viihtyisin siellä hyvin, mutta kun yksi pistää mieleni matalaksi joka päivä, niin ei siellä vain voi enää olla. Ja kun en osaa antaa mennä vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos… Tosiaankin elämä on liian lyhyt siihen, että töissä on kurjaa!
      Kiitos Laura! Tämä levottomuus on ihana ja kamala tauti :D

      Reply
  20. Jerry / Pako Arjesta

    31.7.2016 at 18:43

    Samaan aikaan sanon, että aivan mielettömän harmillista, että jouduit tuollaisen käytöksen kohteeksi työpaikallasi, mutta sanon myös, että onnittelut siitä, että uskalsit tehdä asialle jotain ja ottaa lopputilin! Onnea tulevaisuuteen, olipa se mitä hyvänsä :).

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      31.7.2016 at 22:19

      Kiitos Jerry! :) Oman hyvinvoinnin ja onnen eteen on pakko tehdä jotain ja uskaltaa ottaa riskejäkin. Ärsyttää vaan, että miten sitä antaakaan yhden ihmisen vaikuttaa omaan fiilikseen niin paljon, mutta kun en ole kivestä… Enkä kyllä haluaisi sellaiseksi muuttuakaan, joten parempi vaan poistua sellaisesta ilmapiiristä!

      Reply
      • Jerry / Pako Arjesta

        1.8.2016 at 06:54

        Ihan totta! Harva ihminen pystyy ottamaan tuollaisen vastaan olan kohautuksella, eli ei ole mikään ihme, että se tuntuu pahalta. Itsekin olen kokenut aikoinaan työpaikkakiusausta, mitä on hyvin vaikea ymmärtää, kun aikuisiahan siellä kaikki ollaan. Itsekin lähdin ja parempi niin. Teit varmasti oikean valinnan :)!

        Reply
        • Terhi / Muru Mou

          2.8.2016 at 09:13

          No niinpä, vaikea ymmärtää aikuisilta tuollaista käytöstä! Ihmisessä pitää olla jotain todella pahasti vialla, jos saa jotain tyydytystä muiden ihmisten kiusaamisesta :( Ja työpaikkakiusaaminen on varmasti yleisempää kuin mitä kuvitellaan, sillä ei kaikki edes kehtaa myöntää olevansa kiusattuja… Hyvä, että sinäkin lähdit tuollaiselta työpaikalta pois!

          Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog