Nainen kävelee kohti rantaa ja kantaa käsissään banaaninlehdistä rakennettua pientä lauttaa. Lautan kyydissä on kukkia ja kolikko, sekä suitsukkeita ja kynttilä, jotka nainen sytyttää päästyään vedenrajaan. Hän kahlaa hieman syvemmälle, laskee banaaninlehtilautan veteen ja työntää sitä kevyesti eteenpäin, samalla tehden toivomuksen.

Lautta alkaa hiljalleen keinuen liikkua kauemmaksi, ja nainen pitää katseensa tiukasti kiinni lautassaan. Vedessä on kymmeniä samanlaisia lauttoja, mutta nainen haluaa nähdä oman krathonginsa niin pitkään kuin se ylipäänsä on mahdollista nähdä: jos lautassa oleva kynttilä palaa niin kauan, hänen toiveensa tulee toteutumaan.

On thaimaalaisen Loi Krathong -juhlan aika, aivan kuten joka vuosi thaikalenterin 12. kuukauden täydenkuun iltana. Länsimaalaisessa kalenterissa juhla osuu yleensä marraskuuhun; tänä vuonna Loi Krathongia juhlittiin eilen 25. marraskuuta. Lautat kukkineen ja kolikkoineen ovat lahjoja veden hengelle, kiitokseksi veden antimista. Poispäin kelluva krathong symboloi myös epäonnea ja vihaa, joista päästään näin eroon.

Yleensä krathongit lasketaan joen virran vietäväksi, mutta jos jokea tai kanavaa ei ole lähettyvillä, laitetaan lautat mereen. Olimme katsomassa festivaalia Hua Hinin rannalla, eikä aallokon vuoksi kenenkään toive taida toteutua: kaikki krathongit tulivat hetken päästä takaisin rantaan, kynttilät sammuneina.

image
image
image
image
image
image
image

Krathongien pohjana käytetään perinteisesti banaanipuun rungosta leikattua siivua, joka päällystetään taitelluilla banaaninlehdillä. Toisinaan pohjana käytetään myös leipää – ja valittettavan usein styroksia. Joissakin paikoissa styroxin käyttäminen on kiellettyä, mutta Hua Hinin rannalla monet olivat sortuneet ostamaan styroksisen lautan, vaikka parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla.

Osana Loi Krathong -festivaalia on usein kauneuskilpailu, jota me emme kylläkään nähneet – eihän meillä edes ollut aika tai paikkakaan tiedossa. Meille juhlimiseksi riitti kävely rannalla ja vierestä katsominen, kun muut tuskailivat yrittäessään saada lauttojaan ulapalle aaltoilevassa meressä. Täysikuu ei juurikaan näyttäytynyt pilviverhon takaa, joten tänä vuonna eivät olleet parhaimmat olosuhteet Loi Krathongin ja täydenkuunjuhlaan, mutta ei se näyttänyt ketään haittaavan.

Juhlan päätti ilotulitus, jonka aikaan me olimme jo takaisin hotellihuoneessamme katsomassa dokumenttia Yellowstonesta. Varsinaiset festarikävijät.

Oletko sinä ollut Thaimaassa juhlimassa Loi Krathongia?

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
3 kuukautta reissussa, 15 kiloa tavaraa mukana
Matkalla Prachuapiin aloin epäillä reppureissun mielekkyyttä
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

4 kommenttia

  1. -K-

    26.11.2015 at 15:51

    Kaunis perinne, mutta tosiaan olisi parasta jos sinne veteen ei joutuisi mitään, mikä ei ole bioligisesti tai aiheuta vaaraa mereneläville. Facessa huomasin, että tuttu oli oli ollut laskemassa pientä lauttaa veteen.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.11.2015 at 05:03

      Tuo styroksin käyttäminen on aivan järjetöntä :( Mutta ei täällä muutenkaan taideta luontoa ajatella, perinteet menee edelle…

      Reply
  2. Katja

    26.11.2015 at 07:10

    Voi mitä kuvia, olet sissi kun sieltä bloggailet (vai ovatko yhteydet parantuneet…?). Loy Krathong on koettu useasti ja banaaninlehticeneet laskettu Chalongista vesille. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.11.2015 at 03:50

      Oi, taitaakin Loy olla Loi’ta yleisempi kirjoitusasu :D Nykyisessä majoituksessa on ollut yllättävän hyvä nettiyhteys (eikä ole pätkinyt kuin satunnaisesti), mutta ei näissä muuten kehumista ole ollut. Saa nähdä, meneekö hermo jossain vaiheessa :D

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog