Koronasulku alkoi Kreikassa lauantaina 7. marraskuuta. Liikkumisrajoitusten ja kauppojen kiinniolon oli tarkoitus kestää vain kolme viikkoa, mutta jatkoa tuli lisää, ja taas lisää, ja niinhän siinä kävi, että rajoitukset olivat päällä koko loppuvuoden. Koronavuoden 2020 päätti lockdown-uusivuosi.
Vuodesta 2020 olimme kaiken kaikkiaan 14 viikkoa koronasulussa: ensiksi kuusi viikkoa keväällä, ja vuoden lopussa kahdeksan viikkoa. Lockdown ei kuitenkaan päättynyt vuoden mukana, vaan uusi vuosi 2021 alkoi samojen rajoitusten kanssa: liikkuminen on sallittua vain omassa läänissä ja määriteltyjen syiden nojalla (töissä, ruokakaupassa, apteekissa, lääkärissä, urheilemassa jne. käynti), vähittäiskaupat ovat suljettu, ja ravintolat ja kahvilat ovat auki vain take away -myynnille. Iltayhdeksän ja aamuviiden välisenä aikana on ulkonaliikkumiskielto, jolloin kotoa saa poistua vain hätätapauksissa.
Kevään lockdownin aikana rajoitimme kaikkea liikkumista ja poistuimme kotoa vain ruokakauppaan, ja sinnekin mahdollisimman harvoin. Tämä talven sulku on ollut pituudestaan huolimatta minulle helpompi, sillä tällä kertaa en jäänyt kotiin etätöihin, vaan olen käynyt normaalisti töissä työpaikalla. Lisäksi olemme luvallisen urheilun varjolla tehneet pieniä retkiä esimerkiksi Haniaan ja Agii Apostoliin, joten emme ole olleet yhtä tiukasti kotona kuin keväällä. Etenkin Haniassa on saanut kävellä hyvinkin hiljaisilla kujilla, jopa aurinkoisina viikonloppupäivinä.
Tämän lockdownin alkaessa kylläkin oletimme, että lenkkeily ja muu ulkoliikunta on sallittua vain kodin läheisyydessä kevään koronasulun tapaan. Mutta kun luin uutisista, että Kreikan pääministeri menee reilun tunnin ajomatkan päähän ajaakseen metsässä polkupyörällä, ymmärsin, että eihän missään ole mainittu rajoitteita sille, kuinka kauas kotoa saa lähteä lenkkeilemään. Kunhan vain pysyy oman läänin alueella siis.
Milloin Kreikan lockdown päättyy?
Kun lockdownia jatkettiin viimeisimmän kerran, ilmoitettiin sen päättyvän 7. tammikuuta, mutta epäilen hyvin vahvasti että se päättyisi vielä silloinkaan. Vaikka huippulukemista (n. 3000 uutta tapausta päivässä) on tultu reippaasti alas noin tuhanteen uuteen todettuun tartuntaan päivässä, voivat joulun ja uudenvuoden juhlinnat pistää tapausmäärät taas nousuun.
Kuten koko pandemian aikana, on suurin osa tartunnoista ollut mantereella; meillä Kreetalla tapauksia on ollut vain kourallinen päivässä. Jos sulkuja ei ole järkevää vielä loppiaisen jälkeenkään höllentää kokonaan, pitäisi niistä mielestäni tehdä alueellisia ja keskittyä tartuntamäärien nujertamiseen vain pahimmilla covid-alueilla. Onko todella tarpeen pitää esimerkiksi koko Kreeta kiinni, kun päivittäiset uudet tartunnat on laskettavissa yhden, korkeintaan kahden, käden sormilla?
Tämän kirjoitettuani uutisoitiin, että lockdown tulee kestämään ainakin 11. tammikuuta saakka, jolloin koulujen jälleenavaaminen saattaisi olla mahdollista. Tämän jälkeen aukeaisi muutkin paikat vähän kerrassaan, ja liikkumisrajoituksiin tulisi höllennyksiä. Toivottavasti näin myös tapahtuu – en tiedä kuinka montaa jatkoaikaa ihmiset pystyvät enää hyväksymään.
Lockdown-uusivuosi ei jää muistoihin
Koronarajoitteiden keskellä vietetty joulu ei juuri eronnut tavallisesta joulusta, sillä joulu on perinteisesti rauhallinen, kotona perheen kesken vietetty juhla. Uusivuosi taas on kaikkea muuta: ilotulitteita, ystäviä, riemua, juhlahumua, samppanjapullojen poksahtelua.
Yleensä olemme viettäneet uuttavuotta juurikin noin, ystävien kanssa juhlien – tai vähintäänkin hyvässä ravintolassa syöden pitkän kaavan mukaan, ja kenties nauttien sen jälkeen cocktailit tai parit jossakin kivassa ja tunnelmallisessa paikassa.
Tänä vuonna ravintolaillallinen ei tullut kysymykseen, saati sitten mitkään muutkan kodin ulkopuoliset juhlinnat, joten vaihtoehtona oli joko valmistaa vuoden viimeinen illallinen itse, tai hakea ravintolasta noutoruokaa. Päädyimme jälkimmäiseen.
Päiväkävelylle ja ruoanhakureissulle Haniaan
Uudenvuodenaatto olisi ollut tavallinen työpäivä, mutta olin ottanut sen vapaaksi. Päivä oli aurinkoinen, joten halusimme yhdistää ruoanhakureissuun ulkoilun (tai siis oikeasti lockdown-sääntöjen mukaan niin tulikin tehdä: noutoruoan hakeminen ei saa olla päällimmäinen syy poistua kotoa, mutta liikuntaan yhdistämällä se onnistuu), joten ajoimme Hanian keskustaan aikomuksena tehdä kävelylenkki lockdownin hiljentämässä kaupungissa.
Mutta eihän Haniassa ollutkaan hiljaista näin uudenvuoden aattona! Tavallisesti rauhallisella Daskalogianni-kadulla parveili ihmisiä, ja kahviloiden ja kioskien edessä oli jonoa. Olutkaupan edessä ihmiset joivat vuoden viimeisen iltapäivän kunniaksi pienpanimo-oluita, pienellä jalkakäytävällä oli mahdoton pitää kiinni turvaväleistä ja maskitkin roikkuivat leualla kun jokaisella oli kädessään noutokahvi.
Skalidi-katua lähestyessämme ihmispaljous vain paheni. Vaihdoimme suuntaa, ja yritimme löytää rauhallisempia kujia. Löytyihän niitä lopulta, mutta fiilis oli jo jokseenkin pilalla. Hanian ihmisiä täynnä olevat kadut nostavat stressilukemani aina pilviin (mitä kauemmin asun maalla, sitä vähemmän näköjään viihdyn kaupungilla…), ja nyt ahdisti myös ajatus siitä, että rajoitteista vähät välittävät kreikkalaiset aiheuttavat sen, että uudenvuoden juhlien jälkeen tartuntamäärät lähtevät kasvuun. Eikä lockdown tule silloin päättymään vielä pitkään aikaan! Ja jos tällaista on Haniassa, niin varmasti myös muissa Kreikan kaupungeissa…
(Seuraavana päivänä luin uutisista, että uudenvuoden juhlinnoissa poliisi oli jakanut ympäri Kreikkaa yhteensä lähes 1700 sakkoa koronamääräysten rikkomisesta.)
Päätimme palata kotiin, mutta ennen sitä kävimme hakemassa tämän hetken suosikkiravintolastamme pariksi päiväksi ruokaa. Emme söisi päättyvän vuoden kunniaksi mitään fiiniä, vaan tavallista – mutta äärimmäisen herkullista – kreikkalaista kotiruokaa.
Pakollinen traditio: Tanskan kuningattaren puhe
Kotiin päästyämme kävimme kävelyllä kissojen kanssa, ja aloimme valmistautua illan tärkeimpään perinteeseen: Tanskan kuningatar Margareetan uudenvuoden puhe on tärkeä traditio tanskalaisille, eikä sitä jätetä meilläkään koskaan katsomatta. Jos puhetta ei voi katsoa suorana, niin se katsotaan tallenteelta heti kun vain on mahdollista.
Puheen aikana on tapana juoda kuohuvaa, ja Thomas olikin ostanut meille pullollisen samppanjaa sekä klo 19 alkavan puheen aikana siemailtavaksi, että vuoden vaihtuessa skoolattavaksi. Minä keskityinkin lähinnä kuohuvan siemailuun, sillä puhetta kuunnellessani tajusin, että tanskan kielen taitoni on ruostunut lähes olemattomiin. Eihän se koskaan ole erityisen hyvä ollut, mutta Tanskassa asuessani ja kieltä opiskeltuani ymmärsin sitä nykyistä paljon paremmin.
Väkisin valvomista
Margareetan puheen jälkeen söimme, ja sitten alkoikin odottelu: vuotta oli jäljellä nelisen tuntia, mutta meillä ei ollut mitään mielekästä – uudenvuoden juhlahumuun sopivaa – tekemistä. Katsoimme hetken aikaa sarjoja, mutta juotu samppanjapullon puolikas alkoi väsyttää. Yritin vihjailla, että voisimme mennä nukkumaan ennen puolta yötä, mutta tämä ei sopinut Thomakselle. Pitäähän sitä nyt valvoa uuden vuoden alkamiseen saakka!
Valvoimme siis väkisin, että saimme kokea vuoden vaihtumisen, nähdä viereisen kylän ilotulitukset ja juotua loput samppanjat. Että sellainen lockdown-uusivuosi. Tästä tuskin jää mitään muistoihin edes sen vertaa, että pystyisin vain vuoden päästä kertomaan, mitä tein kun vuosi 2021 alkoi.
Vaikka olen muuten sopeutunut liikkumisrajoitteisiin, liikkeiden kiinnioloon ja ulkona liikkumiseen oikeuttavien lupalappujen kirjoitteluun ihan hyvin (mitä nyt kaipaan kahviloissa istuskelua ja ravintoloissa syömistä), oli havaittavissa, että lockdown latisti tunnelmaa. Normaalisti tällainen rauhallinen uusivuosi olisi kelvannut aivan mainiosti, mutta nyt olisin mielelläni päättänyt vuoden 2020 rytinällä: tervemenoa, ei tule ikävä!
Mutta tuleehan noita vuosia ja juhlia. Mutta toivottavasti ei tämän enempää lockdowneja.
Hyvää uutta vuotta 2021!
