Useampi vuosi – ja vielä useampi maa – siinä meni, ennen kun löysin paikan, jossa haluan asua pidemmän aikaa. Suomesta lähdettyäni ehdin asua kaikkiaan kahdeksassa maassa lyhyempiä tai pidempiä jaksoja, ja joissakin maissa jopa useamman kerran, mutta vasta kymmenenteen asuinmaahani ihastuin niin, että olen poissa ollessani potenut koti-ikävää.
Tässä listattuna plussineen ja miinuksineen kaikki kymmenen asuinmaata, joissa olen opiskelujen, töiden tai seikkailunhalun vuoksi asunut. Joihinkin jätin palan sydäntäni, toisiin en haluaisi enää palata, mutta vain yksi on tuntunut kodilta – Suomen lisäksi, tietenkin. Mutta riittääkö minulle kymmenen maata, vai tuleeko lista vielä pitenemään?
1. Suomi
Suomi tietenkin aloittaa tämän listan, sillä siellä olen edelleenkin suurimman osan elämästäni asunut. Kuopiossa asuin 21-vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen muutin Lappeenrantaan opiskelemaan. Lappeenrannassa ehdin asua ihanassa, yli sata vuotta vanhassa, puutalossa lähes kaksi vuotta, kunnes pitkin hampain luovuin asunnostani lähtiessäni opiskelemaan Malesiaan – ja jolloin pidempiaikainen asuminen ulkomailla alkoi kiinnostaa entistä enemmän.
Plussat: Suomi on aina Suomi!
Miinukset: Suomi on aina Suomi!
Voisinko asua? En usko, että ainakaan lähitulevaisuudessa tulen muuttamaan takaisin Suomeen. Mutta mistäpä sitä koskaan tietää, jos jossain vaiheessa haluan ehdottomasti muuttaa vaikkapa Kuopioon järven rannalle pieneen mökkiin asumaan. Never say never!
2. Malesia, 2007-2008
Kouluni olisi ollut lähettämässä minua Taiwaniin vaihtoon, mutta minä halusin Malesiaan. Koska kieltäydyin koulun tarjoamasta ilmaisesta vaihto-opiskelupaikasta, maksoin Penangin Universiti Sains Malaysian lukukausimaksut itse. Alunperin minun oli tarkoitus opiskella USM:ssä vain yksi lukukausi, mutta jäinkin koko lukuvuodeksi.
Plussat: Malesiassa asumisessa parasta oli tietenkin lämmin ilmasto, edullisuus ja hyvät mahdollisuudet matkustaa ympäri Kaakkois-Aasiaa – ja jopa Australiaan, kuten lomallani tein. Asuin Penangilla mukavan hulppeasti, sillä taloyhtiössä oli uima-allas, ravintola, kauppa, pesulapalvelut, kuntosali ja tenniskentät.
Miinukset: Ruoka. Kyllästyn riisiin todella nopeasti ja nuudeleita en ole voinut syödä tämän vuoden jälkeen. Länsimaalaista ruokaa oli usein ikävä, mutta lähistöllä oli vain KFC ja McDonald’s. Niihin kyllästyy riisiäkin nopeammin!
Voisinko asua? Vaikka vaihtovuoteni oli aivan mahtava (kuten se yleensä kaikilla on) ja Malesialla on aina erityinen paikka sydämessäni, en kuitenkaan näe itseäni asumassa siellä pysyvästi.
3. Espanja, kesä 2009 & syksy 2012
Malesian jälkeen kävin Suomessa suorittamassa pikavauhtia koulun loppuun, ja valmistuttuani lähdin matkaoppaaksi. Kesällä 2009 vietin viisi kuukautta Mallorcalla, jota etukäteen luulin kamalaksi massaturismihelvetiksi, mutta ihastuinkin saareen täysillä. Kolme vuotta myöhemmin muutin Fuerteventuralle seitsemäksi kuukaudeksi, mutta pesti jäi vain kahden kuukauden mittaiseksi, sillä minut siirrettiinkin kesken kaiken Kuubaan.
Plussat: Ruoka! Viini! Kieli! Roadtripit! Mercadona-ruokakauppa (vieläkin muistan kaupassa soineen tunnusbiisin)!
Miinukset: Hintataso. Etenkin Mallorcalla muistelen olleen yllättävän kallista, ja mieleen jäi erityisesti ravintoloissa syömisen ja prepaid-liittymillä soittamisen ja tekstaamisen kalleus (Suomen liittymällä tekstaaminen tuli halvemmaksi). Asunnoissa ei useinkaan ollut ilmastointia, ja keskikesän kuumina öinä nukkuminen oli lähes mahdotonta. Fuerteventuran sää oli loppusyksystä todella arvaamaton, ja lähes jokaisena vapaapäivänäni taisi sataa vettä.
Voisinko asua? Etenkin Manner-Espanja kiinnostaisi asuinpaikkana edelleen, enkä sulje sitä mahdollisuutta pois, että vielä joskus asuisin Espanjassa – tai ainakin oleskelisin pidempiä aikoja! Espanjan kielen oppimistakaan en pistäisi pahakseni.
Edit 7/2019: Loppuvuodesta 2016 asuin jälleen hetken Mallorcalla. Lue tästä kokemuksesta lisää täältä!
4. Thaimaa, talvet 2009-2010 & 2010-2011
Olin töissä Phuketissa kuusi kuukautta talvella 2009-2010, ja kuusi kuukautta Khao Lakissa talvella 2010-2011. Matkaoppaana työskentely Thaimaassa oli haaveenani siitä lähtien kun aloitin oppaan työt, ja olisin halunnut työskennellä siellä myöhemminkin, mutta oppaaksi en koskaan enää Thaimaahan päätynyt.
Plussat: Turistialueiden monipuolinen ravintolavalikoima (voi syödä muutakin kuin riisiä!), edullisuus, lämpö, upeat rannat. Ruokakauppojen hyvä valikoima. Muiden lomakohteiden läheisyys: itse vietin ensimmäisenä talvena lomani Balilla ja Phi Phi -saarella, ja toisena talvena Balilla ja Perthissä, Länsi-Australiassa.
Miinukset: Etenkin Phuketissa oppaalla riittää töitä vähän liiaksikin asti, ja talven aikana tuli koettua muutamia henkisestikin rankkoja tapauksia. Phuket tosiaankin on kohde, missä sattuu ja tapahtuu! Vapaapäivinä Khao Lakissa taas ei ollut juurikaan rantoja enempää tekemistä, joten monesti tulikin ajettua Phuketiin. Kummassakaan Thaimaaan asunnossani ei ollut keittiötä, joten söin pelkkää ravintolaruokaa. Pitkän työpäivän jälkeen ei kylläkään aina olisi jaksanut lähteä ravintolaan…
Voisinko asua? En usko. Thaimaa on erinomainen lomakohde, mutta pidempään asuessa tietyt Thaimaalle ja thaimaalaisille tyypilliset seikat alkavat ärsyttää liikaa. Pidempiä lomajaksoja voisin Thaimaassa kylläkin viettää, mutta pysyvästi en muuttaisi.
5. Kreikka, kesät 2010, 2012 & 2013
Yhteensä kuusi kuukautta Kreetan Rethymnonissa ja Plataniaksessa, viisi kuukautta Kreetan Hersonissoksessa ja viisi kuukautta Pargassa. Ensimmäisenä kesänä en ihastunut Kreetaan, enkä koko Kreikkaan, lainkaan, mutta Hersonnissoksen kesän jälkeen pidin jo enemmän – ja Pargassa olinkin jo Kreikka-fani.
Plussat: Kreikkalainen salaatti, pitkät siestat, idylliset pienet kylät, kauniit rannat, ihanat ihmiset, appelsiinit ja tuore appelsiinimehu, frappé…
Miinukset: Töiden teko elokuun kuumuudessa, raskas ruoka (onko sitä öljyä oikeasti pakko laittaa ihan niin paljon?), talouden tilanne…
Voisinko asua? Töitä tuskin on Kreikasta kovin helppo tällä hetkellä saada, joten vakituinen asuminen ei tulisi kysymykseen. Mutta kesätyöt jollakin ihanalla pienellä kreikkalaisella saarella kelpaisi kyllä!
Edit 7/2019: Loppuvuodesta 2017 muutin jälleen Kreikkaan, ja siellä asun edelleen. Lue Kreikassa asumisesta lisää täältä!
6. Australia, 2011-2012
Lähdin Australiaan Working Holiday -viisumilla aika lyhyen mietiskelyn jälkeen suoraan Khao Lakista. En tiennyt yhtään, kuinka kauan Australiassa viipyisin, sillä minulla oli vain menolippu, mutta loppujen lopuksi olin siellä tasan vuoden – ja asuin koko ajan Melbournessa. Sinne olisin voinut jäädä asumaan ihan pysyvästikin, mutta valitettavasti se ei ollut mahdollista tiukkojen viisumisäännösten vuoksi.
Plussat: Helppo saada töitä, rento ilmapiiri, mukavat ihmiset, upea luonto, paljon tekemistä ja nähtävää, hyvää ruokaa ja laadukkaita viinejä (ja silti join enimmäkseen goonia…).
Miinukset: Asuntojen vuokrat ovat kalliit, joten asuin koko vuoden hostellissa. Vaikea saada viisumia pidempiaikaiseen asumiseen. Kaukana Suomesta. Ainakin Melbournessa on talvisin sisällä todella kylmä.
Voisinko asua? Voisin! Jos työviisumi Australiaan olisi helpompi saada, asuisin siellä todennäköisesti edelleen. Mutta silloin olisi jäänyt seuraavat neljä maata kokematta…
7. Kuuba, talvi 2012-2013
Kuuba ei oikeastaan koskaan ollut haavelistallani, mutta kun minulle soitettiin ja tarjottiin sieltä töitä neljäksi kuukaudeksi, en voinut kieltäytyä. Tämä tapahtui ollessani Fuerteventuralla, ja vaikka olin siirrosta innoissani, oli haikeaa hyvästellä aivan ihana norjalainen kämppikseni ja ruotsalainen työkaverini, joiden kanssa meistä oli jo ehtinyt tulla tiivis kolmikko.
Plussat: Musiikki, mojitot, tanssi, kotikadun churrokärry, sikarit, rommi, Guantanamera-biisi, paladar-ravintolat…
Miinukset: Työnteko on Kuubassa pirun hankalaa, etenkin jos haluaa lopputuloksen täyttävän pohjoismaalaiset kriteerit. Muun muassa tämän vuoksi työpäivät venyivät usein todella pitkiksi. Sama juttu kuin Thaimaassa: asunnossani ei ollut keittiötä, joten kaikki ateriat tuli syödä ravintoloissa. Vaikka mitäpä sitä keittiöllä, kun ei ruokatarvikkeita olisi edes voinut ostaa mistään.
Nettiä pystyin käyttämään vain toimistolla, mutta kaikki sivut eivät auenneet ja yhteys oli muutenkin todella hidas. Viiden kilometrin päässä kotoani oli hotelli, jonka aulassa pystyi käyttämään langatonta nettiä 10 dollarin tuntihinnalla. No, eihän sitä nettiä joka päivä tarvitse!
Voisinko asua? En usko, että olisi kovin realistista haaveilla Kuubassa asumisesta, sillä töiden saanti tuskin onnistuisi kovin helposti. Ja vaikka töitä sattuisikin saamaan, hermot menisivät aika äkkiä paikalliseen työkulttuuriin. Jotkut maat on vain parempi pitää lomakohteina.
8. Dominikaaninen tasavalta, talvi 2013-2014
Kuuban jälkeen halusin nähdä lisää Karibiaa, joten seuraavana talvena olin töissä neljä kuukautta Puerto Platassa, Dominikaanisessa tasavallassa. Nämä kaksi maata kuitenkin eroaa toisistaan kuin yö ja päivä, enkä menettänyt sydäntäni Dommareille kuten olin menettänyt Kuuballe.
Plussat: Cabareten kylä, ruokakaupan runsas ja laadukas valikoima, rommi, upea työsuhdeasunto, laaja valikoima tuontiviinejä, musiikki, luonto.
Miinukset: Rikollisuus, kalteri-ikkunoiden takana asuminen, jatkuva varuillaanolo, ryöstöt omalla kotikadulla, järkyttävä liikennekulttuuri.
Voisinko asua? En. Minulla ei ole mitään mielenkiintoa mennä Dominikaaniseen tasavaltaan enää edes lomalle, saati sitten asua ja tehdä töitä siellä.
9. Kroatia, kesä 2014
Kroatia oli ollut minun suurena haaveena siitä lähtien kun aloitin oppaan työt vuonna 2009. Olinkin onneni huipulla, kun pääsin työskentelemään Kroatian Makarskaan lähes kuudeksi kuukaudeksi kesällä 2014. Eikä maa todellakaan tuottanut pettymystä!
Plussat: Luonto, vuoret, saaret, kirkas merivesi, juotava hanavesi, viini, juustot…
Miinukset: Miinuksia on vaikea keksiä… Mutta yleisesti ottaen kroatialainen ruoka ei tehnyt minuun suurta vaikutusta.
Voisinko asua? Kroatiassa voisin kyllä asua. Tuskin aktiivisesti etsisin sieltä töitä, mutta jos mahdollisuus tulisi eteen, voisin harkita siihen tarttumista.
10. Tanska, 2014-
Kroatian jälkeen minut olisi haluttu lähettää taas talveksi Dominikaaniseen tasavaltaan, mutta minä päätin toisin ja muutinkin lokakuussa 2014 Kööpenhaminaan. Päätös oli oikea, sillä löysin vihdoin paikan, jonne halusin asettua aloilleni!
Plussat: Helppo maa suomalaisen muuttaa ja asua, Kööpenhaminasta löytää hyvin töitä myös kielitaidottomana, hygge-kulttuuri, ravintolat ja kahvilat, lähellä Suomea, mukavat ihmiset…
Miinukset: Vaikea kieli oppia, asuminen kallista.
Voisinko asua? Täällä voisin asua todella pitkään! Kööpenhamina on nyt kotini, ja toivottavasti se myös sellaisena pysyy pitkään. Mutta kuinkakohan käy? Asuminen ulkomailla tulee todennäköisesti ainakin jatkumaan!
Edit 7/2019: Kesällä 2017 Tanska jäi taakse lähdettyämme autolla Eurooppaan ilman suunnitelmaa tai ajatusta paluusta. Reissu päättyi Kreetalle. Lue tuosta huikeasta autoreissusta lisää täältä!
11. ???
Olemme jutelleet muutamia kertoja mahdollisuudesta muuttaa johonkin muuhun maahan. Minä en ole ajatukselle erityisemmin lämmennyt, sillä vuosien etsimisen jälkeen löysin paikan, jossa haluaisin asua pidempään, ainakin osan vuotta. Thomasta kiinnostaisi nomadius, mutta minun unelmanani olisi asua kesät Kööpenhaminassa ja reissata talvet: täysin paikoilleen pysähtyminen tuntuu minustakin vieraalta ajatukselta, mutta en minä haluaisi Tanskasta kokonaan lähteä. Nyt olemme kuitenkin päättäneet olla Kööpenhaminassa ainakin syksyyn, joten katsomme kesän jälkeen minne tuuli meidät kuljettaa.
60 comments
Upea ja erittain mielenkiintoinen lista erilaisia asuinmaita. Itse olen asunut Suomen lisaksi Etela-Koreassa ja nyt Arabiemiraateissa, josta olen muuttamassa ensi kuussa Sveitsiin. Arabiemiraatit ei ole mielestani kiva paikka asua, mutta Koreasta tykkasin kylla paljon. En tosin pystyisi sinne asettumaan pysyvasti. Sveitsista sen sijaan toivon loytyvan pysyvamman kodin, vaikka minka sille luonteelleen mahtaa – eikohan se maailma jossain vaiheessa taas kutsu.
Sinun asuinmaasi ovat minulle tuntemattomia, ja etenkin Koreassa asuminen oli varmasti todella upea kokemus! Ikävä kuulla, että et ole tykännyt nykyisestä asuinpaikasta, mutta onneksi pääset muuttamaan Sveitsiin. Toivottavasti viihdyt siellä niin kauan, kunnes taas alkaa muut maat kutsua :) Minulla on nyt uuden asuinmaan etsintä käynnissä, mutta nyt en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, vaan kerrankin ajattelin harkita asiaa ihan kunnolla. Ehkä kesän jälkeen vaihtuu maa, ehkä ei. Time will tell :) Kiitos kommentista, Tuuli!
Kiitos! Olipa kiinnostavaa. Matkaoppaana sinulla on ollut mieletön mahdollisuus tutustua eri maihin. Tosiaalta, kun visiitit ovat lyhkäisiä, oleskelut saattavat jäädä pintaraapaisuiksi. Vai mitä mieltä itse olet?
Kiitos, Héléna! Toki jos muutaman kuukauden matkaopaskokemusta vertaa useamman vuoden asumiseen, lyhyempi kokemus häviää suurella todennäköisyydellä. Kuitenkin oppaana ollessa tekee tiiviisti töitä paikallisten kanssa, joutuu oppimaan maan historian ulkoa, tietämään maan politiikasta, eläimistä, kasveista, jokapäiväisestä elämästä, uskonnosta… Riippuu ihmisestä, mutta mä taisin olla enemmän perillä Kuubasta neljän kuukauden jälkeen kuin Tanskasta 1,5 vuoden jälkeen :D
Mikä lista! Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että mikäpä Köpiksessä ollessa :-) Ihana kaupunki ja niin viihtyisä, mitä nyt muutaman käynnin perusteella voi sanoa.
Köpis on <3
Vitsi, mikä lista – mä oon ajatellut, että oon itse asunut monessa paikassa kuudella (vai viidellä? lasketaanko Skotlanti omaksi maakseen?) maallani, mutta sä oot ollut vielä tuplasti ahkerampi :) Erityisen kateellinen – hyvällä tapaa! – olen Kreikasta (vaarini suku on alun perin kotoisin Thessalonikista, mutta itse en ole edes käynyt siellä) ja Kuubasta, jonka pääsit kokemaan vielä ennen monen pelkäämää usalaistumistumista – onko pelko muuten sinun mielestäsi aiheellinen?
Thessaloniki on kuulemma todella kiva kaupunki, siellä haluaisin käydä! Kerran kylläkin päädyin sinne lentokentälle: olin lentämässä Ateenasta Rodokselle, mutta vasta kun kone oli laskeutumassa minulle selvisi, että minulla oli koneenvaihto Thessalonikissa. Tästä ei ollut missään mitään tietoa, vaan lentolipussa luki Ateena-Rodos, koneeseennousukortti oli Rodoksen lennolle ja jopa monitorissa luki Rodos. Ja silti lento meni Thessalonikiin! Olin hieman hämmästynyt, ja luulin että olin vahingossa hypännyt väärään koneeseen :D
Olen sitä mieltä, että pelko Kuuban usalaistumisesta on ihan aiheellinen ja maa tulee varmasti tulevina vuosina kadottamaan osan omaleimaisuudestaan. Eli nyt viimeistään kannattaa alkaa suunnitella reissua Kuubaan :)
Huh mikä lista! :D On kyllä ihanaa (ja lohdullista), kuinka helppoa ulkomaille karkaaminen on. Minä taidan kyllä olla vähän liian kaavoihinikangistunut ihan vastaavantasoiseen maailman kiertämiseen vaan tyydyn Suomi-Keski-Eurooppa-akseliin, mutta teksti inspiroi siitäkin huolimatta! Koetko muuten että muuttaminen maasta ja maanosasta toiseen olisi tehnyt sinusta avoimemman ja ymmärtäväisemmän?
Kiitos Meeri! Kiva kuulla, että tämä oli inspiroiva postaus :) Kyllä koen, että maasta toiseen muuttaminen on tehnyt minusta avoimemman ja etenkin sopeutuvamman. Ja omaksun uudet jutut helposti, elämänasenne on muuttunut positiivisemmaksi, omalta mukavuusalueelta pitää poistua toistuvasti… Kyllähän siinä paljon oppii, sekä itsestään että elämästä :)
Ohhoh, matkaoppaana sitä näköjään pääsee töihin vaikka ja minne! Kiva postaus muutenkin plussine ja miinuksineen, ja hyvä että koti on kuitenkin löytynyt Tanskasta. Dommarit kuulosti aika nihkeältä paikalta. Mullakin tulee jo 6 asuinmaata syksyyn mennessä täyteen. Tähän mennessä olen Suomen lisäksi asunut lapsuudessa pari vuotta Virossa, sittemmin Tsekissä ja Portugalissa. Seuraavaksi vuorossa Sambia ja Brasilia! Tosin kumpainenkin vain muutaman kuukauden verran, mutta kun asuu paikallaan ja käy töissä niin kyllä sitä voi jo lyhytaikaiseksi asumiseksi kutsua – ei se lomailua tai reissaamistakaan enää ole. :)
No vau, sinunkin listalla on aika eksoottisia kohteita, etenkin tulevat Sambia ja Brasilia! Joo, Dommarit on kyllä epämiellyttävä paikka, vaikka ei sitä monet osaakaan mieltää sellaiseksi. Rajoittaa omaa elämää aivan liikaa kun pimeän tullen ei voi suurinpiirtein edes käydä kaupassa yksin, eikä päivälläkään voinut käydä edes lenkillä, kun koko ajan skootterit pysähtyi viereen tuijottamaat tai huutelemaan jotain. Ei kai ne välttämättä pahaa tarkoittaneet, mutta ei siinä kyllä voi nauttia lenkistä kun pitää olla valppaana koko ajan :(
Kyllä oletkin ehtinyt asua monissa ja vieläpä hyvin erilaisissa paikoissa, mielenkiintoista! Minulla asuinmaita on viisi ja jäin ihan miettimään, että missä haluaisin asua, jos voisin vapaasti valita. Vaikea kysymys… Tykkään asua täällä Espanjassa ja Ranskakin oli ok, mutta jotenkin tunnen oloni luontevammaksi Pohjois-Euroopassa ja esimerkiksi Saksassa sekä myös lyhyen kokemuksen perusteella Hollannissa. Toisaalta kylmyys ja huonot säät eivät houkuttele yhtään. Yhtään uutta kieltä en halua oppia perusjuttuja enempää eli esimerkiksi Italiaan en halua muuttaa. Ehkä mä muuttaisin mieluiten vaikka Australiaan, Uuteen-Seelantiin tai vaikka Jenkkeihin. Suomessa on kiva käydä, mutta tuskin sinne muutamme koskaan pysyvästi takaisin.
Niin se taitaa olla, että useimmin sitä haaveilee lämpimissä maissa asumisesta kuin sellaisissa, joissa on kylmä ja sateinen talvi. :) Vaikka kyllä mä talvesta tykkään, mutta vain pienissä määrin ja vain lumisista talvista: esimerkiksi tämä Kööpenhaminan talvi on kyllä aika kamala kun on kylmä ja sataa vettä… Ranskassa asumista haluaisin minäkin kokeilla: uskoisin, että tykkäisin! :)
Mielenkiintoinen postaus. Ajattelin näyttää tän lukiossa olevalle tytölle, joka haaveile maailman kiertämisestä ja työskentelemisestä maailmalla. Ykköshaaveena on Australia. Me asuttiin 5 vuotta Bostonissa, USA:n koillisrannikko ja New England oli aivan ihana paikka, mutta liian kaukana Suomesta. Aikaero ja pitkät lentomatkat olivat liikaa ja 5 vuoden jälkeen palattiin Suomeen. Suomessa ei kummiskaan viihdytty ja alle vuoden päästä lähdettiin Espanjan Kataloniaan, jossa ollaan oltu nyt reilu 6 vuotta. Tää tuntuu kodilta enkä haaveile pitkäkestoisesta muutosta muualle, enkä varsinkaan Suomeen. Se on nähty ja koettu enkä osaa kuvitella asuvani siellä enää. Sen sijaan haaveilen vuoden kestävästä muutosta jonnekin Karibialle, Aasiaan (esim Japani) sekä Italiaan ja Kreikkaan. Jossain vaiheessa varmaan joku maa noista toteutuu pidempiaikaisena reissuna, mutta koti pysyy aina varmaan Espanjassa / Kataloniassa.
Kiitos K! Kiva, jos tästä on jotain inspiraatiota ympäri maailmaa asumisesta/työskentelmisestä haaveilevalle :) Espanjan (ja muu Euroopan) etuna on kyllä lyhyet lentomatkat Suomeen. Lyhyitä jaksoja pystyy helposti asumaan missä päin maailmaa tahansa, mutta onhan se usein niin, että vaikka Suomeen ei enää kaipaakaan takaisin asumaan, siellä kuitenkin haluaa aina silloin tällöin käydä – ja ainakin Suomen reissun suunnittelu ja toteuttminen on rutkasti helpompaa kun ei tarvitse matkata puolen maailman läpi.
Tosi mielenkiintoinen yhteenveto! Ja aika jännää että Dominikaaninen Tasavalta ei ole pahemmin muuttunut sen jälkeen kun kävin siellä 1987….Olen käynyt 37 eri maassa ja on vain pari, joihinka en lähtisi uudestaan…koko ajan sai olla tosi varuillaan Santo Domingossa…muistan vielä kun lähdimme jonnekin taksilla niin hotellin respa kävi ottamassa rekkarinumerot talteen kun kuulemma ” aina silloin tälläin turisteja häviää”…..Hmmm….
Kiitos! Sinänsä kiva kuulla, että joku muukin on samaa mieltä, että Dommarit ei ole kyllä mikään mahtava paratiisi, miksi monet sitä kuvittelee (jopa sellaiset, jotka on olleet siellä lomalla ja nähneet ehkäpä vain sen upean rannan jolla oma resortti sijaitsee). Olen nimittäin joutunut selittämään lukuisia kertoja, että miksi en muka maasta tykkää… Aika hurjaa tuo, että turisteja saattaa “hävitä”. Onneksi en kuullut tuollaisesta aikaisemmin, olisi varmasti pelottanut vielä enemmän! Mutta ei sekään ollut kiva, kun olin yhtenä iltana käynyt ruokakaupassa ja seuraavana päivänä sain kuulla, että vain vähän myöhemmin oli saman kaupan edessä huumattu, raahattu syrjään ja joukkoraiskattu nainen. Enpä mennyt yksin enää kauppaankaan sen jälkeen… :(
Paljon olet ehtinyt nähdä maailmaa ja monissa eri väreissä. Lukukokemuksena olisi vielä kiinnostavampi, jos jakaisit maat useampaan postiin ja laittaisit hiukan enemmän lihaa luiden ympärille kunkin maan kohdalla. Mutta tiivis ja hyvä yhteenveto.
Kiitos kommentista ja kehitysehdotuksesta! :) Tämän olikin tarkoitus olla tällainen yhteenvetopostaus, mutta ei yhtään huono idea tehdä syventävää postaussarjaa kaikista maista! Pitääkin laittaa postausidealistalle. Kiitos :)
On kyllä tosi helppo uskoa, että tykkäät Kööpenhaminasta! Siellä käydessä tulee välittömästi sellainen olo, että kaupunki on hyvä asukkailleen. Itse olen asunut vain kahdessa maassa, Suomessa ja nyt Saksassa reilut kuusi vuotta. En usko, että tulemme muuttamaan täältä mihinkään, olemme mieheni kanssa aika tylsiä tyyppejä emmekä niinkään haaveile mistään äksönistä :) Tämä kahden maan välillä sukkuloiminen ja kansainvälinen kaveriporukka riittää varsin hyvin etenkin nyt, kun aletaan vakinaistua töiden suhteen ja jälkikasvuakin on jo kertynyt. Mä haaveilen enemmän ihan vaan lomamatkoista :) Suomeen palaaminen ei kyllä houkuta yhtään – paitsi välillä mietin kaiholla Helsingin kantakaupungin taloja. Niihin ei onneksi tule koskaan olemaan varaa… ;)
En ihmettele yhtään, että Kööpenhaminassa (ja Tanskassa) asuu yksi maailman onnellisimmista kansoista, sillä mikäs täällä olisi syynä murjotukseen :) Vaikkakin tanskalaisen kumppanini mukaan tanskalaisten menestyminen onnellisuustilastoissa johtuu lääkäreiden hanakkuudesta määrätä mielialalääkkeitä vaivaan kuin vaivaan.. :D Minua on alkanut Saksan suomalaisten blogien myötä herätä kiinnostus Saksaa kohtaan, vaikka sellaista ei ole aikaisemmin ollut lainkaan. Ehkä pitäisikin suunnitella joku viikonloppureissu vaikka Hampuriin piakkoin! :)
Todella mielenkiintoista lukea sun kokemuksia noin monesta maasta! Itselläni jos suunnitelmat menee yhtään edes oikein seuraavan muutaman vuoden aikana, niin Englannin ja Suomen lisäksi tulen asumaan Irlanti – Australia – Espanja Ruotsi akselilla. Katsellaan miten menee! :) Ei sitä koskaan tiedä minne eksyy.
Kiitos Kiira! Sitä ei todellakaan koskaan tiedä, mistä sitä itsensä tulevaisuudessa löytää. Mutta toivottavasti suunnitelmasi toteutuvat, sillä kuulostaa todella mahtavalta! :)
Kiva postaus. Itse olen asunut viidessä maassa tähän mennessä, ja samaistun kyllä ajatuksiin Kööpenhaminasta. Sinne voisin palata helposti takaisin ja asua pidempään. Voisikon joskus pohtia omia asumiskokemuksia.
Kiitos! Kööpenhamina on vaan niin ihana! :) Kirjoittelehan ihmeessä omista asumiskokemuksistasi, olisi mielenkiintoista lukea :)
Olipas mielenkiintoinen teksti! Sinä se oot mukavan monipuolisesti kokenut elämää ympäriinsä :). Todella vaikuttavia asuinkokemuksia ja kiehtovissa paikoissa. Ja ihanaa, että oot löytänyt sen kodin Tanskasta!
Kiitos Teea! Saa nyt todellakin nähdä kuinka pitkään tämä koti täällä Tanskassa pysyy kun on kaksi levotonta reissusielua yhdessä :D
Varsinkin alkuosassa listaa kaikki kuulosti kuin omalta elamalta :D Olen ollut Sains Malaysin Universitissa myös ja tarkoitus oli olla vain yksi lukukausi mutta halusin jaada toiseksikin, Malesialla on ikuisesti paikka mun sydamessa ja ma rakastin malesialaista ruokaa! Naen siita joskus jopa unta :) Matkaoppaana Thaimaa ja muutama muu Aasian maa tuli myös tutuksi, kesat vietin Turkissa, jonne sitten jain eli tama oli aina se paikka jonne tulin ‘kotiin’. Kiva postaus!
Ohhoh, ai sinäkin olet USM:n oppilaita! :) Minä taisin olla outo lintu, kun en malesialaisesta ruuasta tykännyt, sillä muistan monien muiden pitävän siitä todella paljon :D Minua hieman harmittaa, että Turkki jäi oppaana kokematta (vaikka pelkäsinkin, että jos sinne menen oppaaksi, joku turkkilainen mies hurmaisi minut niin, että jäisin sille tielle…), mutta vielähän sitä oppaaksi ehtii! :) Kiitos Petra! :)
Mahtava lista ja varmaan monia upeita kokemuksia on karttunut matkan varrelta. En koskaan kuvitellut muuttavani ulkomaille pysyvästi, enkä mielestäni nytkään ole muuttanut, eli Suomeen paluu on aina mielessä. Kun kulkee toisen mukana, vailla työtä kodin ulkopuolella asettautuminen vie aikaa ja uuden kodin, arjen pyöritys, sosiaalisen elämän rakentaminen ja perheen sopeutuminen uuteen maahan on usein aika raskasta ja yksinäistä puuhaa. En tiedä jaksaisinko taas aloittaa uudestaan, mutta kuten kysyit mikä voisi olla seuraava maa niin jos saisin valita ihan ehdottomasti I T A L I A!
Kiitos Martta, kyllä todellakin on ikimuistoisia kokemuksia karttunut – niiltä kun ei voi välttyä ollessa niin monessa erilaisessa maassa töissä :) Nyt Tanskassa asuessani olen huomannut, että uuteen maahan sopeutuminen ei aina olekaan niin helppoa: oppaana ollessa kun sosiaalinen elämä tuli työn puolesta, sillä kollegoiden kanssa tuli vietettyä paljon aikaa myös työn ulkopuolella. Italiassa voisin minäkin asua! :)
Kyllä on kateutta herättävä lista sinulla. :) Itse olen asunut viisi kuukautta Hollannissa, sinne solahti kyllä suomalaisena ihan muitta mutkitta. Tosin se sai myös huomaamaan, kuinka jäykkä maa Suomi voi olla, siellä on vaan jotenkin paljon enemmän semmonen “hälläväliä”-fiilis. Ausseissa reissasin sitten pari kuukautta, mutta sitähän ei asumiseksi voi laskea. Jos menisin sinne Workign Holidaylle, valitsisin kyllä Melbournen, se vaikutti paljon kiinnostavammalta kuin Sydney. Saattaisin kyllä harkita myös jotain paikkaa Queenslandissa. Vielä on suurena unelmana asua jossain vaiheessa ulkomailla, vaikka haluan kyllä lopulta päätyä Suomeen.
Monet tykkää Sydneystä, mutta kyllä minustakin Melbourne on mielenkiintoisempi ja rennompi paikka asua. Olen monesti sanonut, että Kööpenhamina on Pohjolan Melbourne; hyvin saman tyylinen tunnelmaltaan, ja myös todella monipuolinen kaupunki. Kiitos kommentistasi, Sonjanette! Toivottavasti unelmasi toteutuu! :)
Mielnkiintoinen lista. Heräsi mielenkiinto itsekin kartoittaa asuinpaikkani. Aloin miettiä, en maittain. olenhan asunut kolmessa eri maassa kuuteen eri otteeseen, vaan paikkakunnittain. Minä haluaisin asua Islannissa, missä olen asunutkin aikoinani. Tämä nykyinen Pohjois-Norja on ollut 16 vuotta erinomainen kakkosvaihtoehtoa ja vielä toistaiseksi ainoa työ- ja tulevan eläketilanteeni takia. Mutta kolmen vuoden päästä saattaapi Islanti tulla kodikseni 36 vuoden poissaolon jälkeen. En ole paimentolaisnomadityyppiä vaan se toinen kalastajamaanviljelijä ja paikoilleen juurtuja , mutta tykkään kun maailma tulee luokseni ystävien vierailujen kautta ja myös virtuaalimuodossa.
Kiitos kommentista, Avletto! Norja ei varmastikaan ole yhtään huonompi paikka elää ja asua. Ja käsittääkseni maisemat siellä pohjoisessa ovat huikeat! :) Islannissa en ole koskaan käynyt, mutta sekin kuulostaa mielenkiintoiselta maalta, ja varmasti hyvä paikka eläkepäivien viettoon :)
Hauska postaus Terhi, luin joka kohdan suurella mielenkiinnolla! Suomesta mulla samat ajatukset… “Suomi on aina Suomi”, pätee molempiin kohtiin. Joskus sitä kuitenkin miettii, että voi vitsi…. asunto Kuopion Satamasta olisi aivan ihana esimerkiksi Suomen tukikohdaksi tai vaikka talo Saaristokaupungista järven rannalta. Hinnatkin ovat “suuren maailman” vertailuun tottuneelle ihan kohtuulliset, ainakin ottaen huomioon mitä sillä hinnalla saa. Ja sitten taas joskus on sellainen olo, että Suomi.. ei ei ei. Tuskin tosin tässä talous- ja työtilanteessa tarvitsee muuttoa edes harkita, ottaen huomioon etten muualle kuin Kuopioon halua Suomessa muuttaa. Haluaisin tällä hetkellä asua Italiassa (tosi syyt miksi en samat kuin sulla Kreikassa: työtä hankala löytää, järkevää ainakaan esim Matteolle) ja sitten jos saisi viettää puolet vuodesta esim Kuopiossa ja puolet Havaijilla olisi ihan ok :D
Kiitos, Lena! :) Voi kun voisikin pitää asuntoa Kuopiossa tukikohtana! Jos voisi reissata mielensä mukaan ja aina välillä käydä asumassa Kuopiossa, vaikkapa kesät ja talvisin viikon tai pari :) Pystyvästi Suomessa asuminen ei kuitenkaan ainakaan tässä vaiheessa houkuttele… Enkä usko, että kestäisin pitkää ja pimeää talvea siellä, kun Tanskan talvikin ahdistaa :( Italia ei olisi yhtään hullumpi vaihtoehto, ymmärrän täysin miksi haluaisit asua siellä! Ärsyttävää, kun typerät työt (ja etenkin niiden puute) sotkee haaveita :D
Moneen maahan näytät oppaana päätyneen. Me olemme Suomen lisäksi asuneet pari vuotta Ruotsissa, jonne voisin kyllä asettua uudelleen milloin vaan. Tanskakin houkuttelisi. Etelä-Englanti? Sveitsi? Espanjan Aurinkorannikko ei,jos jonnekin asettuisin eläkkeellä, niin en haluaisi kuitenkaan asettua paikkaan, joka olisi pala Suomea siirrettynä vähän lämpimämpään. Myöskään kovin lämmin ei houkuttele, mutta talven jäättömyys kyllä.
Eikös Aurinkorannikko ole aika pitkälti turistikylä? Sellaiset ei minuakaan kiinnosta (niissä on tullut asuttua ihan riittävästi), joten ymmärrän pointtisi. Mieluummin sitä asuu vähän aidommassa paikassa, missä turismi ei ole pääelinkeinona, eikä siis ole “pala Suomea siirrettynä vähän lämpimämpään”. Tanska on hyvä paikka suomalaiselle, tervetuloa tänne asumaan! :)
Mahtavia kokemuksia sulla! Mä olen puolivillaisesti haaveillut asumisesta ulkomailla, mutta toistaiseksi ei ole tullut toteutettua sitä. Ehkä vielä joskus tulee, kuka tietää. Muuttaisin mielelläni Saksaan, ja siellä ehkäpä Müncheniin. Tähän on monia syitä, kuten: München olisi keskeisellä paikalla Euroopassa, mikä takaisi hyvät yhteydet muualle (kuten Suomeen ja Alpeille, Pohjois-Italiaan jne.), puhun jonkin verran saksaa, joten en olisi ihan ummikko, tykkään saksalaisesta kulttuurista ja olen tuntenut oloni siellä aina kotoisaksi, ja tuntumani on lukuisten Saksan-reissujen jälkeen, että voisin sopeutua sinne hyvin. Tätähän ei koskaan tiedä, ennen kuin kokeilee oikeasti, mutta tällainen fiilis mulla kuitenkin on. Toisaalta voisin hyvin kuvitella asuvani myös Espanjassa. Siellä ehdottomia plussia olisivat ilmasto, hintataso, ruokakulttuuri ja se, että puhun myös espanjaa jonkin verran, joten en sielläkään olisi ihan pihalla kaikesta, mikä varmasti helpottaisi sopeutumista. Tosi kiinnostava postaus, kiitos siitä!
Kiitos Jenni! Jos on kiinnostusta ja mahdollisuus muuttaa ulkomaille, kannattaa tosissaan harkita sen haaveen toteuttamista. Vaikka ulkomailla asuessa kaikki ei aina ole ruusuilla tanssimista, on se kuitenkin todella todella opettava ja avartava kokemus. Ja arkikin tuntuu erilaiselta, ainakin jonkin aikaa. Olen asunut Köpiksessä nyt n. 1,5 vuotta ja silti esimerkiksi pyöräily aamulla töihin kaupunginosan halki on joka kerta yhtä mielenkiintoinen kokemus :) Saksa todellakin kuulostaa olevan sinulle sellainen paikka, minne varmastikin kotiutuisit hyvin. Ehkäpä joku päivä :)
Olipas se melkoinen lista!
Matkaoppaan työtä mietin paljon lukioaikoinani juurikin sen tuomasta mahdollisuudesta asua monissa eri maissa. Mutta ei musta varmaan henkisesti olis siihen työhön. :D Kokemuksia ulkomailla asumisesta kuitenkin janoan ja toivottavasti mahdollisuus avautuisi mahdollisimman pian.
Matkaoppaan duuni ei todellakaan sovi kaikille, mutta niille joille se sopii, se onkin maailman paras työ! :) Ja tosiaankin eri maissa asuminen ja töiden teko on aivan mahtava kokemus, joten toivottavasti saat mahdollisuuden siihen!
Vaikuttava lista! Mä just eilen luonnostelin postausta vähän samasta aiheesta… En tiedä uskallanko julkaista sitä koska pelkään suututtavani ihmisiä sen näkökulman takia, haha. :D Mä oon tällä hetkellä onnellinen Suomessa, ja kuten sanoit Suomi on aina Suomi niin hyvässä kuin pahassa. Mutta kotimaa. <3
Hehe, totta kai uskallat julkaista! Välillä kannattaa vähän tökätä muurahaispesää :D Onhan se oma synnyinmaa aina itselle spesiaali. Kiva kuulla, että olet siellä onnellinen :)
Matkaoppaan työ oli mulla lukion jälkeen haaveena kun etsin itseäni ja en ensimmäisellä yrittämällä päässyt yliopistoon/korkeakouluun. Sainkin yhtäkkiä muita töitä puoleksi vuodeksi kotipaikkakunnalta, joten matkaoppaan työt jäivät vain uniseksi haaveeksi. Vuotta nuorempi tyttö samasta koulusta lähti Thomas Cookille Thaimaahan töihin ja hitsi vie muistan olleeni kade :D
Mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä :)
Ihan mahtava lista! Kroatia ja Aussit olis kyllä mun unelmia ^^
Koskaan ei todellakaan ole liian myöhäistä! Matkaoppaaksi kun pääsee vaikka sitten, kun mahdolliset lapset ovat muuttaneet kotoa pois :D Ja eikä edes ole vitsi, sillä olen tavannut muutamankin oppaan, jotka toteuttivat matkaopasunelmansa vanhemmalla iällä :)
Kiitos kommentista Maarit! En muista, että olitko käynyt jo Kroatiassa, mutta sitä suosittelen kyllä todella lämpimästi!
Wau! Sa oot kylla ehtiny asua vaikka missa. Kivasti oli listattu kaikkien maiden plussat ja miinukset. Talla hetkella ma asun juuri siella missa haluankin asua. Me muutettiin lokakuussa Lontoon kupeesta kaliforniaan ja muutos on melkoinen. 1,5 vuotta englannissa oli yhta suurta painajaista enka sinne koskaan enaa palaisi. En tieda onko kalifornia meidan lopullinen asuinpaikka. Sen nayttaa aika.
Kiitos Saija! :) Kalifornia kieltämättä kuulostaa aika upealta paikalta asua… :)
Hieno lista ja hauskoja huomioita!
Tuosta tulee mieleen että miten pitkä aika lasketaan maassa asumiseksi? Tutkimusten (ja kokemustenkin) mukaanhan kun oikeasti paikkaan kuin paikkaan sopeutuu vasta noin ensimmäisen vuoden jälkeen (eli on käynyt kaikki kulttuurishokin vaiheet läpi), mutta monesti sitä mieltää lyhyemmätkin ajat “pysyväksi” asumiseksi eikä vain matkaksi. Tuosta määritelmästä riippuu vähän miten monessa maassa olen asunut.. jos rajana on vuosi, maita on “vain” neljä, 3kk:ta rajana käyttäen kuusi.. Viimeiset kohta 7v on vierähtänyt Australiassa (juurikin Melbournessa) ja täältä ei ole kyllä kiire tai halu mihinkään pois.
Kiitos Sim! Se, miten asuminen määritellään, riippuu mielestäni kestoa enemmän taustatekijöistä: onko henkilöllä muuta kotia, onko muutto virallinen, minkä vuoksi henkilö menee ko. maahan (pitkä loma, työpaikan lähettämänä, aikomus löytää maasta töitä…) jne. Totta on kyllä se, että ns. henkinen muutto kestää kauemmin kuin olen monessakaan näissä listaamissani paikoissa ollut. Mutta käytän termiä “asuminen” koska minulla ei ole ollut mitään muuta kotia tai asuinpaikkaa, vaan olen asunut juuri siellä, minne olen ollut sillä hetkellä sijoitettuna, vaikkakin muutto on aina (Tanskaa lukuun ottamatta) ollut tilapäinen. Lomamatkoja, oli ne sitten kuinka pitkiä hyvänsä, en laskisi asumiseksi.
Ihan vähän vain olen kateellinen, että sinulla on mahdollisuus asua mahtavassa Melbournessa! :)
Vau, mikä lista! Kun olet asunut niin monessa paikassa ja matkustellut paljon, huomaatko itsessäsi tai arjessasi (esim kokkaus tms) piirteitä, joita olet tietyistä maista omaksunut?
Ennemminkin kokkaustaidot ovat täysin ruosteessa kun niin harvoin on päässyt tekemään ruokaa! :D Mutta todella hyvä kysymys, en olekaan asiaa sen tarkemmin miettinyt… Äkkiseltään tulee mieleen vain pikku juttuja, kuten pikakahvin juonti (juon kahvia päivittäin, mutta kotona vain pikakahvia), sienen käyttö tiskatessa harjan sijaan, kengät jalassa sisällä kävely on ihan ok, kaasuhella on parempi kuin sähköhella, ikkunoita ei tarvitse pestä kahta kertaa vuodessa :D… Mutta yleensä opitut maan tavat on unohtuneet seuraavaan muuttaessa, aika vähän loppujen lopuksi on jäänyt tapoja pidemmäksi aikaa. Esimerkiksi Kreikassa on ihanaa voin sijaan dipata tuoretta leipää oliiviöljyyn, mutta en minä sitä ole enää pitkiin aikoihin tehnyt. Ja nyt Tanskassa asuessa on ihanaa kun kaikki on niin samanlaista kuin Suomessa! Kiitos kommentista & kysymyksestä! :)
Hyvä kooste! ja monipuolisia kohteita. Australia kuulostaa sellaiselta kohteelta että siellä monet viihtyvät. Näit varmaan paljon eläimiä siellä? Kreikansaaret myös kesällä kuulostavat aika ihanilta. Oliko Melbournessa huonosti toimiva lämmitys vai mistä se kylmyys sisätiloissa johtui? kolea merituuli toi kylmää ilmaa Italiassa taloihin ja yksilasiset ikkunat eivät oikein pitäneet kylmää merituulta loitolla, minulla on semmonen kokemus. Mutta kesällä Italia on kyllä todella hyvä kohde ja täynnä nähtävää. Myös Belgiassa vanhoissa taloissa oli todella viileää talvisin, kun taas ulkona oli leuto ilma. Muualla Keski-Euroopassa en ole niin paljon törmännyt jäisiin sisätiloihin, mutta niissä oli ongelmana se että jos ulkona on kesällä +40C silloin olisi tarvinnut ilmastoinnin ja sitä ei useinkaan ole koska kallista
Asuntojen kylmyys talvisin Melbournessa – ja muuallakin Australiassa – johtuu yleisesti ottaen olemattomasta eristyksestä. Näin ollen jos talon haluaa pysymään lämpimänä, joutuu siitä maksamaan itsensä kipeäksi energiakulujen muodossa kun lämpö kumminkin karkaa harakoille..
Näin siis vanhan “perusasuntokannan” kanssa. Viimeisten ~5v aikana rakennetut asunnot ovat jo paremmassa jamassa voimaan tulleiden energiatehokkuusvaatimuksien mukana. Poikkeuksiakin – eli hyvin rakennettuja ja energiatehokkaita taloja – toki on olemassa, joten tämä “sisällä on talvisin kylmä” on tietysti vähän yleistystä (mutta yleinen valituksenaihe etenkin suomalaisilta – aussit laittavat vaan villapaidan päälle).
Minä en valitettavasti päässyt kokemaan yhtäkään asuntoa, jossa olisi oikeasti ollut talvella lämmintä :D Ennen nukkumaan menoa piti laittaa makuuhuoneeseen lämmitin päälle puoleksi tunniksi, ja silti menin sänkyyn vaatteet päällä, viltin ja paksun peiton alle. Makuuhuoneen ovi piti tietenkin olla kiinni koko yön ja lattialla ovenraossa oli “snake” estämässä kylmän ilman tuloa sisään. Vessassa ja suihkussa käynti oli pahinta, sillä kylpyhuoneessa ei tietenkään ollut minkäänlaista lämmitystä. Noita aikoja ei kyllä ole ikävä :D
Australiasta tuntuu tykkäävän kaikki – en ole koskaan tainnut kuulla, että joku ei olisi maasta tykännyt! Kuten Sim tuossa vastasikin, on Melbournessa talojen eristys niin kehno, että talvisin sisällä on kylmä. Ja se tosiaankin tuntuu kylmemmältä kuin ulkona, aivan kuin sinun kokemus Belgian taloista!
Kaupungin ulkopuolella näin mm. koaloita ja Phillip Islandilla pingviinejä. Länsi-Australiassa näin myös kenguruita. Olihan se aika hienoa nähdä villinä kaikkia (suomalaisittain) erikoisia eläimiä :)
Hengästyttävä lista asuinmaita, mutta työsi tosiaan selittää nuo pitkälle :) Minä asun nyt Saksassa, ja tämä on toistaiseksi tuntunut hyvältä ja uudelta kodilta. Koko perhe viihtyy täällä todella hyvin, mutta en usko, että täällä loppuelämäämme asumme. Ennen lapsia olen asunut Ranskassa puolitoista vuotta. Ja Ranskan ja Saksan välissä tosiaan Suomessa reilut 6 vuotta. Suomeen ei kyllä tällä hetkellä tee yhtään mieli palata.
Ilman matkaoppaan työtä lista olisi huomattavasti lyhyempi :) Se on tietysti tärkeää, että koko perhe viihtyy maassa! Meillä tosiaankin poikaystävä on kyllästynyt Köpikseen, mutta ymmärtäähän sen kun hän on asunut siellä lähes koko ikänsä… Joskus olen vitsaillut Suomeen muutosta, mutta kumppani ei ole siitä innostunut. Vaikka en kyllä tosissani minäkään :) Kiitos kommentistasi!