Tänään tuli tasan kuukausi siitä, kun saavuimme Bangkokiin ja aloitimme kolmen kuukauden reissumme Kaakkois-Aasiassa. Passeissamme komeilee kahden kuukauden Thaimaan viisumit, koska uskoimme viettävämme valtaosan reissustamme tuhansien hymyjen maassa, tai ainakin meillä olisi parempi vapaus valita vierailumme kesto. Kuukausi sitten meillä ei ollut aavistustakaan minne matkaisimme ensimmäisen kuukauden aikana – aivan kuten nytkään ei ole tarkkaa suunnitelmaa tulevien viikkojen reitistä.
Reissu alkoi siis kahdellä päivällä Bangkokissa, ja jatkui yhteensä yhdeksällä päivällä Hua Hinissä, josta siirryimme kolmeksi yöksi Prachuap Khiri Khaniin. Sen jälkeen teimmekin hieman pidemmän siirtymän Koh Samuille, josta vaihdoimme viikon jälkeen naapurisaarelle Koh Phanganille. Yllättäen löysimme reissumme ensimmäisen paratiisin tuolta maailmankuululta bilesaarelta, ja siellä nautimme elämästä ja upeista auringonlaskuista yhdeksän päivän verran. Mutta miksi Koh Phangan oli meidän paratiisi? Postauksia on tulossa!
Ensimmäinen kuukausi on ollut täynnä ristiriitaisia tuntemuksia. Thaimaa on ollut vuoden 2006 ensivisiitistä alkaen suosikkimaani, ainakin kevääseen 2011 saakka, jolloin Khao Lakissa töiden vuoksi vietetyn talven jälkeen sain tarpeekseni ja vannoin pysyväni maasta kaukana hamaan loppuun saakka (minulle sanottiin jo vuosia aikaisemmin, että älä mene töihin sinne, missä tykkäät lomailla. En kuunnellut).
Vannomatta paras ja aika kultaa muistot, joten täällä ollaan taas, mutta tuo reilun neljän vuoden takainen ajatus on hiipinyt jälleen mieleeni. Thaimaa taitaa olla minulle jo liian tuttu paikka, joten ehkä olisi aika löytää uusi suosikkimaa? Kaikkea en ole missään nimessä tästä upeasta maasta nähnyt, ja tälläkin reissulla on tullut nähtyä monia minulle uusia paikkoja. Mutta kun kulttuuri, tavat ja ruoka on läpikotaisin jo entuudestaan tuttua, Thaimaa ei enää anna minulle sitä reissuilta kaipaamaani seikkailun tuntua.
Ja sitten on lisäksi ne massaturismin tuomat rumuudet. Ne, mitä saimme nähdä Hua Hinin keskustassa ja Koh Samuin Chawengilla. Kun kaikkea on liikaa, eikä mikään ole aitoa – ei edes thaimaalaisten kuuluisat hymyt. Olen minä sitä aikaisemmin sietänyt, ajatellut sen kuin kuuluvan pakettiin pakollisena pahana, mutta nyt enää jaksa sietää.
Enkä ole ajatuksieni kanssa yksin, vaan ensimmäistä kertaa Thaimaassa oleva Thomas sanoi vihaavansa edellä mainittuja turistirysiä – voimakas sanavalinta ihmiseltä, joka ei yleensä vihaa mitään tai ketään. Alun alkaen meidän oli tarkoitus tutustua myös Thaimaan länsipuoleen, ainakin Krabiin ja Khao Lakiin. Myös Phuket kiinnosti Thomasta, edes yhden yön verran. Olihan hän kuullut niin paljon pahamaineisesta Patongista ja Bangla Roadista, että halusi nähdä sen omin silmin. Päätimme kuitenkin yhteistuumin jättää tuon alueen väliin ja lähteä koko maasta, ainakin toistaiseksi. Saavuimme tänään Kuala Lumpuriin.
Mutta hei, onhan Thaimaa edelleenkin aika huikea paikka, ihmiset superihania ja elo on kaiken kaikkiaan mukavan rentoa. Tällä hetkellä emme kuitenkaan jaksa käyttää aikaa etsiäksemme sellaisia paikkoja joista oikeasti pitäisimme (vaikka onhan niitä Thaimaassa varmasti lukuisia!), vaan lähdemme kiertämään minun must see -paikkoja: Kuala Lumpur, Cameron Highlands ja Penang ovat minulle entuudestaan tuttuja, mutta paikkoja, jotka haluan näyttää myös Thomakselle. Pistämme siis paussin paratiisirantojen etsimiselle, riippumatoille ja laiskoille päiville altaan reunalla. Ehkä pieni äksön onkin juuri sitä, mitä tällä hetkellä eniten kaipaamme.
Kuitenkin tämän reissun yllättävin fiilis tähän asti on ollut koti-ikävä. Minä kaipaan Kööpenhaminaa! En niinkään kaipaa meidän asuntoa, vaan ennemminkin koko kaupunkia. Niitä katuja, ihania kahviloita, lukemattomia ravintoloita ja sitä kaupungin ainutlaatuista fiilistä. Puistoja, Tivolia, pyöräilyä, linnoja, tekojärviä, ihmisiä, ja jopa tanskan kieltä! On mahtava tunne tajuta, että vihdoinkin näin monen vuoden jälkeen minulla on myös henkinen, ei vain fyysinen, koti. Koti, jonne ei ole ikävä palata parhaimmiltakaan reissuilta.
Toinen asia, mitä olen nyt monen vuoden jälkeen huomannut tosissani kaipaavani, on pohjoismaalainen joulu. Instagram on tulvillaan ihania ja tunnelmallisia joulunaluskuvia ja kuvia Kööpenhaminan joulumarkkinoilta, ja minun ikävä sekä kotia että oikeaa joulua kohtaan kasvaa kuva kuvalta. En ole viettänyt joulua Suomessa sitten vuoden 2008, ja voin sanoa, että nämä eksoottiset joulut alkavat olla aika syvältä.
Oho, olen ehkäpä tulossa vanhaksi kotihiireksi, koska näköjään löysin Thaimaassa vietetystä kuukaudesta enemmän negatiivista kuin positiivista. No ei vaan, onhan tämä kaiken kaikkiaan ollut upea kuukausi: matkaseura on mitä parhain, ruoka on hyvää, lämmintä riittää ja kaikki on Tanskaan verrattuna todella edullista. Tämä on ainutlaatuinen reissu, enkä minä olisi mieluummin missään muualla kuin juuri tässä, juuri nyt.
6 comments
Itse vietin Thaimaassa kymmenen vuotta sitten kolme kuukautta vaihto-oppilaana ja se pysyi aina mielessani sina parhaana maana reissata. Viime talvena sitten palasimme sinne vaimon kanssa muistoja verestamaan, ja petyimme melkein kaikkeen! En tieda oliko kyse vain siita, etta kymmenen vuotta sitten olimme nuoria ja kokemattomia Euroopan ulkopuolisista maista, oliko aika kullannut muistot, vai oliko maa todella muuttunut niin paljon kymmenessa vuodessa. Varmaan kyse oli kaikkien asioiden summasta. Cameron Highlands sen sijaan oli taannoisen Malesian reissun huippukohta ainakin minulle, nauttikaa :)
Kiitos paljon, huomenna mennään Cameronille! :) Ja kiitos kommentistasi, on helpottava kuulla, että en ole ainoa kenelle on käynyt niin, että ihana Thaimaa onkin menettänyt hohtonsa. Thaimaa oli minullekin ensimmäisiä Euroopan ulkopuolisia maita, ja maa vei heti mennessään. Nyt edellisestä Thaimaan käynnistä oli kulunut yli neljä vuotta ja sinä aikana on tullut reissattua muualla, joten ehkä oma ajatuskin siitä, mitä lomakohteelta kaipaa, on muuttunut.
Kivan aidosti kirjoitettuja fiiliksiä! Itekin tulee aina mietittyä että olisko oikeesti järkevämpää käydä joka kerta eri maissa mutta kyllä mä nyt ainakin toistamiseen Thaimaahan haluan, koska se vaan on niin jäänyt tonne sydämen sopukoihin :) Katotaan mitkä tunnelmat sit reissun jälkeen ja varsinkin sen rinkan kanssa kuten taisinkin kommentoida sulle jo postaukseen jossa rinkkailu kirottiin sinne jonnekin ja syvälle :D Ihanaa Malesian reissua!
Kiitos! :) Mielestäni yksi kerta Thaimaassa ei riitäkään, kyllä siellä kannattaa useammin käydä jos on ihastunut maahan. Mulla on tosiaankin lomareissujen lisäksi takana kaksi talvea matkaoppaana Thaimaassa, ja vaikka työskennellessä ei kovin paljoa ehtinyt reissaamaan, tutustui ainakin paikallisiin tapoihin paljon paremmin. Sekä hyvässä että pahassa :D
Eiköhän teille tule aivan mahtava reissu – jopa rinkan kanssa! :)
Mielenkiintoista ja rehellistä luettavaa varsin ymmärrettävistä tunteista. Olen kuullut muiltakin, että vastaavilla reissuilla alkaa jossain vaiheessa kaivata sitä äksöniä ihan tosissaan. Itse vielä vain haaveilen tuollaisesta useamman kuukauden matkasta. Nauttikaa :)
Vaikka sitä töitä raataessaan on haaveillut pelkästä joutenolosta ja hitaista päivistä, ei sitä taidakaan kovin kauaa jaksaa. Välillä pitää olla hieman aktiivisempi, niin osaa taas nauttia niistä rennoista päivistä :) Kiitos paljon, Mika!