Onko kenellekään muulle koskaan käynyt niin, että olet suunnitellut jotain ja odottanut sitä innolla tapahtuvaksi, vain huomataksesi loppumetreillä että homma kaatuu sinun omaan huolimattomuuteesi – tai jopa tyhmyyteesi?
Ai, eikö kenelläkään ole käynyt näin?
No, minulle on. Viimeksi eilen. Sinänsä pieni juttu, mutta minua harmittaa edelleenkin.
Kerroin viikko sitten Bellver-postauksessa, että haluan lähteä pikimmiten patikoimaan jonnekin päin tätä upeaa Mallorcan saarta. Sain myös Thomaksen innostumaan asiasta, ja kappas: meillähän onkin molemmilla perjantaina vapaapäivä, joten löimme heti lukkoon suunnitelman lähteä perjantaina Sólleriin patikoimaan.
Koko viikon oli töissä niin kiirettä, että iltaisin energiaa ei riittänyt muuhun kuin sohvalle kallistumiseen – ja vaellusreittien läpikäymiseen ja karttojen tallentamiseen kännykkään valmiiksi. Odotin perjantaita kuin kuuta nousevaa, sillä päivä luonnon helmassa Thomaksen kanssa tulisi eittämättä olemaan koko viikon kohokohta.
Ja pitkältä tuntuvan viikon jälkeen perjantai viimein koitti. Reitit oli katsottu valmiiksi, kameran akku oli ladattu täyteen ja aamulla Thomas kävi kaupassa hakemassa evästarvikkeita patikkapolun varrella syötäväksi. Thomas valmisti meille tuhdit aamiaiset, ja sen jälkeen istahdin sohvalle kahvikupin kanssa aikomuksenani tarkistaa seuraavan Sólleriin menevän bussin lähtöajan.
Ja ennen kuin ehdin klikata bussiaikataulun auki, puhelin soi. Katsoin näytöllä näkyvää minulle vierasta numeroa, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että en halua vastata puheluun. Hetken epäröityäni klikkasin kuitenkin vihreää luuria, ja nostaessani puhelinta korvalleni toivoin, että kyseessä olisi väärä numero tai soittaja olisi kenties pankista. Joka tapauksessa jotain sellaista, mikä ei vaatisi minulta vapaapäivänäni yhtään mitään.
Aavistukseni osui kuitenkin oikeaan, sillä tätä puhelua en todellakaan olisi halunnut saada viikon odotetuimpana päivänä.
“Ootko sä tulossa töihin?”
“Ööö, en? Tänään on mun vapaapäivä.”
“Eikä ole, sinun olisi pitänyt olla täällä jo puoli tuntia sitten.”
“Mitä? Oikeesti?! Mä luulin, että mulla on tänään vapaa.”
“No, ei ole. Se on vasta huomenna.”
En voinut uskoa tätä todeksi, joten puhelun päätyttyä tarkistin työvuorolistan. Ja, totta se oli: vapaapäiväni oli vasta lauantaina. Miten voin olla näin tyhmä, että olin koko viikon kuvitellut vapaapäiväni olevan perjantai? Olin viikon aikana katsonut työvuorolistaa useamman kerran, mutta en ollut näköjään kiinnittänyt loppuviikon vapaapäivään mitään huomiota (tiistaina olin sentään osannut pitää vapaani ihan oikein). Olin vain olettanut (toivonut?) sen olevan perjantaina, samana päivänä Thomaksen kanssa.
Pettymys valtasi mieleni: odotettu patikkareissu meni mönkään, ja siitä en voinut syyttää kuin itseäni. Koko viikon suunnittelu, vapaapäivän odottaminen ja jopa aamun kauppareissu olivat kaikki aivan turhia, sillä mitään yhteistä retkeä ei tulisi olemaan.
Kerrottuani uutiset Thomakselle, oli hänenkin pettymys silminnähtävä. Minä olin huolimattomuudellani aiheuttanut tämän meille: jos olisin keskittynyt katsomaan työvuorojani tarkemmin, en olisi puhunut Thomasta mukaan yhteiselle perjantain patikkaretkelle, emme olisi suunnitelleet ja puhuneet siitä pitkin viikkoa, emmekä olisi olleet nyt tässä tilanteessa. Pettyneinä. Tunsin oloni oikeasti tyhmäksi.
Ei auttanut muu kuin lähteä töihin. Töissä saatu pomon saarna tunnin myöhästymisestä ei parantanut oloani lainkaan, vaan piristyin hieman vasta kun huomasin Thomaksen laittaneen ihanan tsemppiviestin luvaten, että meille tulee vielä lukuisia mahdollisuuksia patikoida ympäri Mallorcaa yhdessä.
Kun sitten lounastauolla soitin hänelle, oli hän istumassa kahvilassa jossakin pienessä kylässä patikkamatkan päässä Sóllerista. Onneksi en sentään tyhmyydelläni onnistunut pilaamaan molempien päivää.
Jutun kuvat on maistiaisia tänään yksin tekemältäni kävelyreissulta. Siitä lisää myöhemmin!
12 comments
Olipas harmi juttu, mutta virheitä sattuu. Toivottavasti pääset joku toinen kerta patikoimaan upeisiin maisemiin.
Onko pomosi muuten minkä maalainen? ajattelin vaan kun yleensä Espanjassa ja Italiassa on aika ok olla myöhässä vaikkapa tunti, tosin ehkä asiat on kiristyneet sielläkin päin. Olen itse usein myöhässä ja kokenut että se on sallitumpaa Välimeren maissa kuin vaikkapa Suomessa
Kiitos, kyllä olen päässyt onneksi tämän jälkeen kahdestikin patikoimaan – kerran yksin ja kerran kaksin. Joten harmi on jo onneksi unohtunut :)
Tämä pomo, joka hieman valitti tapahtuneesta, on tanskalainen. Espanjalainen tuskin olisi ihan kauheasti tunnin myöhästymisestä harmistunut :D
Ihme kyllä kovin pahoja munauksia ei ole sattunut, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö sekin päivä vielä koita, että unohdan vaikka mennä omiin häihini (eikun hetkinen, mähän olen jo naimisissa…). Ostin mä tänä syksynä kerran junan paluulipun väärälle päivälle, mutta siitä onneksi selvisin noin 5 euron muutoskululla. Maailmanympärimatkalla sattui sellainen moka, että jätettiin kansainvälinen päivämääräraja tajuamatta ja saavuttiin näin ollen hotellille päivää liian aikaisin. Huoneita onneksi oli vapaana, mutta hinta oli suolainen. Töistä en kyllä ole myöhästynyt kuin ehkä kerran koko työurani aikana, ja muistaakseni sekin liittyi jotenkin julkisen liikenteen ongelmiin. Mutta kuten sanottu: kaikenlaista voi sattua, ja varmaan itse kukin munailee jotain vähän pahemminkin ainakin pari kertaa elämässään. :D
:D Tästä tulikin mieleen meidän alkuvuoden munaus, kun oltiin Indonesiassa 31 päivää sallitun 30 päivän sijaan. Kaksi lomapäätä ei todellakaan osannut oikein laskea, mutta onneksi tästäkin selvittiin rahalla. Vaikka ärsyttihän sekin silti, koska totta kai oltais otettu lennot maasta pois edelliselle päivälle, jos oltais osattu laskea…
Se on mielestäni hyvä suoritus, että et ole myöhästynyt töistä kuin kerran, ja sekin sinusta riippumattomista syistä! Vaikka en minäkään ole muistaakseni myöhästynyt kuin muutaman kerran (ja tämä tunnin myöhästyminen oli niistä kaikkein pahin, myös siitä syystä kun tämä oli ainoa kerta kun en edes tajunnut, että pitäisi mennä töihin), mutta useamman kerran olen nukkunut sen verran pommiin että on jäänyt meikit meikkaamatta ja töihin on pitänyt juosta :D Nyt sekin on kyllä loppunut, sillä nykyään laitan vähintään kaksi herätystä…
Viimeksi eilen kirosin itseäni, kun olin onnistunut jotenkin missaamaan lentoaikataulujen yhteensopimattomuuden ja jouduin muuttamaan ensimmäistä lentoa suolaiseen hintaan, varsinkin kun kyseessä oli niinkin naurettava lento kuin Helsinki-Tukholma. Joskus jokainen mokaa. Ei auta kun olla itselleen armelias, jossain vaiheessa tämäkin moka varmaan naurattaa sen harmittamisen sijaan.
Auts, tuollaiset mokat, missä ärsytyksen lisäksi menettää rahaakin, on ehkäpä kaikkein pahimpia! Mutta tottahan se on, että joskus jokainen mokaa, ja usein sitä on itse itselleen kaikkein rankin. Mun pomon “älä tee tätä enää koskaan uudestaan” tuntui niin turhalta, koska harmitti niin paljon, että en varmasti tee sitä enää toiste. Ainaakaan tarkoituksella, niin kuin en nytkään! Mutta eiköhän ne oman mokat ala aina jossain vaiheessa nauraattaa :)
Äsh, voi itku miten surkiaa! Meillä meni kans Mallorcalla patikkareissut mönkään. Oltais haluttu patikoida Deiasta Valldemossaan, mutta ilmeisesti kyseinen väli pitäisi patikoida toiseen suuntaan. Oltiin kuitenkin menty Deiaan jo bussilla ja kukaan ei edes näyttänyt meille reitin alku/loppupäätä, koska olisi ihan pöyristyttävä idea edes lähteä menemään reittiä siihen suuntaan, koska KAIKKI tekevät sen toisin päin. No ei me saatu sitten patikkaretkeä aikaiseksi koko matkan aikana, koska oltiin suunniteltu se liian myöhäiselle ajalle.
Hei multa on menny varmaan ohi että ootte töissäkin siellä! Mitä hommia oot päässy tekemään? :)
Höh, mä oon ihan varmasti kirjoittanut tähän vastauksen jo pari päivää sitten, mutta minneköhän lie kadonnut :/
Otetaanpas sitten uusiksi :) Kiitos tuosta Valldemossa-Deia -patikointivinkistä! Googlettelin sitä ja kuulostaa sellaiselta minkä minäkin haluaisin tehdä! Ikävä juttu, että teiltä se jäi kuitenkin väliin, aika erikoista jos sitä ei muka voisi toiseenkin suuntaan mennä!
Joo, töissä mä täällä olen, matkailubisneksessä! :)
Ärsyttävää todella, kun suunnitellut jutut menevät mönkään. Etenkin jos voi syyttää asiasta itseään, minulla ainakin jää tuollaiset sitten pyörimään mieleen, vaikka pitäisi päästä asiasta eteenpäin ja suunnitella homma uusiksi :) Toivottavasti nuo kauniit maisemat edes helpottavat ärsytystä! :)
Sehän se, kun voi syyttää vain itseään! Ärsyttäähän se, piru vie :D Kiitos, kyllähän se helpotti, että pääsi sitten seuraavana päivänä (vaikkakin yksin) noihin upeisiin maisemiin :)
Äh! Tiedän tunteen, kun oikein puhelimeen vastatessa jo aavistat, että tästä ei hyvä seuraa. Tuolla on kyllä varmasti hienot patikkamaastot. :)
Mä inhoan jos soitetaan numerosta jota en tunne, sillä harvoin se tarkoittaa mitään hyvää. Tanskassa mulle soitettiin lähes päivittäin, koska mun numero oli jostain syystä yhdistetty johonkin yritykseen. Lopulta jätin vastaamatta kaikkiin numeroihin, joita en tiennyt, sillä meni totaalisesti hermo.
Täällä on avian mahtavat patikkamaastot, haluan kiertää kaikki! :D