Kun reissuväsymys iskee

Minun vuoteni alkoi hieman väärällä jalalla. Olimme olleet Malesiassa kaksi viikkoa, ja vähän kerrassaan malesialaiset ja koko Malesia oli alkanut kiristää hermojamme sen verran, että olimme riemuissamme kun vuoden ensimmäisen päivän iltana koneen renkaat irtosivat Malesian maaperästä ja AirAsian siivet lennättivät meidät Balille.

Olen aikoinani asunut Malesiassa vuoden, mutta en todellakaan muista kokeneeni samanlaista asiakaspalvelutehtävissä työskentelevien epäpätevyyttä, kyvyttömyyttä ja taitamattomuutta. Vai onko aika tehnyt taas tepposet ja pyyhkinyt mielestäni ärsytystä aiheuttavat seikat? Malesia oli ensimmäinen ulkomaa missä asuin, joten se on aina ollut mielessäni upeana ja mielenkiintoisena maana.

Vai onko se ikä? Että päälle kolmekymppisenä ei enää sivuta pelkällä olankohautuksella sitä, että ravintolassa saatu limppari on täysin hapotonta ja kun siitä mainitsee tarjoilijalle, saa vastaukseksi “tiedetään, mutta ei voida asialle mitään”? Tai että lentokentän ylihinnoitellussa cocktail-baarissa maksaessamme tilausta, meille kerrotaan, että “anteeksi sir, mutta meillä ei ole giniä sinun pitkän saaren jääteehesi”. Lopulta meille selviää, että heillä ei ole muuta kuin vodkaa ja Malibua, ja olemme liian pelkureita jäädäksemme ottamaan selvää millaisen Long Island ice tean ja mojiton niistä saisi aikaiseksi.

Bali näyttäytyi mielikuvissamme paratiisina, missä kaikki sujuu kuin tanssi, olutta myydään joka ravintolassa ja kysymyksiimme osataan vastata ilman, että työntekijän täytyy kutsua manageri paikalle joka ainoan kerran. Missä ruoka on muutakin kuin riisiä ja kanaa, ja taksikuski tietää missä hotellisi on.

image

No eihän se aivan niin mennyt. Taksikuski ei tiennyt missä hotellimme on, eikä kahdelta aamuyöllä rättiväsyneinä hotellille saapuessamme vastaanottovirkailija osannut tehdä sisäänkirjautumista saati antaa meille huonetta. Ensimmäinen aamumme todella kivassa hotellissa alkoi vähemmän kivasti: kahvi tuli purujen kanssa, sämpylöitä sai vain suklaa- tai sokeritäytteellä, indonesialaisesta salaatista löytyi muovinpalanen ja munakkaaseen oli laitettu vähintään kilo suolaa.

Olin nälissäni, olin väsynyt, ja olin totaalisen uupunut näihin jokapäiväisiin pieniin vastoinkäymisiin. Vaikka eiväthän ne mitään suuria koettelemuksia ole olleet, mutta pitkällä reissulla pienetkin ärsytyksen aiheet saattavat kasaantuessaan kasvaa liian suuriksi. Tiesin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko antautuisin pettymyksille ja vaipuisin surkutteluun ja valittamiseen (jota Thomas ei kylläkään kuuntelisi hetkeäkään), tai muuttaisin omaa suhtautumistani positiivisempaan suuntaan, vaikka sitten väkisin.

Pakotin itseni valitsemaan jälkimmäisen. Se ei tehnyt aamiaisesta syömäkelpoista, mutta eipä olisi tehnyt itkukaan. Kävelimme pari kilometriä seuraavaan lähimpään ravintolaan, josta saimme aamiaiseksi kevätkääryleitä, riisiä ja kanaa. Ei ollut aamiainen minun makuun, mutta hei: saimme sentään syötävää ruokaa!

Kun paluumatkalla rankkasade yllätti ja jouduimme jäämään tien vieressä olevan katoksen alle pitämään sadetta, oli aikaa miettiä.

image

Olemme erittäin onnekkaita, että pystyimme järjestämään elämämme niin, että meidän oli mahdollista lähteä tälle reissulle. Viimeisen puolentoista kuukauden aikana olemme kokeneet paljon, nähneet mielettömiä paikkoja ja eläneet unelmaamme. Ja nyt olemme Balilla, herranen aika!

Se, että ärsyyntyy matkoilla asioista, jotka eivät ole niin kuin kotona, on naurettavaa. Se, että nyrpistää nenäänsä paikalliselle ruoalle, on kiittämätöntä. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta on väärin suhtautua erilaisuuteen negatiivisesti. Eikös juuri se erilaisten asioiden kokeminen ole yksi syistä, miksi mekin tälle matkalle lähdimme?

image

Reissumme on nyt puolessa välissä, ja aion nauttia jokaisesta tulevasta hetkestä täysillä. Muutama viimeinen päivä on ollut reissuväsymystä ja hampaiden kiristystä, mutta omalla asenteella huonotkin kokemukset voi muuttaa paremmiksi. Ja se täytyy tehdä nyt, sillä kohta olemme takaisin Kööpenhaminassa ja sitten se onkin tämän reissun osalta liian myöhäistä.

Positiivisille ihmisille tapahtuu positiivisia asioita. Kun pääsimme takaisin hotellillemme, alkoi aurinko paistaa. Terassiltamme on vain muutama hassu metri uima-altaalle, joten voimme istua terassillamme katsomassa kun muut asukkaat tulevat ja menevät, mutta allasalue pysyy rauhallisena. Koko allasalue on kuin vain meitä varten, ja voimme rauhassa pulahtaa altaaseen aina kun siltä tuntuu, eikä kukaan ole meluamassa tai räiskimässä vettä ympäriinsä.

image

Tätä kirjoittaessani jostain pomppii eteemme kaksi suloista kaninpoikasta, ja kohta jostain kolmaskin. Yritän pitää riemunkiljahdukseni hiljaisena, että en pelästytä pieniä otuksia. Nämä pienet karvapallot ovat kuin se viimeinen merkki, että nyt on todellakin syytä nauttia siitä, mitä on. Elää hetkessä, olla positiivinen, ja jättää turha negatiivisuus sikseen.

Positiivisille ihmisille tapahtuu positiivisia asioita – ja minä haluan vain niitä.

22 comments
  1. Huih, mulla edessä pitkä Kaakkois-Aasian reissu ja olen jo pohdiskellut aiemmin että mitä sit kun ei jaksa. Oon vielä yksin reissuun lähdössä. Sillon täytyy vaan paahtaa kunnes on oikeasti hetki levähtää. Ehkä tähän joukon jatkoksi se ahdistus iskee Malesiassa :’D

    1. Hehe, kerrohan ihmeessä, jos sullakin iskee reissuväsymys Malesiassa! Se olisikin jo liian outoa ollaksen sattumaa :D
      Suosittelen jättämään aikaa vain olemiseen, sillä muutaman päivän välein paikasta toiseen säntäily vie voimat liian nopeasti. Kun löytää itselle kivan paikan, kannattaa jäädä sinne kunnes taas jaksaa mennä. Joissakin tilanteissa yksin reissaaminen on jopa helpompaa: kun ei ole ketään, kenelle marmattaa pikku asioista, ne unohtuu paljon nopeammin :) Mahtavaa reissua sinulle!!

  2. Niin tuttuja fiiliksiä ja myös samoja huomioita olen tehnyt Kuala Lumpurissa. Mä olen miettinyt onko nyt tullut se “olet ollut maassa liian kauan kun…” tilanne. Pienetkin jutut, juuri esim. kielimuuriin liittyvät asiat ovat alkaneet vähitellen ärsyttää. Ja tottahan se on, että ne ärsyttävät asiat unohtuu helposti sitten kotiin päästyä ja niille voi vähän naureskellakin. Ja sitten on taas jo päästävä sinne, missä homma ei toimi, koska siellä on niin paljon sellaista, mikä jotenkin toimii :) Nauttikaahan loppureissusta!

    1. Oijoi, kielimuuri on kyllä yksi ärsytystä aiheuttava asia! :D Haha, väärinymmärrykset naurattaa vasta kotona, ei reissun päällä kun joutuu jankkaamaan samaa asiaa useamman kerran ollakseen varma, että on molemmat osapuolet ovat samalla sivulla. Kiitos Sari ja terkkuja Thaimaahan! :)

  3. Tämä taitaa olla todiste, että kulttuurishokki voi iskeä myös pitkällä reissulla. :) Siltähän tuo ilmiselvästi kuulostaa, ja sehän on ihan okei, kun sen tiedostaa. Iso peukku sun positiiviselle asenteelle!

    1. Enpäs tullutkaan ajatelleeksi kulttuurishokkia! Sinänsä kuulostaa hassulta, kun olen asunut alueella yhteensä pari vuotta ja lomallakin ollut useasti. Mutta onhan niistä aikaa, joten pienoinen kulttuurishokki ei välttämättä olekaan mahdottomuus :) Kiitos Jenni!

  4. Kuljetuksen kun varaa etukäteen niin pääsyy huomattavasti helpommin perille ja jää se stressaaminen vähemmälle. Lisäksi kun majapaikan valitsee hyvin ja katsoo hieman sijaintia niin ei tarvitse kävellä paria kilometriä seuraavaan ruokapaikaan vaan voi olla joko nurkan takana, taikka jopa hotellista voi saada hyvää ruokaa kun niiksein käy… Pieniä nice to know juttuja mikäli reissailee.

    1. Kiitos vinkeistä, varmastikin hyödyllisiä sellaiselle, joka ei ole kovinkaan tottunut matkustamaan itsenäisesti. Me oltaisi toki käytetty lentokenttäkuljetusta, mutta meidän hotellin kuljetuksen loppui jo ennen puolta yötä. Muuten kyllä kuljetuksen järjestäminen on hyvä vinkki, jos epäilee, että taksikuski ei tiedä hotellia ja paikka on itsellekin tuntematon. Hotellin sijainti on tietenkin hyvä miettiä tarkkaan, mutta me haluttiin asua hieman syrjässä, enemmän paikallisella alueella, joten ravintoloita ei ollutkaan ihan joka nurkalla ja luotettiin liikaa siihen, että hotellilta saisi syömäkelpoista ruokaa :)

  5. Puolimatkan väsymys! Tuttu juttu omalla kohdalla ja monen muun pitkän reissun tehneen blogista. Siinä on jotain maagista selvästi siinä puolivälissä, sillä oli matka sitten vuoden, puoli vuotta tai kolme kuukautta, niin puolimatkassa ottaa kupoliin ja haluaisi kotiin. Onneksi ne tunteet väistyvät, eivätkä jää päällimmäisenä mieleen, vaan niihin tunnelmiin tulee palattua lähinnä jonkun toisen omia fiiliksiään purkaessa. Tsemppiä sinne ja positiivista reissun jatkoa :)

    1. Ohoh, en tiennytkään, että on niinkin yleistä saada puolimatkan väsymys! Minulla ei yleensä ole reissuilla ollut koti-ikävää, mutta nyt jopa -30 asteen päivitykset Suomesta ovat saaneet kaipaamaan kotiin. Hullua :D
      Kiitos paljon Milla! Nyt reissufiilis on jo todella paljon parempi :)

  6. Sitä sattuu, tuttu tunne! Yleensä onneksi hyvät yöunet auttaa. Meillä oli tosi rankka Intian matka, jonka aikana yöunet jäi tosi vähiin, ja se näkyi kyllä myös ärsytyksen määrässä. Positiivinen asenne auttaa, kommellukset täytyy vaan koittaa kuitata nauramalla! Mahtavaa reissua, Bali on ihana!

    1. Ihan oikea väsymys vähentää kyllä sietokykyä reippaasti, ja pienet vastoinkäymiset ärsyttää normaalia enemmän. Positiivinen asenne ja hyvät yöunet, ne auttaa pitkälle! :) Kiitos paljon, Bali on aivan huippu!

  7. Haha, näin tämän postauksen otsikon jo Lontoossa ja näytin Markulle: Pitäisköhän itsekin kirjoittaa aiheesta?! :D
    Vaikka matkustettiin nyt vain anoppilaan ja Lontooseen, sen reissuväsymyksen voi todellakin saada aikaan. Tiedän jo heti, ettei Malesia varmastikaan olisi meidän paikka ihmispaljouden ja tuollaisen tehottomuuden takia.

    1. Niin, eihän sitä tarvitse viikkokaupalla reissata, että siihen väsyy. Voi riittää ihan muutaman päivän reissu, missä pitää matkustaa paikasta toiseen väsyttävän paljon. Mutta kirjoitahan ihmeessä aiheesta, olisi mukava kuulla muiden ajatuksia aiheesta! :)

  8. Oi miten tuttua puhetta!

    Se on hassua miten moni luulee että pitkä matka on ihan samanlaista jatkuvaa lomailua kun parin viikon pyrähdys jossain ihanassa rantakohteessa hyvässä hotellissa.

    Kirjoitin tuossa 4 kuukauden kohdalla meidän vuoden reissussa samantyyppisen postauksen – tittidiii- Malesiassa Kuala Lumpurissa, josta muutin seuraava suunta olikin Indonesia, Bali, Nusa Lembongan ja Gilitt.

    Se postaus löytyy täältä: http://www.matkakuume.net/2015/02/jos-jatkuvasti-kiirehtii-sielu-ei-ehdi.html

    On vaikeaa selittää miten alkaa kaiken sen paratiisin keskellä etuoikeutettuna ottamaan päähän kaikki säätö ja turaus. Mikään ei toimi kuten kotona, kaikesta joutuu neuvottelemaan, mikään ei mene kuten on luvattu, mistä on maksettu jne. Puhumattakaan siitä että pitää säätää jatkuvasti seuraavia majapaikkoja ja lentoja. Olikos ne teillä jo etukäteen buukattu?

    Ja silti se koko reissu on aivan hitsin hieno kokemus vaikka väsymys välillä painaisikin. Toivottavasti pääsette jossain vaiheessa tosta vielä eroon. Australiassa alkoi helpottamaan, se kun on länsimaa ja kaikki toimii. Positiivisuutta on hyvä ihan harrastaa tuolla. Ota Pisang Goreng vaikka ensihätään ja huuhtaise alas mangosmoothiella tai oluella fiiliksen mukaan samalla kun ihailet auringonlaskua. Siitä se taas lähtee. :)

    1. Kiitos kommentista ja linkistä niin tuttuja ajatuksia sisältävään postaukseen! Ihana kuulla, että en ole ainoa reissuväsymyksestä kärsivä. Ei mekään olla varattu majoituksia etukäteen, koska halutaan mennä sinne, minne mieli milloinkin tekee. Sinänsä hyvä valinta, mutta sen ansiosta esim. vietettiin pari tuntia jouluillallisella lentoja ja hotelleja tutkaillessa.
      Ollaan nyt Ubudissa, ja jäädään tänne nyt joksikin aikaa vaan olemaan ja nauttimaan balilaisen maaseudun rauhasta ja Ubudin loistavasta ravintolatarjonnasta. Fiilis on nyt loistava, ja mangosmoothiet (tai Bintangit) kruunaavat päivät :)

  9. Mielenkiintoinen postaus! Heh, jotenkin minusta tuntuu, että juuri ne vastoinkäymiset tekevät matkasta THE matkan. Jos joku juttu on mennyt ihan hassusti ja vaikka sillä hetkellä tekesi mieli itkeä, niin jälkeen päin sille osaa jo hymyillä tai peräti nauraa. :) Itselleni tapahtui viime Madridin matkalla sellainen juttu, johon en ollut eläissäni törmännyt ja ei naurattanut ei… Mutta nyt pelkkä ajatus saa hihittelemään. :’D

    1. Kiitos! :) Olet aivan oikeassa, ne vastoinkäymiset saattaakin olla niitä reissun ikimuistoisimpia (tai ainakin opettavaisimpia!) kokemuksia. Toivottavasti sinulle ei käynyt Madridissa mitään vakavampaa! Tai ilmeisesti ei, koska nyt jo hihityttää :)

  10. Kyllä se siitä, reissuväsymys(vitutus) on tuttu juttu täälläkin. ;) Ei sitä kovin moni voi välttääkään pidemmillä reissuilla. Joskus se kestää lyhyemmän ja joskus pidemmän aikaa. Mutta toistaiseksi se on aina mennyt ohi.

    1. Ihana kuulla, että muillakin on sama vaiva välillä! Mutta onneksi se menee aina ohi – tai jos ei mene, sittenpähän osaa jättää seuraavat reissut tekemättä :D

  11. Tää on aika tuttu tunne! Mulla ilmeni niin, että kun puolen vuoden Taiwanissa olon jälkeen menimme odotetulle 3vk lomalle Thaimaan saarille, teki mieli reissun loppupäästä kotiin. Hotellielämä alkoi kyllästyttää ja oli kiva palata kotiin, tuttuun ja turvalliseen. Paikkaan, jossa voi kokata itse ja tietää mikä on missäkin. Nää ajatukset kuulostaa hölmöiltä näin jälkeenpäin, mutta väsymys voi tosiaan reissuilla tapahtua. Tsemppiä loppureissuun ja koita nauttia ajastasi, täällä kateellisena näitä juttuja kuitenkin luen. ;)

    1. Kiitos Lena, nyt on jo fiilikset paljon korkeammalla :) On se hassua, että hotellielämä saattaa alkaa kyllästyttää. Sitä kun kotona ajattelee, että voi kun ei tarvitsisi siivota tai kokkailla, mutta reissussa alkaa kaivata jopa niitä ikäviä kotihommia (vaikka se siivousikävä loppuu heti, kun kotiin pääsee) :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *