Kun raha ja titteli ei tuokaan onnea

Vaikka haluan kirjoittaa mukavista asioista ja pitää tämän blogin positiivisena, enkä valittaa pienistä tai jopa turhista asioista, on tämä blogi kuitenkin mun elämästä. Kaikki ei aina ole niin iloista ja onnellista, tai mene suunnitelmien mukaan.

Matkaoppaana työskennellessäni kuulin aina silloin tällöin, että milloin oikein meinasin hankkia oikean, koulutustani vastaavan työn. Oppaan hommia kun ei aina mielletä oikeaksi työksi, ja monen mielestä oppaana heitin hukkaan Lappeenrannasta haetun tradenomin tutkintoni. Mutta en välittänyt siitä, että kolmesta vuodesta Lappeenrannassa (ja välissä vuosi vaihdossa Malesiassa) jäisi käteen vain paperi, jolla ei olisi enää mitään merkitystä kun en ollut alkanut kerätä arvokasta alan työkokemusta heti valmistuttuani. En myöskään välittänyt siitä, että matkaoppaan palkka on minimaalisen pieni (vaikka jotenkin siitäkin palkasta onnistuin säästämään sen verran, että pystyin lomilla tekemään mm. parikin reissua Australiaan, Balille, Roomaan, tietenkin Suomeen, sekä työt lopetettuani Floridaan).

Kööpenhamina-vinkit

Rakastin oppaan työtä enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan aloittaessani oppaana Mallorcalla keväällä 2009. Parasta antia työssä olivat asiakkaat: ne tuhannet ihanat ihmiset, heidän kanssaan höpöttely ja heidän auttaminen, neuvominen ja palveleminen. Se, kun he retken päätteeksi tai lentokentällä kotiin lähtiessään tulee halaamaan ja kiittää hyvästä opastuksesta tai lomasta. Tai kun asiakaspalautteesta saa lukea, että “Terhi on iloinen ja mukava opas”. Ja ne flow-hetket, kun yhtäkkiä keskellä työn tohinaa muljahtaa vatsassa ja tulee euforinen olo: I LOVE MY LIFE!

Aloilleen asettuminen oli mulla kuitenkin pitkään haaveenani. Halusin vaihteeksi kokeilla ns. normaalia elämää ettei tarvitsisi elää puolen vuoden sykleissä, että voisi sisustaa omaa kotia ja tietäisi aamulla töihin mennessä monelta olisi illalla takaisin kotona. Kun tapasin poikaystäväni, päätös muuttaa Kööpenhaminaan tuntui luontevalta ja oikealta, vaikkakin vähän jännitin talveen sopeutumista. Ja kun reilun kuukauden työnhaun jälkeen sain aivan mahtavan duunin, olin todella innoissani. Mulla oli pitkästä aikaa normaali elämä!

Tätä työtä en olisi saanut ilman koulutustani (eli ei se mennytkään hukkaan!), ja työ on haastavaa ja monipuolista. Mulla on hieno titteli, kiva allekirjoitus sähköpostissa ja suhteellisen muhkea palkkapussi. Olen suurimman osan ajasta toimistolla tietokoneen äärellä, selailen papereita, pyörittelen numeroita ja käytän Exceliä. Silloin tällöin matkustan Suomeen tai muualle Eurooppaan. Kuulostaapas hyvältä työltä, oikealta työltä.

Kööpenhamina

Ja nyt tulee se mutta. Mä en saa tästä työstä minkäänlaisia kicksejä. Mä kaipaan asiakaspalvelua, ihmiskontakteja, iloisia tapaamisia, esiintymistä, myyntityötä ja sitä, että voin tehdä asiat niin kuin minä parhaaksi koen, omalla tavallani. Numeroiden kanssa pelaaminen on kaikkea muuta kuin edellä mainittua! Lisäksi työ on niin stressaavaa, että kärsin lähes joka viikonloppu päänsärystä, tai jopa migreenistä, teen unissanikin töitä ja herään leukapielet jumissa koska puren nukkuessani hampaita yhteen.

Tällä hetkellä haaveilen kesätöistä Tivolissa, voisin vaikka olla tarkastamassa lippuja tai myydä hattaraa tai churroja iloisille ihmisille. Tai vaikka olla oppaana Kööpenhaminan kävelykierroksilla. Tai jotain muuta, missä voisin kenties päästä lavalle puhumaan mikkiin. Tittelistä ja palkasta viis, ne ei mua motivoi, se on nyt tullut todistettua.

Mun työsopimus nykyisessä työssäni on kesään saakka, ja aion kyllä tehdä sopimuksen loppuun. Kun aloitin työt, haaveilin siitä, että sopimusta tullaan jatkamaan myös sen jälkeen. Nyt en enää haaveile. Työpaikka on todella hyvä ja työnantaja pitää työntekijöistä erinomaista huolta, mutta työ itsessään ei vain ole mun juttu.

382, 214, 384, 22, 195, 40, 9, 112

Kun kerroin poikaystävälleni mietteistäni, hän sanoi “you are awesome”, tarkoittaen, että on rohkeaa myöntää, että tämä ei ollutkaan mitä haluan. Ihmiset saavat onnensa eri asioista, eikä sama kaava toimi kaikilla. On tärkeää, että jokainen etsii ja tavoittelee omaa onneaan, eikä kenenkään muun, vaikka ympäristö asettaisikin paineita mukautua tiettyyn muottiin. Tee sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi, ja muuta ne asiat, jotka eivät tee. Be awesome.

Mitä mieltä te olette? Onko teille raha ja mukava leveä elämä tärkeämpää kuin se, että tekee työkseen sitä, mistä tykkää koko sydämellään? Oletteko löytäneet unelmienne duunin, vai etsittekö edes sellaista?

26 comments
  1. Tästä postauksestasi on jo muutama vuosi mutta miten osuinkaan oikeaan aikaan tätä lukemaan. Niin oikeaan että meinasi helpotuksen kyynelkin tipahtaa poskelle.Jätin juuri eilen eropaperin siihen “oikeaan työpaikkaan” hienossa yrityksessä Englannissa jonka kahden yliopistotutkinnon jälkeen sain. Tuntui että olin sekaisin mutta en vain kykene jatkamaan jos en saa minkäänlaista hyvänolontunnetta. CV:ssä liike näyttää typeryydeltä mutta itseä on kuunneltava.
    Kiitos kun jaoit.

    1. Pitää tehdä niin kuin sydän sanoo, ja jos joku ei tunnu oikealta ja tuo hyvänolontunnetta, kannattaa se asia muuttaa elämässä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta mahtavaa, että sinulla oli rohkeutta erota työstä, joka ei tuntunut hyvältä! Olen varma, että tuo päätös tuo vain hyviä juttuja elämääsi :) Kiitos kommentistasi ja onnea tulevaan!

  2. Samoilla linjoilla mennään. Mun lopputilistä (sellanen Lontoon Cityn duuni josta Lenakin ekassa kommentissa mainitsi :D) on nyt about kuukaus ja tuntuu siltä että se oli todellakin oikea päätös…! Tosin en halua sanoa etten koskaan palaisi samanlaiseen duuniin takaisin, mutta ainakin jonkin aikaa aion kokeilla jotain muuta :) Ne viimeiset kuukaudet toimistollakin tuntuu muuten paljon kivemmilta siinä vaiheessa kun tietää että se on vaan hetkellistä, eli tsemppiä kevääseen :)

    1. Kiitos! :) Mä oon ihan tyytyväinen, että mun työsopimus on vain määräaikainen, niin tietää milloin tämä loppuu :D Mutta kesään on pitkä aika, pitää kuitenkin löytää niitä duunin positiivisia puolia, ei tätä muuten niin kauaa jaksais. En mäkään sanoisi, että en enää koskaan tällaista työtä tekisi, mutta nyt ainakaan ei tunnu hyvältä. Pointsit siitä, että luovuit Cityn duunista kokeillaksesi jotain muuta :)

  3. Tosi hyvä ja ajatuksia herättävä postaus! Voin allekirjoittaa about kaiken vaikka mun tausta ja tän hetkinen elämäntilanne onkin aika erilainen. Kolahti.

  4. Se vaatii sen että pääsee kokeilemaan erilaisia työtehtäviä, ennen kuin huomaa ensinnäkin sen mitä haluaa tehdä ja sen, että raha ei ole aina kaikki kaikessa. Mä toimin itsekin oppaana/matkanjohtajana ja rakastan työtäni todella paljon. Pidän työstä, jossa saan olla lähellä ihmisiä ja auttaa heitä parhaani mukaan sekä siitä, että kukaan ei ole sanomassa, kuinka tämän päivän hommat nyt pitäisi tehdä. Siinä on tietty vapauden tunne. Vaikka päivät ovat pitkiä, en mä silti koskaan laske tunteja, kuten monesti toimistotyössä tapasin tehdä.

    Aiotko palata oppaan tehtäviin?

    1. Niin, oppaan työ on kyllä todella palkitsevaa, ja tehtyjä tunteja ei tule laskettua vaikka päivät olisivatkin pitkiä. Näillä näkymin en ole palaamassa oppaan työhön, mutta never say never ;) Kiitos kommentistasi!

  5. Ihania pohdintoja, sori että missasin aiemmin tämän ja vastailen vasta nyt. Raha on kiva juttu muttei se tärkein. Olen tarkoituksella hakeutunut sellaiseen työpaikkaan josta nautin vaikka tiedän että saisin suunnilleen samanlaisista työtehtävistä paljon parempaa palkkaa muualla. Työhyvinvointi on se tärkein juttu, eikä raha tuo onnea sen tiimoilta. Oireesi ja pohdintasi viittaavat vahvasti siihen että on aika hakeutua muualle töihin. Trust me, been there done that.

    1. Totta, hyvinvointi myös töissä on tärkeää! Kiitos kommentista, katsotaan miten mun käy ja mistä töistä itseni tulevaisuudessa löydän :)

  6. Hieno postaus! Itse olen jo nuorena tehnyt valinnan tehdä unelmatyötäni sirkustaiteilijana eikä päätös ollut missään nimessä helppo. Joku vähän normaalimpi vaihtoehto olisi ollut varmasti fiksumpi, helpompi ja vakavamminotettava. Olen kuitenkin joka päivä onnellinen siitä, että olen saanut tehdä työkseni jotain mitä rakastan. Se on mielestäni paljon tärkeämpää kuin raha. Kaikessa on kuitenkin hyvät ja huonot puolet ja toisinaan itse kaipaan jotain “tavallista” 8-16 työtä, säännöllisiä tuloja ja sitä, että tietää mitä muutaman kuukauden päästä on tapahtumassa. Mutta kerkeenhän mä vielä semmostakin työtä tulevaisuudessa tehdä, jos haluan. Tsemppiä sulle ja kuuntele vaan sydäntäs näissä työkuvioissa! On kuitenkin tärkeetä, että viihtyy siinä omassa arjessa eikä elämä oo vaan viikonlopun tai loman odottamista. :)

    1. Kiitos tsempeistä! :) Oijoi, voin vain kuvitella, että olet ehkä saanut joitakin ihmettelyjä ammatinvalinnastasi. Sirkustaide kun ei taida ihan vastata yhteiskunnan käsitystä kunnollisesta työstä :D Mutta mahtavaa, tämä oli loistava esimerkki siitä, että omaa sydäntään pitää kuunnella ja tehdä just sitä, mitä oikeasti haluaa. Ihailtavaa rohkeutta! Kiitos kommentista! (Mä oon syyllistynyt tuohon viikonlopun odottamiseen ja päivien laskemiseen monta kertaa nykyisessä työssäni… Ei sen niin pitäisi olla)

  7. Voi, olipa hyvä postaus ja herätti pohtimaan samaa kysymystä myös omalta kannaltani. Palaan aiheeseen postauksen muodossa :D

  8. Olipas inspiroiva postaus! :) Itse olen aina ajatellut niin, että teen mielummin sellaista työtä josta tykkään kuin sellaista josta en, mutta saan paljon rahaa. Mottona toimisi: Älä tee työtä rahasta vaan ansaitse sillä, mitä haluat tehdä ;). Unelmien työpaikka on vielä etsinnässä, mutta uskon, että sitä kohti ollaan menossa :)

    1. Kiitos! Hyvä motto :) Tsemppiä unelmatyön etsintään! Onneksi voi kokeilla montaa duunia kunnes löytää mieleisensä, eikä tarvitse jäädä siihen minkä sattuu ensimmäiseksi saamaan :)

  9. Olipa loistava postaus. Minäkin arvostan vapaa-aikaa ja enemmän vapaa-aikaa viettävien ihmisten seuraa. En tiedä olenko hyvä asiakaspalvelija, mutta en ehkä voisi kuvitella yksinäistä toimistotyötä. Suuryrityksessä työskentely olisi mukavaa, mutta toisaalta 8-16 työaika ei houkuttele. Pitkät viikonloput ulkomailla tai roadtrippailemassa kuulostaa paljon paremmalta. Luulen että olisin sellainen työntekijä joka ekalla työviikolla menisi kysymään palkatonta vapaata johonkin väliin.
    Olen nyt hakenut vastikään ihan unelmaduunia matkailuneuvojana (mieki oon muuten pian valmis tradenomi) joka yhdistäis mainiosti tietotaidon matkailusta sekä tradenomiskillsit. Se vois olla mieletön joten pidän peukkuja. Jos sais opastaa ihmisiä työkseen. Ymmärrän siis todellakin sinun ahdinkosi!

    1. Oi kiitos :) Haha, susta ei välttämättä tulisi kuukauden työntekijää jos heti ekalla työviikolla olisit kysymässä milloin voisi olla poissa :D Se on myös yksi asia mikä töissä ahdistaa: kun ei ole mitään tietoa siitä, milloin voisi lähteä reissuun. Kaksi parin viikon lomaa vuodessa ei ihan riitä… Matkailuneuvojan työ kuulostaa mielenkiintoiselta! Pidän peukkuja pystyssä!

  10. Jännää, että teit tämän postauksen juuri tänään, kun ajattelin itse tuota raha-asiaa. Sanoin avovaimolleni joitain tunteja sitten, että “Älä ikinä anna miun tehdä työtä, jota teen vaan rikastumisen toivossa ja rahan takia.” Se olisi kamalaa pidemmän päälle. Raha on itselleni tärkeä juttu, mutta haluan saada sitä työstä, josta nautin. Se ei siis ole itseisarvo.

    Vaatii rohkeutta tehdä asioita, mistä itse välittää, koska monesti ne voivat olla täysin päinvastaisia sille, mitä muut ihmiset odottavat sinulta. Siitä huolimatta se kannattaa! Usko pois, tiedän omasta kokemuksesta :). Onnea tulevaisuuteen!

    Ps. Enpä tiennytkään (tai ainakaan muistanut), että olet opiskellut Lappeenrannassa :). Onnittelut, ettet jäänyt tänne mätänemään, kuten minä vielä x).

    1. Kiitos Jerry! Hyvä sattuma :) Ymmärrän kyllä, jos raha on tärkeä juttu (ei mullakaan mitään sitä vastaan ole… hyvä viini ja ruoka kelpaa aina, materiasta en niinkään välitä), mutta niin kuin sanoit: sen ei pitäisikään olla itseisarvo. Itselle vaurautta tärkeämpää on se, että nautin mitä teen, ja pystyn olemaan onnellinen myöskin niinä kahdeksana (tai kuinka monena hyvänsä) tuntina päivässä, kun teen töitä. Onnellisuus on tärkeintä! :)

      Hehe, en ole hirveästi mainostanut, että olen asunut muutaman vuoden Lappeenrannassa. Kiva kaupunki (ainakin kesällä), mutta kolme vuotta oli mulle ihan riittävästi (mutta liian vähän, että mie ja sie olisi tarttunut :D ).

      1. Elikkä SIULLA on oikea asenne ;).

        Ei sitä ehkä tarvitse mainostaa, koska ei täällä oikein mitään erityistä ole x). Saa nähdä alkaako mie ja sie karisemaan Helsingissä. En aio vaihtaa puhetyyliä tarkoituksella, mutta jotenkin tuntuu, että mä ja sä saattaisi tarttua helpostikin :P.

        1. Mulle naurettiin alkuaikoina Lappeenrannassa kun Kuopiosta tulleena viänsin savvoo. Pikku hiljaa murre alkoi karista pois, vaikka en sitä tietoisesti tehnyt. Ei ole kiva jos omalle kielelle nauretaan :D Eli varo vaan, kohta säkin puhut mä ja sä jos Helsinkiin muutatte! ;)

          1. Kenenkään murteelle ei kyllä saisi nauraa. Voi olla, että itse alan karistelemaan uusia tuttavuuksia pois kaveripiiristä, jos alkavat pilkata miestä ja siestä x). Mutta tuo Helsingin murre voi tarttua helpostikin, joten en yhtään ihmettelisi, jos alkaisin puhua niin ihan vahingossa. Tarkoituksella en sitä tee.

            1. No ei sais nauraa ei. Mutta kyllähän se savo on niin kamalalan kuuloista, että ihan hyvä vaan, että pääsin siitä eroon :D Mielenkiinnolla odottelen, miten teidän Helsinkiin muutto edistyy! :)

  11. Veit sanat suustani! Mulla on ollut hieman etsivä olo jo pitkään ja olen miettinyt, mitäs tässä haluaisin tehdä. Kun lähdin yliopistoon, halusin töihin Lontoon Cityyn johonkin suuryritykseen, halusin menestyä ja tienata hyvin. Yllättäen tämä haave on sitten muuttunut matkalla ja arvostan liikaa vapaa-aikaa työskennelläkseni esimerkiksi Cityssä. Tottakai haluan tehdä työtä ja vastuullista sellaista mielellään, mutta arvot ovat matkalla muuttuneet. Saa nähdä minnekäs sitä tästä seuraavaksi sitten. Rohkea temppu sulta myöntää tuo asia julkisesti, hatunnosto täältä ja tsemppiä urapohdintoihin :)

    1. Kiitos! Niin ne haaveet vaan muuttuu :) Ei ole ollenkaan huono asia tajuta, että ehkä elämältä haluaa muutakin kuin vain menestystä ja kiireisen työn. Ja jos tekee töitä kellon ympäri milloin niistä rahoista edes ehtii nauttia?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *