Kun kaupunki on liian täynnä

Kööpenhamina on suosittu kaupunkilomakohde, enkä ihmettele sitä yhtään, sillä onhan tämä selkeästi Pohjoismaiden kaunein pääkaupunki (täysin puolueeton mielipide, köh köh). Kuitenkin kaupungin suosio ja turistien paljous on etenkin kesäkuukausina niin valtava, että on pakko miettiä omia aikatauluja ja reittejä sen mukaan, että jäisi mahdollisimman vähän ihmislaumojen jalkoihin.

Ennen lauantaita en ollut käynyt keskustassa neljään viikkoon. Nørrebrossa on kaikkea mahdollista, eikä ole ollut tarvetta mennä “järvien toiselle puolelle” taistelemaan elintilasta. Lauantaina kuitenkin sovimme Thomaksen kanssa treffit hänen töiden jälkeen keskustaan ja aamuisessa keskustelussamme vilahti hyvin naiivisti sanat “Kongens Nytorv” ja “Nyhavn”.

Menin keskustaan jo puolen päivän jälkeen ajatuksenani istua jossakin ihanassa ja rauhallisessa kahvilassa parisen tuntia ennen Thomaksen tuloa. Pian tajusin, että aurinkoisena lauantaipäivänä Kööpenhaminan keskustassa kahvila ja rauhallinen ei ollut mahdollinen yhdistelmä. Oikeastaan rauhallinen on sana, joka on näkemäni sirkuksen täydellinen vastakohta.

Väistelin keskelle katua pysähtyneitä ihmisiä, yritin etsiä kahviloista edes pientä pöydän nurkkaa, taukoamaton puhe surisi korvissani, sydän hakkasi lujaa ja selkärangassa alkoi kihelmöidä ärsytys ja jopa paniikki. En pitänyt tästä lainkaan.

Aloin kääntyä kadunkulmauksista siihen suuntaan missä oli vähiten ihmisiä, ei ollut väliä minne päätyisin, kunhan siellä vain olisi rauhallista. Ja aivan yhtäkkiä olinkin kadulla, jossa oli lisäkseni vain pari ihmistä, ja huomasin olevani rauhallisen pienen kahvilan edessä.

Menin sisään, ja siellä oli vain muutama asiakas – juuri paljoa enempää sinne ei olisi mahtunutkaan, koska kahvila oli pienen pieni. Se ei kuitenkaan tuntunut lainkaan täydeltä, vaikka lähes jokaisessa pöydässä olikin asiakkaita. Pystyin taas hengittämään.

Tilasin latten ja istuin ikkunan eteen. Tarkistin kartasta missä olin, ja hämmästyksekseni olin vain yhden korttelin päästä Kongens Nytorvilta. Ja täällä oli näin rauhallista!

Löytämäni kahvila on nimeltään Heritage: polkupyöräkauppa-kahvila, jossa myydään myös islantilaisia villavaatteita. Paikka oli hieman sekaisin kaikkea, mutta todella viihtyisä ja kodikas. Viihdyin siellä lähes pari tuntia.

Kun Thomas saapui, oli hänkin jo saanut tarpeekseen ihmispaljoudesta, vain käveltyään metroasemalta kahvilaan. Nyhavn ei tullut enää kysymykseenkään, vaan menimme Heritagen rakennuksen takana olevalle vanhan Nikolajn kirkon yhteydessä olevan Maven-ravintolan terassille. Suureksi helpotukseksi ja riemuksi tämäkin paikka oli muutamaa pöytää lukuun ottamatta tyhjä.

Pitkästä aikaa saimme tuntea auringon lämmön ihollamme istuessamme keskellä kaupunkia, mutta silti hiljaisuudessa ja piilossa turistimassoilta. Täydellistä.

(Vinkki: Maven ei ole vain viihtyisä terassi, vaan sieltä saa myös erinomaista ruokaa. Nämä kuvat ovat toukokuulta kun illallistimme ravintolassa syntymäpäivieni kunniaksi.)

Tietenkin on hyvä, että Kööpenhamina kiinnostaa matkailijoilta ja turistien kruunut kilahtelee Tanskanmaan kassaan runsain mitoin. Mutta koska kaupunki on kuitenkin suhteellisen pieni ja suosituimmat nähtävyydet ovat suppealla alueella, ei keskustassa liikkuminen ole kovinkaan rentouttavaa – etenkään tämän kesän harvoina aurinkoisina lauantaipäivinä, kun myös paikalliset ovat lähteneet nauttimaan upeasta säästä. Kuopion tyttö ei ole tottunut tungokseen…

Mavenin jälkeen uskaltauduimme Tivoliin. Virhe. Olimme siellä kymmenen minuuttia ja jo siinä ajassa onnistuimme kadottamaan toisemme. Viimeistään tässä vaiheessa tajusimme, että Tivoli ja Nyhavn on tarkoitettu meille vain pilvisinä – tai jopa sateisina – arkipäivinä!

Vältteletkö sinä paikkoja, joissa on paljon porukkaa? Vai oletko kuin kala vedessä ihmispaljouden ympäröimänä?