Saapuessani ensimmäiselle kreikan tunnille pimeänä ja kylmänä tammikuun iltana odotin helppoja ensimmäisiä tunteja: kävisimme varmastikin kaikille jo entuudestaan tuttuja fraaseja läpi, ehkä vähän kirjaimia, opettelisimme laskemaan kymmeneen ja sen sellaista. Helppoa ja rentoa, niin kuin pelkäksi ajankuluksi tarkoitettu kreikan kielen opiskelu vain voi olla.
Ajattelin, että ainakin ensimmäiset pari kertaa olisivat minulle helppoja – olinhan asunut Kreikassa yhteensä jo pitkälle toista vuotta ja osasin jo kysyä kreikaksi aikaa, sanoa lukuisia hellittelynimiä, ja tiesin erilaiset tervehdykset ja lähes kaikki kirjaimet. Ainakin isot siis, kaikkia pieniä kirjaimia en ollut kylttejä ja kauppojen nimiä tavaamalla oppinut tunnistamaan.
Opettajamme kuitenkin otti luulot pois heti alkuun: tämä ei olisi mitään leppoista leikin kautta vähän sinne päin oppimista, vaan tavoitteena oli, että oppisimme sekä lukemaan, kirjoittamaan että puhumaan kieltä. Kreikan kielen opiskelu vaatisi aikaa, kiinnostusta ja muistiinpanojen tavaamista myös luokkahuoneen ulkopuolella, sillä muuten oppiminen etenisi etanaakin hitaammalla vauhdilla. Mistään intensiivikurssista kun ei ollut kyse, vaan kävisimme tunneilla vain kerran viikossa.
Jo ensimmäisen tuplatunnin aikana opin kaikki kreikan kirjaimet (myös ne pienet), kirjoittamaan oman nimeni kreikaksi (Τέρχη) ja kirjoitinpa minä ensimmäisen lauseenikin! Helpon lauseen, mutta lauseen yhtäkaikki. Opettajamme ei haaskannut aikaamme ja rahojamme opettaakseen tervehdyksiä ja kuulumisten kyselyä, sillä ne nyt oppii viikon lomallakin, vaan hyppäsimme heti ensimmäisellä tunnilla suoraan asiaan ja aloitimme kreikan kieliopin pitkän ja kivikkoisen polun.
Talven aikana kävin tunneilla kerran viikossa töiden jälkeen, enkä jättänyt yhtäkään opetuskertaa väliin. Toisinaan motivaatio mennä tunnille oli auttamattomasti hukassa, sillä vain harvoin olin viikon aikana jaksanut opiskella itsenäisesti ja siksi tuntui, että minun kreikan kielen opiskelu junnasi paikallaan. Sanoja jäi kyllä mieleen, mutta kielioppi ei.
Siellä minä joka torstai-ilta kuitenkin istuin, lämpöpatterin edessä ja villasukat jalassa. Kirjoitin muistivihkoni sivut täyteen sanojen taivutuksia rumilla kirjaimillani ja hörpin kahvia parantaakseni työpäivän jälkeistä keskittymiskykyäni. Ulkona oli pimeää ja kylmää, ja kuulin opettajamme puheen lomassa ikkunan takana pauhaavan Välimeren.
Tunneilla istuessani motivaationi kreikan kielen opiskeluun palasi, ja joka kerta vannoin, että nyt ottaisin itseäni niskasta kiinni ja alkaisin panostaa kielen opiskeluun kunnolla. Mutta viikon aikana motivaatio aina jostain syystä taas katosi ja kieliopin pänttääminen unohtui.
Onko kreikan kielen opiskelu kannattanut?
Kevään saavuttua ja päivien pidennettyä on energiaa ollut enemmän, eikä tunneille meno ole ollut niin työlästä. Itsenäisen opiskelun määrään ei lisääntynyt energiamäärä ole valitettavasti kuitenkaan vaikuttanut, ja oppiminen etenee edelleenkin yhtä vauhdikkaasti kuin täi tervassa. Mutta siga siga; hiljaa hyvää tulee – ja osaanhan minä sentään jo paljon enemmän kuin kolme kuukautta sitten!
Kolmessa kuukaudessa olen nimittäin oppinut aikamoisen joukon sanoja, kellonajat, small talkia, tilaamaan ravintolassa ja sen, että kreikan kielioppi on aivan hemmetin vaikeaa. Olen kirjoittanut 70-sanaisen tekstinpätkän, lukenut sen tunnilla ääneen, muistanut lausua diftongit oikein ja unohtanut kirjoittaessa merkitä aksentit. Koen, että tunnit eivät ole missään nimessä menneet hukkaan, mutta vielä on pitkä matka siihen, että oikeasti ymmärtäisin kreikankielisestä puheesta muuta kuin yksittäisiä sanoja.
Vaikka ajatuksenamme on ollut asua Kreetalla vain vuosi, ei tänne jääminen ole missään nimessä poissuljettu ajatus. Parempi oli siis aloittaa Kreikan kielen opiskelu jo nyt, eikä harmitella viiden vuoden päästä, että miksi en aloittanut opettelua heti alussa. Sillä kyllähän se nyt vain kuuluu asiaan, että edes yrittää oppia asuinmaansa kielen.
Tammikuussa meitä aloitti kaksi ryhmää, yhteensä yli kymmenen Kreetalle vastikään muuttanutta. Maaliskuun loppupuolelle tultaessa meitä oli jäljellä enää kaksi; minä ja toinen suomalainen tyttö. Onneksi opettajamme oli halukas jatkamaan opetusta vain kahdelle, joten näillä näkymin opiskelu tulee jatkumaan niin pitkään kuin vain haluamme. Nyt vain pitäisi löytää se motivaatio, joka saisi minut avaamaan muistivihkoni myös tuntien välissä.
Lue myös:
- Tällaista on asuminen Kreetalla (eli päivä kanssani)
- Ensimmäinen tanskan kurssi suoritettu – miten meni?
- Päivä minun kanssani – eli elämää Kööpenhaminassa
Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa
10 comments
Missä päin asuit ja opiskelit? Ja miten löysit opettajan? Oliko opetus siis suomeksi vai englanniksi? :)
Hei, asun Hanian seudulla! Opettajan löysin työpaikan kautta, ja oli yksityinen opettaja eikä siis minkään kielikoulun tai muun kautta. Opetus oli englanniksi :)
Oi, olisipa ihanaa opiskella kreikan kieltä! Kielen opiskelu on kyllä vaativaa ja aikaa vievää puuhaa, mutta todella palkitsevaa. Erityisesti kielioppi on useimmiten se haastavin osuus. Itsekin haluaisin oppia uuden kielen englannin ja ruotsin lisäksi, joku kielikurssi voisi olla kiva.
Totta, palkitsevaa kielten opiskelu kyllä on! On mahtavaa huomata, että pystyy koko ajan enemmän ja enemmän kommunikoimaan paikallisten kanssa heidän omalla kielellään :) Mutta ihan helppoa ei kreikan oppiminen ole minulle ollut, ja etenkin kun täällä pärjää englannilla, on ollut helppo vain jättää kreikan pänttääminen sikseen… Harmi sinänsä, koska olisihan se hienoa osata kreikkaa sujuvasti!
Hei
Mitä sinulle tällä hetkellä kuuluu? Itse olen koettanut opiskella kreikkaa, mutta kivikkoinen on tosiaan tie 😆
Tuija
Hei Tuija! Juuri äskettäin mietin, että on jo neljä kuukautta tämän postauksen kirjoittamisesta joten pitäisiköhän päivittää taas opiskelukuulumisia. Mutta kun ei tässä ole mitään edistystä tapahtunut :( Nyt kesällä tunnit ovat olleet arki-illan sijaan lauantaisin, mikä oli huono idea: lähes aina jollain on jotain menoa ja siksi tunnit on usein peruttu. Toivottavasti talvella taas opiskeluinto palaa ja tapahtuisi jotain edistystä oppimisessa :)
Tsemppiä opiskeluihin sinulle(kin)! Kiitos kommentista :)
Ah, olen (hyvällä tavalla!!) kateellinen noista kreikan-tunneista: olen itse kreikkalainen vaarini puolelta, mutta kieli ei säilynyt meille lapsenlapsille asti yhtä Kreikassa asunutta serkkua lukuun ottamatta. Olen päättänyt opiskella kielen itsenäisesti ties kuinka monta kertaa, mutta enpä ole ainakaan vielä päässyt tuumasta toimeen. Harmi :( Olisi kiva lukea sun kreikan opintojen edistymisestä jatkossakin!
Harmi, että kreikan kieli ei säilynyt lapsenlapsille saakka! Sinähän taidat puhua jo useampaa kieltä, niin uskon, että kreikan oppiminen saattaisi olla sinulle helppoa. Minä kun olen kielissä ihan surkea, ja englantia lukuun ottamatta kielten opiskelu on ollut aina hankalaa. Mutta toivottavasti nyt kreikan kanssa motivaatiota riittää, enkä luovuta kesken kaiken! Joten toivon mukaan on sitten vaikka kesän jälkeen jotain uutta kerrottavaa opiskelun edistymisestä :) Kiitos kommentistasi!
Jaan niin tuon saman tuskan! Parikymppisenä opin Kreikassa asuessani fraasit, lukemaan jne. mutta tuntuu, että sen jälkeen kun muutin Suomeen on kielitaitoni jämähtänyt sille asteelle, vaikka olen yrittänyt kieltä opiskella kansalaisopistossa. Sinulla on kuitenkin se etu, että asut Kreikassa ja kuulet kieltä päivittäin, se auttaa! Tsemppiä, kreikka on kaunis kieli, haaveilen että joskus itsekin oppisin sen kunnolla!
Kiitos! Niinhän siinä taitaa usein käydä, että kieli alkaa unohtua ja sitten joutuu aloittamaan opiskelun niistä jo kerran opituista mutta unohtuneista asioista. Toivottavasti sinulla kuitenkin riittää vielä intoa opiskella kreikkaa, tuota kaunista kieltä! :)
Onhan se kyllä ihan huikea etu, että asuu maassa jonka kieltä opettelee. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että kontaktit kreikkalaisten kanssa on pääsääntöisesti vain kahviloissa ja kaupoissa asioidessani, ja he yleensä puhuvat minun kanssa mieluummin englantia vaikka kuinka yritän puhua kreikkaa. Joitakin vuosia sitten oppaana ollessani olin paljon enemmän tekemisissä kreikkalaisten kanssa ja silloin tuntui, että sanoja ja sanontoja oppi kuin itsestään. Nyt kun haluaisi oikeasti oppia, ei mikään tunnu jäävän päähän ja kaikki tuntuu niin kovin vaikealta :D