Jo kolme vuotta Kreikassa!

Marraskuun ensimmäisenä aamuna kukonlaulun aikaan ajoimme Ateenasta lähteneestä autolautasta ulos Hanian kupeessa olevassa Soudan satamassa. Emme ajaneet kauas, vaan pistimme auton parkkiin satamassa olevan Mikel-kahvilan eteen, tilasimme aamukahvit ja jäimme odottamaan vuokraemäntäämme, joka veisi meidät uuteen kotiimme. Oli vuosi 2017, ja olimme saapuneet Kreetalle talveksi.

Muutamaa päivää myöhemmin aloitin työt uudessa työpaikassani ja paria viikkoa myöhemmin muutimme toiseen, hieman pienempään mutta talviasuttavaksi paremmin sopivaan, taloon. Talvi vaihtui kesäksi, ja jälleen talveksi, ja kohta olimmekin olleet jo kolme vuotta Kreikassa.

Tuossa samaisessa talossa asumme edelleenkin ja työpaikkakin on yhä sama, vaikkakin työtehtävät ovat ehtineet muuttua useampaan otteeseen. Ensimmäistä kertaa koskaan olen viihtynyt samassa työpaikassa ja samassa asunnossa näin pitkään.

Kreeta rauhoitti levottoman reissusieluni, vastoin kaikkea todennäköisyyttä. En olisi muutamaa vuotta aikaisemmin uskonut, että minä, kaukomaita vuosia tutkinut ja reppureissariksikin itseni aikoinaan mieltänyt seikkailija, löytäisin kodin ja rauhan tylsäksi turistirysäksi mielletyltä lomasaarelta.

 

View this post on Instagram

 

A post shared by Terhi Kokko (@vagabondablog)

Mutta niin kävi, enkä ole hetkeäkään katunut Kreetalle saapumista. Elämä Kreikassa on asettunut uomiinsa, ja elän täällä tavallista ja toisinaan tylsääkin arkea. Kolme vuotta Kreikassa ovat kuitenkin olleet rauhallisuudessaan ja arkisuudessaan kenties elämäni parhaimmat.

Ero edelliseen, kolme vuotta kestäneeseen elämänjaksooni Tanskassa ja lähes Kööpenhaminan keskustassa asumiseen on ollut suuri: keskellä oliivilehtoja sijaitsevan pienen kylämme raitilla olen nähnyt lampaita, kalkkunoita kuin kanojakin enemmän kuin ihmisiä. Kerrostalon äänien sijaan kotiimme kantautuu kukkojen kieuntaa, lintujen laulua ja kesäisin kaskaiden siritystä.

Vastapäisen talon sijaan olohuoneen ikkunasta näkyvät oliivipuut, ja kotoamme on yhtä lyhyt matka merenrannalle kuin patikkapoluille. Ympäri vuoden vietämme ulkona paljon enemmän aikaa, kuin usein sateisessa ja koleassa Tanskassa.

Kolme vuotta Kreikassa – Mikä on parasta Kreetalla asumisessa?

Jos olet lukenut blogiani enemmän, taidat jo tietää, miksi viihdyn Kreetalla niin hyvin. Kreetalla asumisen parhaita puolia olen sivunnut jo useasti eri postausten yhteydessä, mutta tässä vielä kootusti viisi kaikkein parasta asiaa näin kolmen vuoden asumisen jälkeen!

1. Aurinkoa ympäri vuoden

View this post on Instagram

 

A post shared by Terhi Kokko (@vagabondablog)

Olen todellisuudessa asunut Kreikassa yhteensä jo lähes viisi vuotta, mutta aikaisemmat jaksot ovat olleet väliaikaisia, vain kesän mittaisia. Tämän vuoksi en ennen Kreetalle muuttoa tiennyt, millaiset talvet seuraavat Kreetan takuuhelteisiä kesiä. Nyt neljäntenä talvena voin jo kokemuksesta sanoa, että talvet ovat täällä säiden puolesta oikein miellyttävät – etenkin, kun minua eivät satunnaiset sateet haittaa, vaan nautin myös siitä, että välillä saa pukeutua villatakkeihin ja kääriytyä paksuun kaulahuiviin.

Totta puhuakseni pidän Kreetan talvesta ehkäpä jopa kesää enemmän, sillä kesällä voi olla liian kuuma minun makuuni, kun lähes neljänkymmenen asteen helteet jatkuvat viikkoja. Talvella sää toki on kesää arvaamattomampi: toisinaan aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on +20 C-astetta (kuten tänään), mutta toisinaan voi sataa vettä päiväkausia lakkaamatta (kuten tuhoisana helmikuuna 2019).

Kaiken kaikkiaan Kreetan sää on ympäri vuoden enimmäkseen mieluisa. Ja mikä parasta: aurinko paistaa lähes 300 päivänä vuodessa, joten satunnaisia huonoja sääjaksoja lukuun ottamatta auringonvalosta saa nauttia pitkin vuotta!

2. Koti, joka tuntuu kodilta

 

View this post on Instagram

 

A post shared by Terhi Kokko (@vagabondablog)

Suomessa vielä asuessani asuin enimmäkseen opiskelija-asunnoissa, maailmalle matkaoppaaksi lähdettyäni kotinani toimi useimmiten hotellihuone tai -huoneisto, Australiassa asuin vuoden hostellissa, ja Tanskassakin asuntomme tuntui väliaikaiselta, ilman oikeaa kodin tuntua.

Kenties ensimmäistä kertaa koskaan, minulla on nyt koti, joka tuntuu oikeasti kodilta. Koti, jonne on ihana palata niin töistä kuin reissustakin, jonka olen pikku hiljaa sisustanut mieleisekseni ja jossa viihdyn toisinaan jopa niin hyvin, että saatan palata reissusta kotiin suunniteltua aikaisemmin.

Talomme on pieni, mutta meille riittävän kokoinen – ja kesäisin lisätilaa tuo viihtyisä kattoterassi. Kotikylämme on pikkuruinen, ja muutamaa naapuriamme näemme taikka kuulemme niin harvoin, että usein tuntuu kuin olisimme kylän ainoat asukkaat. Asumme keskellä kaunista kreetalaista maalaismaisemaa, mutta kuitenkin vain muutamien minuuttien ajomatkan päässä ravintoloista ja kesäajan vilinästä. Tämä on edelleen, vielä reilun kolmen vuoden jälkeenkin, unelmiemme koti.

3. Suloiset kissat

 

View this post on Instagram

 

A post shared by Terhi Kokko (@vagabondablog)

Olen ollut pahasti allerginen lähes kaikille karvaisille eläimille koko ikäni, enkä ole rohjennut koskaan edes toivoa, että minulla voisi joskus olla lemmkki. Mutta kyläämme päätyneet kulkukissat vähät välittivät allergiastani päättäessään jäädä talomme liepeille ja kietoa meidät pikku hiljaa tassujensa ympärille. Parissa vuodessa olen siedättynyt niin paljon, että osa kuudesta kissastamme viettää suuren osan päivästä meillä sisällä ilman, että minulle tulee kummempia allergiaoireita.

Kissoistamme onkin tullut meille todella tärkeitä, ja ne ovat omalta osaltaan juurruttaneet meitä tiukemmin Kreetaan kiinni ja tuoneet uudenlaista lisäarvoa elämään. Olen kyllä edelleen kissoille jossain määrin allerginen, joten täysin sisäkissoja en pystyisi pitämään, joten tämä tilanne on mainio: kissat saavat kirmailla vapaasti oliivilehdoissa, ja sisällä ollessaan minä saan nauttia lemmikinomistajan elämästä kissa tai pari sylissäni kehräten.

4. Hyvä elintaso

 

View this post on Instagram

 

A post shared by Terhi Kokko (@vagabondablog)


Palkkani Kreikassa on noin puolet siitä, mitä tienasin vastaavasta työstä Tanskassa. Siitäkin huolimatta ostovoimani on nyt merkittävästi parempi, ja elämä on siltä osin huomattavasti huolettomampaa.

Reppureissuajat ja pienipalkkaiset matkaopasvuodet tekivät minusta säästeliään ja järkevän rahankäyttäjän, ja nykyäänkin shoppailen pääsääntöisesti vain tarpeeseen. Myös nykyisen kotimme vähäinen säilytystila on pakottanut karsimaan turhat ostokset, sillä jokainen uusi kenkäpari, vaateparsi tai sisustusesine yleensä tarkoittaisi jostain jo hankitusta tavarasta luopumista.

Kenties eniten rahaa kuluu ravintolakäynteihin (tai nyt koronasulun aikaan noutoruokaan) ja kahvilakahviin. Ravintolaruoka ja noutokahvi ovat täällä sen verran edullisia, että voin huoletta tilata ruokaa kotiinkuljetuksella vaikka päivittäin ja hakea joka aamu työmatkalla kahvin ja aamupalan leipomosta pikkurahalla. Köpiksen viiden euron kahveja ja monen kympin ravintolaillallisia ei todellakaan ole ikävä!

View this post on Instagram

 

A post shared by Terhi Kokko (@vagabondablog)

Monet ovat kysyneet minulta Kreetan hintatasosta Suomeen nähden, mutta tähän en osaa vastata – enhän ole asunut Suomessa yli vuosikymmeneen, enkä siellä lomaillessani kiinnitä huomiota maitopurkin tai jauhelihan hintaan. Minusta Kreetan ruokakaupoissa hinnat ovat hyvin kohtalaiset, ja kun perusrahankäyttö on hallinnassa, ei ruokakaupassa tarvitse tuijottaa hintoja.

Pohjoismaalaiseen palkkatasoon verrattuna pienestä ansiostani jää joka kuukausi myös säästöön – ja siksi aina halutessani olen voinut surutta törsätä arkea piristäviin hotelliviikonloppuihin, ravintolailtoihin tai muihin elämyksiin, jotka ovat tehneet Kreetalla asumisesta entistä mahtavampaa.

5. Luonto on aina lähellä

 

View this post on Instagram

 

A post shared by Terhi Kokko (@vagabondablog)


Ulkosuomalaisten suusta kuulee usein saman vastauksen kysymykseen “mitä kaipaat eniten Suomesta?” – ja se on tietenkin luonto. Monen muun tavoin minäkin olen ymmärtänyt luonnon läheisyyden tärkeyden vasta muutettuani pois Suomesta, ja usein olenkin harmitellut sitä, etten kunnolla osannut arvostaa Suomen kaunista luontoa silloin, kun se oli niin lähellä.

Kreetan luonto on toki toisenlaista vuorineen, rotkoineen ja miljoonine oliivipuineen, mutta upeaa yhtä kaikki. Näinä kolmena Kreetan-vuotenani olen patikoinut, pyöräillyt, kävellyt ja vain istuskellut Kreetan luonnossa kenties satoja tunteja.

Luonnossa liikkumisesta on tullut minulle säännöllinen osa elämää, ja nyt osaan arvostaa sitä, että kauniin maiseman läpi kulkeva luontopolku, patikkareitti tai vaikkapa oliivifarmarin kuoppainen kärrypolku on aina lähellä.

Jutun kuvat ovat vuoden 2020 aikana Instagramissa @vagabondablog-tililläni julkaisemiani kuvia. Laitahan tili seurantaan, jos haluat nöhdä enemmän #elämääkreetalla!

4 comments
  1. Kirjoituksesi ovat hyvää terapiaa ,kun olemme olleet niin kauan pääsemättä Kreetalle.Eilen tyssäsi toukokuun Kreetan matka.Maanantalennot on peruttu.Ehkä kesäkuussa pääsemme.

  2. Nämä Kreeta-aiheiset postaukset piristävät aina päiviäni, noita kuvia on erityisesti ihana katsella!
    Olen yrittänyt netissä ottaa selvää Kreikan asumiskulujen suuruudesta, sillä täällä ruudun toisella puolella on harkittu jo jonkin aikaa loma-asunnon hankkimista Kreikasta. Asuntojen vuokra- ja myyntihinnat ovat melko helposti saatavilla, mutta miten on veden ja sähkön kanssa, onko edullista vai ei? Olen joiltain sivuilta lukenut, että sähkölaskut voivat olla todellisia shokkeja siellä, mutta tiedä sitten onko luotettavaa tietoa. Ymmärrän, jos et tahdo jakaa tarkkoja lukuja tänne, mutta kuulisin tässä asiassa mieluusti sellaista suomalaista, jolla on kokemusta Kreikassa asumisesta :)

    Hyvää uuden vuoden odotusta!

    1. Hei Anni! Kiitos, kiva kuulla! :) Oi että miten ihanaa, että harkitsette loma-asunnon hankkimista Kreikasta! Voin toki kertoa hieman meidän laskujen summista, mutta kannattaa huomioida se, että täällä Kreetalla voi olla hinnat eri tasoa kuin muualla Kreikassa, mutta suuntaa varmasti antaa tämäkin.

      Sähkö on tosiaan kallista, ja sen kulutusta kannattaakin miettiä. Esimerkiksi ilmalämpöpumput on aikamoisia sähkösyöppöjä, ja etenkin talvella sähkölaskut voi nousta pilviin jos lämmittää sähköllä (ilmalämpöpumput + sähköpatterit).

      Meidän tämän vuoden sähkölaskut ovat olleet 50-70 €/kk, jotka ovat mielestäni enemmän kuin aikaisemmin… Syynä voi olla kyllä koronarajoitteet, sillä olemme luonnollisesti olleet kotona enemmän. Aikaisemmin käytettiin talvella öljylämmitystä, mutta viime talvena vain ilmalämpöpumppuja, joten sekin tietenkin näkyy sähkölaskussa. Meillä on aurinkopaneelit veden lämmitystä varten, joten aurinkoisina päivinä ei tarvitse käyttää sähköä suihkuveden lämmittämiseen.

      Vesilaskut ovat olleet 15-20 €, eli se ei ole lähellekään niin suuri kustannuserä kuin sähkö. Käsittääkseni Kreetan tämänhetkinen sähkönhinta siirtoinen ja muine kuluineen on n. 25 snt/kWh. Täällä on vain yksi sähköyhtiö, joten kilpailuttaa ei voi…

      Toivottavasti tästä oli jotain apua! Hyvää uutta vuotta! :)

      1. Kreeta on kyllä ihana, siellä on tullut lomailtua muutamaankin kertaan. Olemme alustavasti katsoneet tarjontaa mantereelta ja sen lähisaarilta, mutta olemme kuitenkin vielä avoimin mielin sijainnin suhteen. Kiitos sinulle kun vastasit mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, niistä oli kyllä apua. Ihanaa uutta vuotta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You May Also Like