Kohuttu Kööpenhaminan eläintarha

Muistatteko viime vuoden alkupuoliskolla mediassa pyörineen kohun eläintarhan terveen kirahvin lopettamisesta? Vain 18 kuukauden ikäinen Marius-kirahvi suolistettiin lapsia sisältäneen yleisön edessä ja syötettiin eläintarhan leijonille, vaikka halukkaita kirahvin adoptoivia eläintarhoja olisi ollut useampikin. Tapahtuma nosti valtavan kohun ja eläintarhan tieteellinen johtaja sai tappouhkauksia, mutta vain jokunen viikko myöhemmin samassa tarhassa tapettiin neljä leijonaa, joista kaksi oli 10 kuukauden ikäisiä pentuja.

Kyseessä oli Kööpenhaminan eläintarha.

image

Tapaus Marius-kirahvi

Eläintarhan mukaan Marius lopetettiin sisäsiittoisuuden estämiseksi ja siksi, että se ei tullut toimeen tarhan muiden kirahvien kanssa. Päätös oli Euroopan Eläintarhayhdistyksen EAZA:n suositusten mukainen, eivätkä järjestön säännöt olisi tässä tapauksessa sallineet kirahvin siirtämistä toiseen EAZA:n eläintarhaan. Marius ei olisi pärjännyt luonnossa, eivätkä Afrikan maat edes ottaisi kirahveja vastaan. Tarhan mukaan kirahvin kastroiminen ei olisi tullut kysymykseen.

Marius tapettiin ampumalla päähän, sillä myrkkyruiske olisi pilannut eläimen lihan. Kirahvi paloiteltiin yleisön edessä ennen päätymistä leijonien, tiikereiden ja jääkarhujen kitaan. Jos kohu terveen kirahvin tappamisesta ei ollut vielä riittävän suuri, se oli sitä varmasti sen jälkeen kun video eläimen suolistamisesta lasten edessä levisi maailmalle.

Eläintarha perusteli eläimen paloittelua yleisön edessä mahdollisuudella opettaa kirahveista eläintarhan vieraille ainutlaatuisella tavalla. Vanhempien vastuulla oli päättää, onko toimitus sopivaa katsottavaa lapsille. “Itse asiassa olen todella ylpeä siitä, että annoimme lapsille mahdollisuuden oppia kirahvin anatomiaa paremmin, kuin mitä he oppisivat pelkästä kuvasta”, totesi Kööpenhaminan eläintarhan tiedottaja Associated Pressin haastattelussa.

Tanskassa on yleistä, että alakoululaiset tutustuvat eläinten anatomiaan käymällä luokkaretkellä katsomassa esimerkiksi peuran suolistamistamista ja nylkemistä. Tällä viikolla Odensen eläintarhassa leikellään yleisön edessä naarasleijona opetustarkoituksessa. Ajankohta on valittu silmällä pitäen sitä, että on syyslomaviikko ja mahdollisimman moni halukas pääsee paikalle.

image
image

Leijonien lopettaminen

Kirahvin jälkeen seuraava Kööpenhaminan eläintarhaa koskeva kohu nousi neljän leijonan lopettamisesta uuden urosleijonan tieltä. Eläintarhan vanha leijonapari ei sopinut enää lisääntymistarkoituksiin, sillä naarasleijona oli liian vanha synnyttääkseen ilman komplikaatioita ja urosleijonan ei haluttu parittelevan lauman nuorempien naarasleijonien kanssa sisäsiittoisuuden välttämiseksi. Lauman kasvattamiseksi olisi siis hankittava uusi, nuorempi urosleijona, mutta se vaatisi muutoksia laumassa: vanha leijonapari olisi poistettava, koska ne muuten tappaisivat uuden urosleijonan. Myös pennut olisi poistettava, tai muuten uusi uros tappaisi ne.

Leijonille yritettiin löytää uusi koti, mutta siinä ei onnistuttu. Reilua vuotta myöhemmin kaksi nuorta naarasleijonaa ovat lisääntyneet uuden uroksen kanssa kuuden pennun verran.

Nämä viime vuoden tapahtumat saivat suurta mediahuomiota, vaikka kyseessä ei ollut ainutlaatuinen tapaus eläintarhamaailmassa: Kööpenhaminan eläintarhassa lopetetaan vuosittain 20-30 eläintä, ja maailmanlaajuisesti eläintarhoissa lopetetaan tiettävästi yhteensä 3000-5000 yksilöä joka vuosi.

Silmiini osui matkahakusivusto Momondon Kööpenhaminan vinkit, jossa sanotaan “Kööpenhaminan eläintarha on ehdoton matkailukohde eläintenystäville”. Onko näin? Onko eläintarhassa – oli se sitten Kööpenhaminassa tai missä päin maailmaa tahansa – käynti merkki eläinrakkaudesta? Tukeeko todellinen eläinten ystävä tällaista toimintaa?

image
image

Vierailu Kööpenhaminan eläintarhassa

Minulla oli mahdollisuus vierailla Kööpenhaminan kohutussa eläintarhassa maksutta, joten lähdin mielenkiinnosta katsomaan miltä pohjoismaalaisessa eläintarhassa näyttää. Entisen matkaoppaan työni vuoksi olen käynyt erilaisissa eläinpuistoissa ja akvaarioissa ympäri maailmaan, mutta tämä on Melbourne Zoon lisäksi ainoa kerta kun olen käynyt katsomassa vangittuja eläimiä ilman työn aiheuttamaa pakotetta.

Ajattelin, että pohjoismaalainen eläintarha olisi kohuista huolimatta parempi kuin mikään aikaisemmin näkemäni. Täällä eläimillä olisi reilusti tilaa, ja eläimet olisivat niin onnellisia kuin ne vain vankeudessa pystyvät olemaan. Kerrankin poistuisin tarhasta ilman rintaa painavaa ahdistusta.

Tarvitseeko edes sanoa, että olin väärässä?

image
image
image

Vuonna 1859 perustettu Kööpenhaminan eläintarha on yksi Euroopan vanhimmista ja siellä vierailee vuosittain lähes 1,5 miljoonaa kävijää. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan eläintarha on panostanut eläinten elinolosuhteiden parantamiseen tehdäkseen ne vastaamaan mahdollisimman paljon vapaudessa elävien lajitovereidensa elinoloja. Enpä sanoisi, että tässä olisi kaikilta osin onnistuttu.

Ei ole tilaa leijonilla juosta, ei linnuilla lentää kunnolla häkeissään. Veikkaisin vain perhosten elinalueen olevan riittävän suuri.

Ankeimmat olosuhteet ovat apinoilla: simpanssien talo haisi kauhealta ja eläinten kiljunta särki korvia kun yli 40 vuotta tarhassa asunut naaras aiheutti silminnähtävää pelkoa tovereissaan. Paviaanien alue oli pieni ja kaukana luonnollisesta elinympäristöstä. Vieressämme ollut nainen kauhisteli, että paviaanien aitaus on edelleenkin samanlainen kuin hänen lapsuudessaan yli 30 vuotta sitten.

image
image
image
Eläintarhat eivät ole minulle niitä mukavia paikkoja, joissa viettäisin iloista ja huoletonta sunnuntaipäivää. Eikä niissä tapahdu kivoja asioita, ei edes Pohjoismaissa, sen viimeistään toi Marius-kirahvi kuolemallaan maailman tietoon.

Minä menen eläintarhan sijaan paljon mieluummin vaikka viereiseen Frederiksbergin puistoon ja käytän sisäänpääsylipun 170 kruunua piknik-eväisiin. Tai menen Tivoliin, tai kanavaristeilylle, tai museoon, tai minne muualle hyvänsä.

Sinne, missä ei ahdistus paina rintaani.


Mitä ajatuksia Kööpenhaminan eläintarhan toiminta sinussa herättää?

8 comments
  1. Musta tuo on jotenkin jännä, kuinka eläintarha puolustelee kirahvin ja leijonien lopettamista mm. sisäsiittoisuuden estämisenä tai sillä että toinen eläintarha ei niitä huoli, kun ajattelee, että koko ongelmaa ei olisi, jos eläintarhoja ei olisi! Ymmärrän, että eläintarhat tekevät tärkeää tutkimustyötä/säilyttävät uhanalaisia lajeja. Ei silti mene kaaliin mulla, että miten ihmeessä uhanalainen eläin lopetetaan tai ylipäätänsä nuori/hyväkuntoinen eläin. Hyvä että hyötykäyttivät sitten edes tuon lihan..Sääliksi silti käy erityisesti noita vankeudessa eläneitä 10 kuukautisia pentuja, jotka ei saaneet edes mahdollisuutta!

    1. Niin, eiköhän tässä yritetty toimia tilanteeseen nähden parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sitä kun ei saa enää tekemätömäksi, että eläimet ovat syntyneet eläintarhaan.. Mutta ymmärrän kuitenkin pointtisi. Ja mitä leijoniin tulee, siinä tarkoituksena oli saada lisää pentuja. Se valitettavasti vaati kahden pennun lopettamisen, mutta nythän sinne on syntynyt kuusi uutta! Toki kyllä hieman mietin, että miksi tarha ei tajunnut hankkia uutta urosta aikaisemmin, ennen kuin nuo nyt lopetetut pennut olisi edes siitetty. Silloinhan ei olisi tarvinnut lopettaa kuin se vanha leijonapari…

  2. Samaa mieltä siitä, että on todellakin tervettä näyttää, mistä se liha oikeasti tulee ja miltä se eläimen tappaminen näyttää. Mutta minkä takia se pitää tehdä kirahvilla, eikä vaikka sitten sillä peuralla (tai naudalla), jonka lihaa joku ehkä vielä syökin? Sinänsähän se on ihan sama ja leijonille varmaan kelpaa mikä potka tahansa, mutta minun käsitykseni mukaan kirahvi alkaa myös olemaan yksi sukupuuttouhan alla elävistä lajeista, joten niiden tappaminen varta vasten on aika vastuuttoman kuuloista. Veisivät lapset mieluummin teurastamoon.

    Ja mitä eläintarhoihin muuten tulee, en pysty itsekään niissä käymään ilman ahdistavaa oloa, eivätkä ne tosiaan kuulu vakionähtävyyksiini. Mutta niiden, jotka jättävät käymättä, kannattaa silti muistaa eläintarhojen rooli uhanalaisten lajien suojelussa ja miettiä enemmän kokonaiskuvaa tästä maailmasta. Kuten tuo leijonatapauskin osoittaa, se ei ole mahdollista jos eläinten geeneistä ei myös pidetä huolta. Ei se ole niin mustavalkoista, että eläintarhat olisivat automaattisesti paha asia. Toki olisi miljoona kertaa parempi jos uhanalaisia lajeja pystyttäisiin suojella niiden omissa elinympäristöissä, mutta ihmisen toiminnan seurauksena ne nyt vaan hupenevat aika vauhtia, eliölajiensa kanssa. Ja yksi sen syistä onkin juuri kasvava lihansyönti. Minusta on ihan aiheellista edes yrittää turvata uhanalaisten lajien tulevaisuutta, jos niiden jälkeläisten vielä joskus oliskin mahdollista palata tarhoista luontoon. Nuo eläintarhoissa viruvat eläimet eivät sitä tietenkään tiedä, ja onkin kamalaa että ne joutuvat maksamaan sellaisen hinnan ihmisen toimista (ja ruokahalusta). Mutta jos ajattelee että siellä istuisikin yksi lajinsa viimeisistä ihmisistä, voisi kuvitella että se ihminen voisi olla uhrauksestaan jopa ylpeä, jos voisi vankeudellaan antaa elämän mahdollisuuden muille ihmisille, jotka tulevat jälkeensä. Menipäs nyt filosofiseksi. Suurin osa meistä länsimaisen kulttuurin kasvateista taitaa kuitenkin olla liian itsekkäiksi oppineita moiseen. Ja eipä tuo tilanne taida parantua ellei tälle talousjärjestelmälle ja kuluttamisen kulttuurille tapahdu jotakin perustavanlaatuista muutosta. Se mitä en vaan tajua on nuo tarhaeläinten ankeat oltavat, mutta sekin taitaa olla lähinnä rahakysymys noille tarhoja pyörittäville tahoille. Voi kun edes niitä parannettaisiin, se olisi jo pieni alkusysäys siihen että luontoa ja elämää alettaisiin ehkä jopa arvostaa.

    1. Hei, kiitos pitkästä ja mielenkiintoisesta kommentista! Kirahvihan tapettiin sisäsiittoisuuden estämiseksi, joten sen lopettaminen haluttiin “hyödyntää” mahdollisimman monin tavoin, ja siksi se paloiteltiin yleisön edessä. Kirahvia ei siis tapettu näytöksen vuoksi, vaan taustalla oli muut syyt.
      Erinomainen pointti, että eläintarhat ovat mukana tärkeässä uhainalaisten lajien suojelussa. Ja tutkimustyötäkin eläintarhoissa tehdään, joten ei niiden toiminta (ainakaan kaikkialla) ole pelkkää pahaa.
      Mielestäni oli hyvä vertaus, että entä jos siellä olisikin lajinsa viimeinen ihminen, joka mahdollistaisi ihmisten jatkuvuuden. Vertauksesi auttaa näkemään asian vähemmän mustavalkoisena!
      Ja mitä tulee eläintarhojen ankeisiin oloihin, olin todellakin yllättynyt Köpiksen tarhan feikkiydestä. Aidon tapainen elinympäristö eläimille opettaisi ja auttaisi ymmärtämään sitä, millaisissa oloissa eläimet vapaudessa elää, ja olisi tietenkin parempi itse eläimille. Mutta siihen suuntaan kai on tarkoitus mennä, mutta rahakysymys se varmastikin edes jonkin verran on…

  3. Vähän samanlaiset ajatukset heräsi kuin Jennillä; mielestäni nykyajan ihminen on täysin vieraantunut siitä, kuinka se pihvi omalle lautaselle oikein päätyy. En tiedä miksi eläintarhan mielestä kirahvin kastroiminen ei tullut kysymykseenkään, mutta mielestäni lihan “hyötykäyttö” oli hyvä veto. Suomessa hevostenkin hautaamisessa on jo omat ongelmansa, voin kuvitella millainen duuni on kirahvissa.

    Eläintarhoista olen muuten kyllä samaa mieltä. Toivon ja vakaasti uskon, että tulevaisuudessa eläintarhoissa ravaaminen vähenee radikaalisti. Onhan se nähty, kuinka paljon esimerkiksi Blackfish-dokumentti vaikutti SeaWorldeihin. Ehkä jos joku tekisi dokumentin eläintarhoista samaan tyyliin, laskisi niidenkin suosio.

    1. Ylen artikkelin http://yle.fi/uutiset/tanskalainen_marius-kirahvi_paatyy_tiikerien_kitaan_-_vetoomuksista_huolimatta/7077773 mukaan “Kastrointia taas pidetään julmana ja sillä olisi “epätoivottuja seurauksia”, eläintarha perustelee.”. Mitä hyvänsä nuo epätoivotut seuraukset sitten onkaan. Minäkin kannatan tuota, että jos eläin kerta pitää lopettaa, niin se syötetään sitten tarhan muille eläimille.
      Voi kun eläintarhoistakin tehtäisi dokumentti, avaisi varmasti suuren yleisön silmät aivan eri tavalla!
      Kiitos kommentistasi, Sanna!

  4. Jännä, että mulle tuosta Marius-kirahvin tapauksesta tuli ahdistuksen sijaan fiilis, että tilanteessa, jossa oli tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja, valittiin kuitenkin se paras. Musta “voi ei leijona syö kirahvia, ei sovi lapsille”-kohu on aivan älytön tilanteessa, jossa ne samat lapset popsivat iloisesti koulussa ja kotona lihaa melkein joka aterialla. Se, miten meidän (ja leijonien) ruoka syntyy, on ihan perusasioita maailmassa, ja itse vaan toivoisin, että useampi ihminen ymmärtäisi prosessin ja ehkä arvostaisi jatkossa niitä lihapullia enemmän – ja ehkäpä myös valitsisi useammin kasvisvaihtoehdon.

    1. Tämä havainnolistaminen oli yksi eläintarhan syy näyttää tapahtuma julkisesti. Hirveä kohu siitä maailmalla nousi, mutta Tanskassa siis on aivan normaalia opettaa lapsia näin. Täytyy kuitenkin myöntää, että en usko että olisin omien lapsien antanut sitä kuitenkaan nähdä, selittäisin asian ennemminkin kuvien avulla… Mutta olet oikeassa, että lapsille tulisi opettaa mistä ne lihapullat oikein tulee. Kiitos kommentista, Jenni!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *