Sain jo jonkun aikaa sitten Suurin Onni -blogin Hennalta haasteen kertoa mieleenpainuuneesta kohtaamisesta matkoillani. Tehtävä ei ollut minulle kovinkaan helppo, sillä toisaalta oli vaikea valita vain yhtä ikimuistoista kohtaamista, mutta toisaalta oli hankaluuksia löytää muistin syövereistä oikeasti mielenkiintoinen tarina: joskus kun ne itselle tärkeät ja mieleenpainuneet kohtaamiset eivät välttämättä ole niinkään erikoisia muille kerrottuina. Henna itse kertoi uskomattomasta kohtaamisesta gorillaneitosen kanssa Ugandassa. Lue juttu täältä.
Haaste pyöri mielessä useamman viikon, mutta palaset loksahtivat paikoilleen vasta saavuttuani Thaimaahan. Lieköhän syynä ollut alkaneen loman tuoma kyky ajatella muutakin kuin matkajärjestelyjä vai palaaminen Kaakkois-Aasiaan monen vuoden jälkeen ja sen tuoma nostalgiaryöppy. Oli niin tai näin, vuosien takainen kohtaaminen malesialaisilla markkinoilla valikoitui kertomisen arvoiseksi tarinaksi. Kuvat eivät liity juttuun, vaan ovat Thaimaan pikkukylän Prachuap Khiri Khanin viikonloppumarkkinoilta.
Liian syvää unta
Vuonna 2007 olin opiskelijavaihdossa Malesian Penangilla. Olin jo useampana aamuna herännyt outoon tunteeseen: olin nukkunut liian syvää unta. Aamuisin olo oli kuin kuolleista heränneellä; aivan kuin en olisi ollut edellistä kahdeksaa tuntia tässä maailmassa laisinkaan. Tai missään maailmassa, sillä en nähnyt unia, en havahtunut keskellä yötä kämppisten ääniin, en herännyt janoon tai käymään vessassa. Aamulla herättyäni tuntui, että en olisi yön aikana edes voinut herätä yhtään mihinkään, niin syvää uneni tuntui olleen.
Tunnetta oli vaikea selittää, mutta aamut alkoivat sekavissa fiiliksissä, hämmentyneenä ja tietoisena siitä, että tämä ei ollut normaalia nukkumista. Yritin selittää tunnetta kavereilleni, mutta eivät he sitä ymmärtäneet, enkä ihmettele: en edelleenkään pysty kunnolla selittämää sitä oloa, kun tuntee nukkuneensa liian syvää unta. Kuinka muka voi nukkua liian sikeästi?
Kärsittyäni liian syvästä unesta parisen viikkoa menimme Batu Ferringhin iltamarkkinoille. Kiersimme kojuja, ihailimme tummaa iltaa valaisevia värikkäitä lamppuja, teimme joitakin ostoksia – ja vain nautimme markkinatunnelmasta. Erään pienen kojun edessä seisoi kiinalainen mies, joka pyysi nähdä käteni. Kojun julisteista päättelin miehen harjoittavan kiinalaista lääketiedettä, ja mielenkiinnosta – mutta ennakkoluuoisena – ojensin hänelle käteni. Pari sekuntia kättäni ja rannettani tutkailtuaan mies totesi “you sleep too deeply”.
Katsoin vanhaa kiinalaista miestä hämmästyneenä, ja sen jälkeen käännyin katsomaan kavereitani, mutta he olivat keskittyneet tutkailemaan viereisen myyntikojun antimia, eivätkä huomanneet minun intoani siitä, että joku vihdoin ymmärsi minun nukkuvan liian syvää unta – ja näki sen kädestäni! Mies kertoi elimistöni olevan liian kuiva, käski juomaan enemmän vettä ja antoi esitteensä mukana käskyn tulla tapaamaan häntä hänen klinikalleen.
Kiitin miestä, laitoin esitteen laukkuuni ja kiirehdin ystävieni perään. Olin hämmentynyt: en siitä, että tämä kiinalainen mies oli huomannut kädestäni elimistöni kuivuuden (sen kun käsittääkseni voi nähdä helpostikin), vaan siitä, että kaikista kuivuuden aiheuttamista oireista hän oli sanonut sen ainoan, mistä olin kärsinyt. Kärsinyt tavalla, jota oli ollut vaikea selittää, ja jota muut eivät olleet ymmärtäneet.
Jatkossa kiinnitin enemmän huomiota riittävään veden juontiin ja nukkumiseni normalisoitui. Silti selasin usein kiinalaisen miehen antamaa esitettä ja mietin klinikalle menoa. En sitä kuitenkaan loppujen lopuksi tehnyt, liekö syynä ollut liian pitkä matka saaren toiselle puolelle vai pelko siitä, mitä kaikkea muuta kehoni hänelle kertoisikaan.
Tämä kohtaaminen jäi vahvasti mieleen ja vielä kahdeksan vuoden jälkeen muistan sen elävästi. Olen muistanut juoda paremmin vettä, eikä vastaavia oireita ole enää ollut, mutta välillä olen miettinyt, että olisi mielenkiintoista tavata tämä mies uudestaan. Ehkäpä käyn seuraavalla kerralla Penangilla ollessani taas Batu Ferringhin iltamarkkinoilla katsomassa, kohtaanko saman miehen jälleen.
Millaisia ikimuistoisia kohtaamisia sinä olet matkoillasi kokenut?
Blogihaasteeseen voi osallistua kuka vain, tai kommentoi alle!
6 comments
Mielenkiintoinen tarina! Jos tapaat miehen uudelleen, kerro ihmeessä blogissasi mitä hän sillä kerralla sinusta kertoo :)
Kiinalaismiehen neuvoa käänteisesti käyttäen, voisikohan huono nukkuja saada vähän juomalla paremmat yöunet? ;)
Kiitos! Jos törmään mieheen uudestaan, eikä hän kerro minusta mitään pelottavaa, kerron siitä kyllä sitten taas blogissa. Näillä näkymin tammikuussa olisin taas Penangilla :)
Mä en ehkä suosittelisi kokeilemaan itsensä kuivattamista parempien yöunien toivossa, se sikeästi nukkuminen kun ei yleensä ole ainoa oire :D
No huh, aika hurjaa! :o Tuo varmasti jätti aikamoisen hämmentyneet fiilikset pitkäksi aikaa. Kiitos erinomaisesta vastauksesta haasteeseen! Ihana, kun nämä ihmisten kertomat tarinat ovat olleet jokainen niin kovin erilaisia, käsite kohtaaminen taipuu niin moneksi! :)
Eipä mitään, kiitos haastamisesta! :) Kiva välillä kertoa hieman erilaisia juttuja ja muistella menneitä. Ja tämä haaste tosiaankin pisti kunnolla miettimään reissuilla tapahtuneita kohtaamisia :D
Olipa mielenkiintoinen tarina! Ihan kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin! Olipa jännittävää!
T. Ikilomailijat
Tämä oli aika jännä juttu kyllä, enkä vieläkään täysin ymmärrä, että mitä oikein tapahtui :D