Odotimme Koh Changille menevää minibussia Pattayan hotellimme aulassa jo ennen lippuun kirjoitettua noutoaikaa. Noutoaika kuitenkin tuli ja meni, mutta kyytiä ei näkynyt. Lipunmyyntipisteen tyttö ei ollut vakuuttanut minua ammattitaidollaan, joten aloin epäillä oliko tieto edes lähtenyt häneltä eteenpäin kuljetuksia järjestävälle firmalle. Halusimme ehdottomasti päästä Koh Changille tänään, sillä Pattayalla emme halunneet viettää enää yhtään päivää.

Pyysin hotellin vastaanottoa soittamaan lipunmyyntiin ja kysymään kyytimme perään. Pian saimmekin kuulla, että ostamamme kuljetus oli ollut täynnä, ja toisella firmalla on huomattavasti myöhäisempi noutoaika. Olisimme tietenkin olleet aika tyytyväisiä, jos asiasta olisi ilmoitettu meille etukäteen, mutta onneksi minibussimme kuitenkin lopulta kaartoi hotellin pihaan ja pääsimme aloittamaan noin kahdeksan tuntia kestävän matkan.

image

Totta kai meille sattui ehkäpä koko Thaimaan sekopäisin kuljettaja, jonka mielestä hyvän ajajan merkki ilmeisesti on se, että kyydissä olevat heittelevät puolelta toiselle ja voivat pahoin. Risteyksiin ja punaisiin valoihin täytyy kaasuttaa, että voi sitten lyödä jarrun viime hetkellä pohjaan. Tai no, eihän hän edes pysähtynyt punaisiin valoihin, vaan kääntyi risteyksestä vasemmalle, teki vauhdikkaan u-käännöksen palatakseen takaisin risteykseen ja kääntyäkseen vasemmalle menosuuntaamme, jättäen liikennevaloissa odottavat taakseen. Rallikuskimme vuoksi jouduimme pitämään kolme tankkaustaukoa, kun tulomatkalla riitti vain kerta.

Lopulta kuitenkin pääsimme ehjänä lautalle, ja Koh Changille päästyämme sama kuljettaja ajoi meidät Bailan-rannalla sijaitsevalle hotellillemme Kwaimaipar Orchid Resortiin. Majapaikkamme bungalow oli aika vaatimaton, vaikka olimme maksaneet majoituksesta huomattavasti enemmän kuin mihin olimme reissullamme tottuneet. Booking.comin ja Hotels.comin kautta katsomiemme majoitusten hinnat olivat suhteellisen korkeita, eikä vaihtoehtoja ollut kovinkaan paljon. Noin neljänkymmenen euron yöhinnalla saimme pienen mökin, yöksi sänkyyn tulevan muurahaisyhdyskunnan ja maukkaan aamiaisen, ja olihan majapaikassa myös pienehkö uima-allas ja poreamme.

Kwaimaipan Orchid Resort

Kwaimaipar Orchid Resort

Vaikka hintaansa nähden majapaikkamme oli pienehkö pettymys, olin kuitenkin tyytyväinen sen sijaintiin: Bailan Beach on pieni kylä, jossa kaikki ravintolat ja kaupat sijaitsevat pääkadun varrella. Pääkadun kävelee päästä päähän noin kymmenessä minuutissa: Kwaimaiparin ollessa kylän pohjoispäässä ja suuren Mercure Hideaway Resortin ja Lisca Beach -ravintolan sen eteläpäässä. Lisca Beachille suuntasimmekin heti ensimmäisenä iltana, sillä kuulimme sen olevan paras paikka auringonlaskun näkemiselle. Aurinko kuitenkin laski niemen taakse, joten sitä ei Liscassa näe, mutta muuten rannalla oleva ravintola on aivan ihana.

Istuessamme pimenevässä illassa rantahiekkaan laitetun pöydän ääressä, syöden herkullista ruokaa ja kuunnellen hiljaisuutta, olimme yhtä mieltä siitä, että matka saarelle on vaivan arvoinen.

image

image

Samalla rannalla Lisca Beachin vieressä on alueen suurin resortti, Mercure Hideaway. Tai oikeastaan se on alueen ainoa oikea resort, sillä Kwaimaipar ei kyllä lomakeskuksen käsitettä täytä. Kävelimme hotellin läpi, ja ihastuimme siihen niin, että kysyimme vastaanotosta huonehintaa – ja myöhemmin tarkistimme hinnan vielä Hotels.comista.

Meillä oli dilemma: olimme varanneet huoneen Kwaimaiparista kahdeksi yöksi, emmekä halunneet jäädä bungalowiimme sen pidemmäksi aikaa, sillä muurahaiset häiritsivät yöuniamme ja majoitus ei muutenkaan vastannut odotuksiamme. Halusimme kuitenkin jäädä Koh Changille, mutta majoitukset olivat kalliita ja näin loppupuolella pitkää reissuamme emme olisi halunneet valita halvinta – ja huonointa – majoitusta. Tässä vaiheessa reissua kuitenkin rahakirstun pohja oli alkanut näkyä sen verran pahasti, että kovin kallis majoitus ei tulisi kysymykseen. Eli maksaisimmeko majoituksesta meidän mittapuullamme liikaa, vai valitsisimmeko sen halvimman loukon – josta siltikin maksaisimme aivan liikaa kalliilla Koh Changilla? Vai lähtisimmekö jonnekin muualle, missä olisi edullisempaa?

Tajuttuamme, että yö Mercuressa maksaisi vain 60 € – eli saman verran kuin saaren muut, edes pikkaisen Kwaimaiparia paremmat, majoitukset – laskimme pikaisesti, että voisimme yöpyä siellä ainakin muutaman yön. Mutta mistään muusta saaren majoituksesta emme olleet valmiit maksamaan niin paljoa.

Kun olimme päättäneet, että varaamme Mercuresta huoneen muutamaksi, ehkäpä jopa viideksi yöksi, meille selvisi, että hotelli on varattu täyteen joka toinen yö. Meillä ei olisi mitään mahdollisuutta yöpyä hotellissa peräkkäin edes kahta yötä – saati viittä! – koko seuraavan viikon aikana. Uskotteko, että harmitti? Minä kun jo näin itseni kellumassa hotellin vihreässä uima-altaassa, siemailemassa rannalla kirpeää margaritaa, melomassa kajakilla auringonlaskuun ja nukkumassa yöni sikeästi ilman häiriötekijöitä.

Varasimme me sentään yhden yön, joten saimme edes hetken nauttia tästä ihanasta hotellista.

image

image

image

image

Sen yhden päivän aikana ehdin loikoilla rantatuolissa, uida uima-altaassa, syödä hotellin ravintolassa hyvää massaman curryä, juoda rantabaarissa täydellisen margaritan, loikoilla uudelta tuoksuvan hotellihuoneen täydellisessä sängyssä, käydä melomassa, nähdä upean auringonlaskun, katsoa rannalla tulishow’n ja kuunnella mahtavaa live-musiikkia Bailanin toisessa päässä sijaitsevassa Tarzan Island -ravintolassa.

image

image

image

image

Mielettömän hyvä artisti Tarzan Island -ravintolassa

Sen enempää en olisi yhdessä päivässä ehtinytkään. Seuraavana aamuna lähdimme haikein mielin takaisin Pattayalle, sillä suureksi harmiksemme Koh Chang oli meille tällä kertaa liian hintava. Paluumatka sujui leppoisasti täydessä minibussissa ilman ilmastointia, mutta tämä kuljettaja sentään osasi ajaa matkustajaystävällisesti – ja siltikin pääsimme perille kolme tuntia tulomatkan rallikuskia nopeammin.

Se on varmaa, että Koh Changille – ja Mercure Hideaway Resortiin – tulemme vielä takaisin. Kolme yötä tällä saarella, tai edes pienessä Bailanin kylässä, ei ollut missään nimessä riittävästi. Koh Changilla voisi viettää viikkoja.

Tätä kirjoittaessani yhden yön hinta Kwaimaipar Orchid Resortissa maksaa 56 euroa, ja Mercure Hideaway Resortissa 60 euroa.
Naurettavan pieni hintaero siihen nähden, että majoitusten tasoero on valtava.

Oletko käynyt Koh Changilla?

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Reissun viimeinen päivä ja ystävänpäivä Bangkokissa
Paluu arkeen ja matkan jälkeinen masennus
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

14 kommenttia

  1. Sanna I Siveltimellä

    26.2.2016 at 14:00

    Mä haluun käymään Koh Changilla, ääääh… Kiitos siis tuosta hotellivinkistä!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.2.2016 at 09:02

      Minäkin haluan sinne uudestaan! :) Suosittelen kyllä tuota hotellia todella lämpimästi, oli hinta-laatu kohdillaan!

      Reply
  2. salaine

    24.2.2016 at 20:33

    Kammottavia nuo kaahailevat kuskit. Niitä löytyy joka paikasta. Muistan Kroatiassa kun aamulla olimme tilanneet kuljetuksen kentälle. Kuski ajoi miten sattui ja meinasi nukkua rattiin. Silloin luulin matkaamme viimeiseksi. Thaimaassa on kauniita saaria, niissä pitäisi joskus käydä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.2.2016 at 09:07

      Oi kamala, nuo sekä kaahaavat ETTÄ nuokkuvat kuskit ovat kyllä kaikista kamalimpia!! Etenkin Etelä-Euroopassa olen minäkin valitettavasti törmännyt niihin: ilmeisesti kuljettamisesta saatava raha on niin tärkeä, että ei malteta edes nukkua riittävästi :(

      Reply
  3. Outi

    23.2.2016 at 22:38

    Koh Chang <3 Siellä tuli käytyä 2011 ja ihastuin saareen täysin. Kuvat eivät näytä kyllä tutuilta, joten ilmeisesti jossain eri puolella saarta ollaan oltu, mutta tykkäsin kyllä erittäin paljon. Skootterilla ajeltiin sisämaahan ihan sattumanvaraisesti ja löydettiin sieltä ihana rauhallinen viidakon äänien täyttämä guesthouse, johon haluaisin palata yöpymään. Sillon syötiin ainoastaa lounas siellä :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      24.2.2016 at 10:35

      Oijoi, viidakon äänien täyttämä guesthouse kuulostaa ihanalta :) Seuraavan kerran menen kyllä Changille heti alkureissusta, niin ei ole jo mitta täynnä guesthouseja niin kuin nyt valitettavasti oli…

      Reply
  4. Milla - Pingviinimatkat

    22.2.2016 at 20:49

    Olemme käyneet Changilla useamman kerran, mutta valitettavasti edellisestä on päässyt vierähtämään jo kuusi vuotta.. Voi haikeus mikä tuleekaan näitä kuvia katsellessa :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      23.2.2016 at 10:40

      Minä en ymmärrä miten en ole aikaisemmin Changilla käynyt! No, yleensä olenkin enemmän ollut noilla etelän saarilla, mutta ihan harmittaa kun on tällainen helmi jäänyt kokematta :) Pahoittelut, että tämä postaus herätti sinulla kaipuun tuolle ihanalle saarelle :D

      Reply
  5. Veera

    22.2.2016 at 10:39

    Matkaltapaluufiiliksiä oli vaikea kommentoida eli jätän merkin käynnistäni tähän. Mä aina hermostun jos käytännön asiat ei suju eli jos mulla olisi kuljetusongelmia, muurahaisia sängyssä tai hotellisähläystä, niin en tosiaankaan haluaisi samaan paikkaan uudestaan (tyhmää ehkä, mut mulla on välillä huono pettymystensietokyky). En oo koskaan käynyt Aasiassa, niin en tiiä miten hyvin kaikki siellä toimii, mut sun postauksessa oma huomio kiinnittyi heti ongelmiin eikä maisemiin.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      23.2.2016 at 10:33

      Se on ihan ymmärrettävää, että menee maku koko paikkaan jos on jotain vastoinkäymisiä. Itselläkin on käynyt niin monta kertaa! Minun kokemus on, että etenkin Thaimaassa yleensä asiat sujuu todella hyvin. Mutta jostain syystä kuljetusten kanssa on usein jotain sähläystä, ja ötököitä on tietenkin aina :D

      Reply
  6. Sandra

    19.2.2016 at 12:01

    Siis mitä kuvia nainen! En ole käynyt Koh Changilla, mutta kyllä varmaan kohta on pakko käydä! Upea auringonlasku!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.2.2016 at 13:01

      Kiitos Sandra!! :) Voin kyllä suositella Changia lämpimästi! Vaikka nähtiinkin saaresta todella vähän, mutta ainakin tuo Bailan on aivan huippu paikka :)

      Reply
  7. säppä

    18.2.2016 at 21:56

    Oi, Koh Chang on ihana! Eikä kolme yötä tosiaan riitä – me käytiin aikoinaan (2011) monta kertaa maksamassa vielä yksi yö lisää, kun ei vaan maltettu lähteä… Yövyttiin Lonely beachillä, yhen kuppilan yläkerrassa hintaan 100 bahtia yö, ja se on edelleen näin vuosienkin jälkeen yks ehdottomasti kivoimmista majapaikoista missä ollaan koskaan oltu. :) Aamupalaks aina banaanipannareita, nam. Voipi olla että meininki on muuttunu kovastikin noista ajoista…

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.2.2016 at 12:59

      Mä niin toivoin, että meillä olisi ollut mahdollisuus jäädä Changille pidemmäksi aikaa, mutta seuraavalla kerralla pitää olla reissukassaa hieman enemmän jäljellä, että saa hyvän majoituksen :) Tuo Mercure oli kyllä hinta-laatu-suhteeltaan todella erinomainen, mutta hemmetti kun ei ollut tilaa :/ Tuollaisia kuppilan yläkerrassa olevia majapaikkoja ei edes mietitty, kun oltiin totuttu tosi hyviin majoituksiin… Olisi ehkä kuitenkin pitänyt edes käydä katsomassa joitakin vaihtoehtoja, tiedä vaikka olis löytynytkin joku kiva ja halpa. No, seuraavalla kerralla sitten :)

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog