Kevät on täällä! Eli selvisin viimeisestä Tanskan talvesta

Maaliskuun vaihtuminen huhtikuuksi tuntuu aina yhtä ihanalta. Talvi on vihdoinkin ohi ja kevät on virallisesti alkanut. Ja millaisessa säässä huhtikuu onkaan alkanut! Kööpenhaminaa hellii parhaillaan ihana auringonpaiste ja on ollut niin lämmintä, että takkia ei ole tarvinnut ja auringossa istuessa on pystynyt ottamaan pitkähihaisenkin pois. Pitkän talven jälkeen auringon lämpö iholla tuntuu taivaalliselta. Yhtä ihanaa on tämä voittajafiilis: kevät on täällä ja minä selvisin talvesta!

Talvet ovat minulle nykyään todella vaikeita. Suomessa vielä asuessani tarvoin talven läpi sitä enempää surematta, sillä en oikein edes osannut haaveilla muusta. Kesää kyllä odotin aina yhtä innolla, mutta en haaveillut lämpimistä ja valoisista talvista jossain muualla siitäkään huolimatta, että talvella päivän lyhentyessä ja pakkasasteiden lisääntyessä sisätiloissa pysyminen houkutteli ulkoilma-aktiviteetteja enemmän.

Kun sitten jätin Suomen talvet taakseni ja lähdin ulkomaille, en voinut olla Kaakkois-Aasiassa ja Karibialla talvia viettäessäni miettimättä, että kuinka ihmeessä kukaan haluaa – tai pystyy – elämään viittä kuukautta pimeydessä ja kylmyydessä? Kun sitten muutin Tanskaan, ajattelin talvien olevan siellä Suomen talvia helpompia – onhan Kööpenhamina reippaasti Kuopiota etelämmässä. Kuinka ollakaan, olin väärässä.

Ensimmäinen talvi meni vielä jotenkuten. Olin saapunut Tanskaan lokakuussa, joten ensimmäiset kuukaudet totuin ja tutustuin uuteen asuinmaahani. Tammikuussa töiden alettua totuus alkoi kuitenkin valjeta: sekä töihin mennessä että töistä tullessa oli pimeää, aivan kuten Suomessakin. Päivänvalon vähyys ja uusien työtehtävien omaksuminen vei energiani ja muutamien vuosien takaa tuttu talviväsymys alkoi vaivata.

Lunta tuli talven aikana muutaman kerran, ja opin sen, että Pohjolassa lumi on sittenkin todella kiva juttu: sen tuoman valoisuuden lisäksi myös siksi, että pikkupakkaset vie Kööpenhaminan talvelle ominaisen kosteuden mennessään. Kolea kosteus kun on miinusasteita kamalampi asia, sillä se menee vaatteiden läpi aina luihin saakka ja saa tärisemään kylmästä lukuisista vaatekerroksista huolimatta.

Kun ensimmäinen talveni Tanskassa väistyi kevään tieltä, olimme jo päättäneet, että seuraavaksi talveksi lähdemme jonnekin lämpimään. Suunnitelmamme toteutui kuitenkin vain osittain, sillä pystyimme olemaan reissussa Kaakkois-Aasiassa vain kolme kuukautta. Valitsimme matkan ajankohdaksi marraskuusta helmikuuhun, sillä ajattelimme näin välttävän pahimman talven.

Palatessamme ajattelin kevään olevan jo aivan nurkan takana, mutta helmikuun puolivälistä olikin kevääseen vielä todella pitkä matka. Tuo lopputalvi jäi muistoihin hyvin vaikeana aikana, sillä lomailtuani kolme kuukautta ihanissa Kaakkois-Aasian kohteissa, en meinannut millään sopeutua Tanskan ankeaan talveen ja töiden tekoon. Päätimme jälleen, että seuraavaa talvea emme tulisi viettämään Tanskassa.

Syyskuussa pakkasimme taas laukkumme aikomuksena viettää koko talvi Mallorcalla. Asiat eivät kuitenkaan menneet suunnittelemallamme tavalla, ja marraskuun lopussa palasimme takaisin Kööpenhaminaan. Lähdimme talvea karkuun, mutta saavuimme takaisin kun talvi oli vasta alkamassa. Tästä tulisi pitkä talvi.

Lyhenevät ja kylmenevät päivät, työttömyys ja Tanskan kalleus aiheuttivat sen, että vietimme kotona todella paljon aikaa. Emme voineet tehdä oikein mitään, sillä lähes kaikki tekeminen vaatii rahaa – ja Kööpenhaminan hinnoilla pelkkä kahvilla käyminen on työttömälle kallista. Kävelylenkit sään salliessa, Netflix, kokkaaminen ja tulevaisuuden suunnittelu täyttivät meidän päivät, joten kovinkaan vauhdikasta elämää emme viettäneet.

Niinä aamuina, kun verhoja avatessani vastassa oli pelkkää harmautta ja taivas roikkui matalalla, tai tuuli rymisi ikkunoissa, julistin pysyväni sisällä koko päivän. Noina ankeina harmauden täyttäminä päivinä olisin vaihtanut Tanskan enimmäkseen leudon talven Suomen pakkasiin ja lumisuuteen hetkeäkään miettimättä. Päätin, että tämä talvi jäisi viimeiseksi Tanskassa.

Nyt tuokin talvi on ohi, ja siitäkin selvittiin. Vaikka nyt auringon paistaessa ja ensimmäisen pihapuun jo kukkiessa olisi helppo unohtaa talven ankeus, en kuitenkaan pysty siihen. Kolme Tanskan talvea saa riittää, ja toivon mukaan loppuvuodesta olemme jossain muualla.

Meillä ei ole vielä sen tarkempaa suunnitelmaa minne me ensi talveksi aiomme mennä, mutta jonnekin on lähdettävä – ja suunta on vain Tanskasta etelään. Vaikka olenkin nyt tajunnut, että talvi ei ole minun juttuni, ei seuraavan maan tarvitse kuitenkaan olla täysin talveton – kunhan vain talvi on lyhyempi kuin täällä. Sillä viisi kuukautta on todella pitkä aika odottaa sitä, että saa taas tuntea auringon lämmön iholla kauemmin kuin lomareissun ajan.

Ennen sen tarkempia muuttosuunnitteluita aion kuitenkin nauttia tästä vihdoin alkaneesta keväästä ja pian saapuvasta kesästä täysin rinnoin. Kööpenhamina kun on aika täydellinen kesäkaupunki!

Missä maassa sinä haluaisit viettää talvet?