Keramari-rotko: kävele rotkon rinteillä ja vieraile ekokylässä

Kreikkalaisten paikannimien kanssa on usein hankaluutena se, että minkä kirjoitusasun valitsen blogipostaukseen, sillä yhdellä paikalla voi olla useampi kirjoitustapa: onko se Theriso vai Therisso, Kolimbari vai Kolymvari, Rethymnon vai Rethimno… Ja samaa muotoa pitäisi muistaa käyttää johdonmukaisesti jokaisessa postauksessa, jossa paikan mainitsen. Tällä kertaa päänvaivaa aiheutti tämän postauksen patikkakohde, sillä joissakin lähteissä kyseessä olevan rotkon nimi on Keramariano, ja toisissa taas Keramari-rotko. Päätin, että mennään nyt Keramarilla, sillä se kuulostaa enemmän kreikalta ja sitä nimeä käytetään myös rotkon laidalla sijaitsevan Milia-ekokylän nettisivuilla.

Nyt kun on nimiasia selvitetty, lähdetään suuntaamaan kohti rotkoa. Keramari-rotko on kätevän matkaan päässä Länsi-Kreetalla oleville, sillä tänne ajaa esimerkiksi Hanian alueelta vain reilussa puolessa tunnissa. Rotkon sanotaan olevan yksi Kissamoksen alueen suosituimmista rotkoista, mutta sen pari kertaa kun olen käynyt täällä patikoimassa, en ole nähnyt yhtäkään muuta ulkoilijaa. Kesällä toki ainakin Milian perinnekylässä majoittuvia varmasti näkyy alueella toisinaan, mutta muuten minulle Keramarin rotko on näyttäytynyt paikkana, jossa saa kävellä itsekseen ja vain nauttia ympärillä avautuvista vuorimaisemista, lampaiden päkättäessä ja vuohien kellojen kalkattaessa rotkon rinteillä.

Patikoinnin voi aloittaa Miliasta, joka siis on keskellä ei mitään sijaitseva vanha ekokylä – tai omien sanojensa mukaan mountain retreat, eli vuoriretriitti – jossa pyritään elämään omavaraisesti ja lähes ilman sähköä. Voit lukea Miliasta enemmän tästä blogipostauksesta. Koska ajomatka Miliaan on mielestäni kamala (jos tietä ei ole parannettu tässä vuosien aikana), suosittelen jättämään auton rotkoreitin alkupäähän tänne (linkki Google Mapsiin). Milia on patikkareitin varrella, joten halutessaan siellä pääsee poikkeamaan ja vaikka käymään lounaalla (tarkasta aukioloajat).

Jos ajaa autolla patikkareitin alkupäähän, kannattaa huomioida se, että ainakin vuonna 2024 ja nyt alkuvuodesta 2025 pari kilometriä ennen perille saapumista on kyltit tietöistä ja maininta suljetusta tiestä. Nämä kyltit tulee jättää huomiotta, sillä kyltit eivät koske tätä tietä ja siten perille pääsee autolla ongelmitta. Reitin alkupäässä ei ole parkkipaikkaa, mutta tien viereen mahtuu parkkiin useampikin auto.

Keramari-rotko aloittaa pari erilaista ja eripituista kävelyreittiä: toinen kulkee Topoliaan, ja toinen on nimeltään Kastelos. Kastelos on n. 8 kilometrin mittainen rengasreitti, ja tämä postaus käsittelee tätä reittiä. Topoliaan en ole vielä kävellyt, mutta sinne ja takaisin kävely on reilun kymmenen kilometrin reitti – riippuen toki käykö vain Agia Sofian luolalla vai käveleekö myös Topolian rotkoa. Agia Sofian luola ja Topolian tunneli ovat varmasti monelle Elafonissin rannalla käyneelle tutut, sillä yleisin reitti Kreetan tunnetuimmalle rannalle kulkee niiden kautta.

Alkumatka Keramaria on reitin haastavin kohta, sillä heti alkuun otetaan luulot pois kun ensimmäiset pari kilometriä kävellään lähes pelkästään ylämäkeä. Tämä rotkoreitti onkin erikoisempi siinä mielessä, että kun useimmat Kreetan rotkoreiteistä kulkee rotkon pohjaa pitkin, kuljetaankin tällä reitillä enimmäkseen rotkon reunoilla. Reitin varrella on muutamia portteja, mutta niistä vain tulee mennä läpi: portit eivät ole lukossa, vaan suljettu joko naruilla tai salvoilla. Muistathan sulkea portit aina perässäsi, jotteivät alueella laiduntavat lampaat karkaa.

Reitin alkupätkää on muuten helppo kävellä, sillä vaikka ylämäki saa jalat tekemään kunnolla töitä ja (ainakin minun) hengityksen puuskuttamaan, on tie helppokulkuista kärrytietä. Alussa on useampi tienristeys, mutta kun vaan seuraa ns. päätietä, eli pysyy koko ajan samalla tiellä, ei reitiltä eksymisen vaaraa ole.

Noin 1,5 kilometrin kohdalla on lampaiden ruokintapaikka ja pieni kirkko, jonka kohdalta tie kääyntyy oikeaan. Heti oikealle jää mehiläistarha ja sen jälkeen on kyltti ylös päin Miliaan. Milia on auki vain kesäisin, jolloin siellä on majoitustoiminnan lisäksi myös kaikille avoinna oleva ravintola.

Kyltin kohdalta patikkareitti jatkuu vasemmalle ja tie levenee vieläkin helppokulkuisammaksi soratieksi. Ylämäki jatkuu, mutta alkumatkaa loivempana. Tähän saakka reitin varrella näkyvät maisemat eivät ole olleet erityisen upeat, mutta usko pois: tästä ne vasta paranevat.

Pian soratie nimittäin kääntyy vasemmalle, ja ollaankin rotkon perukassa. Koska reitti on tähän saakka ollut lähes pelkästään ylämäkeä, on saavuttu n. 500 metriä merenpinnan yläpuolelle ja edessä avautuu koko Keramari-rotko. Tässä kohtaa kyltti neuvoo suunnan kohti Topoliaa, mutta meidän reittimme kääntyy vasemmalle, kulkemaan kapeaa polkua rotkon vastakkaista seinämää pitkin.

Ja jälleen maisemat ovat astetta hienommat, sillä nyt rotko näkyy alhaalla ja etuvasemmalla. Rotkon loivilla seinämillä laiduntavat lampaat ja vuohet pitävät huolen siitä, että rotkossa ei ole täysin hiljaista. Kummallakin kerralla Keramari-rotkossa kävellessäni minulle on tullut fiilis, että olemme keskellä ei mitään, kaukana kaikesta, mutta olemmekin vain n. 10 kilometrin päässä Kreetan pohjoisrannikosta ja Kissamoksen kaupungista.

Muutaman sadan metrin jälkeen rotkon rinteellä kävely päättyy kun polku kaartaa oikealle ja polku alkaakin viettää rotkosta poispäin. Keramari-rotko jää taakse, ja kohta edessä avautuu merimaisema: vasemmalla näkyy Gramvousan niemi ja oikealla Rodopou-niemi, ja näiden väliin jää Kissamoksenlahti.

Tästä reitti jatkuu alaspäin ja pieneen kylään (linkki karttaan). Kylästä liitytään autotielle, josta käännytään noin kilometrin jälkeen vasemmalle, ja sitten taas vasemmalle. Tätä tietä kävellään 750 metriä, ja ollaan päästy takaisin reitin lähtöpisteeseen. Koska reitin loppuosa kulkee kylän ja asutusten läpi, en ole vihaisten vahtikoirien pelossa kävellyt rengasreittiä, vaan kääntynyt ennen kylään päätymistä takaisin, ja kävellyt reitin edestakaisena.

Keramari-rotko | Info:
✔️ Lähtöpaikka kartalla
✔️ Pituus: n. 8 km
✔️ Korkein kohta merenpinnasta: n. 540 m
✔️ Taso: helppo
✔️ Nähtävyys: Milian ekokylä
✔️ Huomioitavaa: ota mukaan eväät ja riittävästi vettä