Se oli tähän asti reissun tyhmin päätös ja jos nyt voisin päättää toisin, jättäisin sen seikkailun tekemättä. Thomas oli minua viisaampi, ja kieltäytyi lähtemästä mukaani jo ensimmäisen kerran paikasta mainittuani, enkä saanut hänen päätään käännettyä seuraavan parin päivän aikana.

Aloin itsekin epäröidä retken järkevyyttä, mutta eihän se vaarallista varmaankaan olisi, kävihän siellä päivittäin kymmeniä ihmisiä. Kysymys olisi enemmänkin siitä, että uskaltaisinko minä käydä siellä. Heitin villieläinpelkoni romukoppaan kun Reissuesa linkkasi postauksensa Prachuap Khiri Khanista ja näin hänen upeat kuvat ylhäältä vuorelta: minäkin halusin kiivetä apinavuorelle.

Seuraavana päivänä taivas näytti pilviseltä hotellihuoneemme ikkunan läpi katsoessa ja päätin lähteä kaupungin pohjoispäässä sijaitsevalle kukkulalle heti aamiaisen jälkeen. Kello läheni jo puoltapäivää ja päivän kuuminta aikaa, mutta pilvet varmastikin ottavat kuumuudelta terävimmän kärjen pois. Halusin tehdä tämän nyt, enkä jättää viileämpään iltapäivään, jotta aikaa jänistämiselle ei jäisi. Vaikka ei 396 askelmaa ja muutama apina siellä täällä niin pahalta kuulostanut. Muutama apina. Toivottavasti niitä ei olisi muutamaa enempää!

Otin mukaani vain kameran, ja jätin jopa vesipullon vuoren juurella odottavalle Thomakselle, sillä en halunnut kantaa mukanani mitään, mikä voisi kiinnittää apinoiden huomion minuun. En ollut menossa vuorelle apinoiden, vaan maisemien vuoksi.

image

image

Lähdin kapuamaan portaita ylös rauhalliseen tahtiin. Pari apinaa juoksi ohitseni portaita alas, minusta välittämättä. Huh, hyvä. Vastaan tuli kaksi thaimaalaista miestä, joista toinen muistutti pitämään tiukasti kiinni kamerastani. Olin jo laittanut hihnan kaulani ympäri ja kainalon alta, mutta kiitin vinkistä. Muita ihmisiä ei näkynyt, eikä edes enempää apinoita.

Jyrkkien portaiden päässä näkyi katos ja päätin pitää siellä pienen tauon, sillä nyt pilvet olivat vain ohutta harsoa ja aurinko paistoi lähes täydellä voimallaan. Oli tuskaisen kuuma, portaat olivat thaimaalaisiksi yllättävän korkeat ja kaikki aistini olivat täydessä terässä apinoiden varalta. Ei minua pelottanut, mutta en olisi pistänyt pahakseni, jos Thomas olisi ollut mukana.

imagePortaiden yläpäässä odotti katos ja sen tuoma suoja kuumalta auringolta. Kuva on otettu paluumatkalla, koiran vahtiessa kulkuani. 

Vielä pari porrasta, ja olisin tasanteella ja katoksen alla varjossa. Ja sitten näin ne: katoksen suojassa oli ainakin parisenkymmentä apinaa, piilossa paahtavalta auringolta. Osa makasi laiskoina maassa tai penkeillä, pari apinaa nahisteli keskenään, muutamat kävelivät edestakaisin kuin vartioiden reviiriään. Yksi katsoi minuun ja irvisti näyttäen hampaansa. Käänsin katseeni äkkiä pois, sillä Thomas oli varoittanut minua katsomasta apinoita silmiin.

Jatkaakseni matkaa, minun tulisi kävellä apinalauman läpi.

Nyt minua pelotti: osa apinoista oli kiinnittänyt katseensa minuun, ja ne olivat niin kovin lähellä. En kuitenkaan halunnut jänistää, vaan hengitin pari kertaa syvään ja aloin kävellä rauhallisesti, mutta määrätietoisesti muutaman metrin matkan katoksen läpi. Kun olin taas auringossa, jännitys ja pelko humahti lävitseni ja päässäni pyöri. Vaikka olin vasta puolessa välissä matkaa ylös, tunsin nestehukan kolkuttelevan päätäni. Olin peloissani ja tunsin pyörtymisen olevan lähellä, mutta hetken hengiteltyäni jatkoin sinnikkäästi matkaa.

image

Kun olin viimeisten portaiden juurella, huomasin huipulla olevan temppelialueen porttia vartioivan kaksi koiraa. Voi hemmetti! Pähkäilin vaihtoehtojani: jättäisinkö reissun tähän, vai kokeilisinko onneani päästä noiden kulkukoirien ohi ehjin nahoin? Ennen kuin ehdin päättää mitään, koirat lähtivät lönkyttelemään portaita alas minua kohti. Voi ei, voi ei, voi ei. Onnekseni koirat menivät vain ohitseni, ja reitti huipulle oli vapaa.

Vihdoinkin, 396 porrasta ja monta kauhunhetkeä myöhemmin, olin huipulla. Eikä siellä ollut lisäkseni kuin yksi omissa oloissaan oleva apina, joten sain ihailla maisemia aivan rauhassa. Näkymät olivat kyllä upeat, mutta harmikseni en saanut kovinkaan kummoisia kuvia, sillä kuumuus ja kosteus teki maisemasta utuisen.

image

image

image

Kun olin saanut maisemista tarpeekseni, alkoi samanlainen kauhujen matka takaisin alas. Nyt katoksen alla oli apinoiden lisäksi aikaisemmin tapaamani kaksi koiraa, joten eläinten ohitus ei sujunut yhtään mukavammin. Kaikkea muuta! Kun olin keskellä laumaa, kaksi apina alkoi tapella suoraan edessäni, joten jouduin kääntymään takaisin ja odottamaan tilanteen rauhoittumista.

Päästessäni takaisin lähtöpaikkaan kukkulan juurelle olin todella helpottunut – ja janoinen. Reissu ei ollut kokemani jännityksen arvoinen, enkä tekisi sitä missään nimessä uudestaan. Tästä lähtien jätän apinoiden vartioimat paikat suosiolla väliin, aivan varmasti.

imagePalkitsin itseni jäisellä smoothiella Prachuap Khirin Khanin kodikkaimmassa kahvilassa, Grandma’s Housessa. Thomaksen olut tarjoiltiin paikalliseen tapaan jäiden kanssa.

Milloin sinä olet kokenut jännittäviä hetkiä reissuillasi? Pelkäätkö sinä apinoita?

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Prachuap Khiri Khan on pala aitoa Thaimaata
Koh Samui kahdeksan vuotta myöhemmin
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

52 kommenttia

  1. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    20.12.2015 at 05:00

    Hyi, mäkin pelkään apinoita. Vaikka ne on yleensä söpöjä ja harmittomia nii koskaan ei tiedä milloin joku niistä raivostuu ja hyökkää kimppuun :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.12.2015 at 03:59

      No sepä se olisikin jos ne olisi aina rauhallisia otuksia ja pysyisi etäällä, mutta jos ne tulee liian lähelle ja alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. En haluaisi kokea apinan puremaa…

      Reply
  2. Heidi / Maailman äärellä

    19.12.2015 at 20:24

    Kauniit oli huipulla maisemat ja jäipähän sinulle kuvien lisäksi hyvä tarina muisteltavaksi ja kerrottavaksi. Apinat on jotenkin ristiriitaisia tunteita herättäviä: toisaalta mahdottoman söpöjä mutta toisaalta pelottavia riiviöitä!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.12.2015 at 04:02

      Heh, todellakin jäi tämä reissu nyt paremmin mieleen, kuin että olisin vain ilman jännitystä kävellyt ylös ja alas :) Apinat osaa kyllä olla suloisia, mutta näistä apinoista suloisuus oli kaukana niiden irvistellessä minulle… :D

      Reply
  3. Elina | Vaihda vapaalle

    18.12.2015 at 19:21

    Voi ei! Varmaan ihan kamala tunne, jos pelkää kovasti apinoita ja koiria ja sitten niitä pitää yksinään ohitella. Samaistua en osaa, kun mulle taas sekä apinat että koirat, kuten kaikki muutkin eläimet on matkoilla ihastuksen aihe. Yleensä jäädään aina kuvailemaan niitä ja apinakuvia onkin varmaan sadoittain ellei tuhansittain. En ole itseasiassa ennen matkablogin lukemista tullut edes ajatelleeksi, että apinoita voisi pelätä, mutta onhan ne melkoisia kiusankappaleita varastellessaan kaikkea. Minultakin yksi apina vei silmänräpäyksessä kolmioleivän kädestä, mutta mitään pelottavaa tilanteessa ei ollut, hyvä kun ehdin edes tajuta mitä tapahtui. Afrikassa paviaaneista, jotka on reilusti isompia kuin apinat Aasiassa, varoiteltiin kyllä monissa paikoissa ja niihin pidän mielelläni etäisyyttä, jos ovat urbaaneilla alueilla ja ihmisiin tottuneita.

    Minulle myös Hannan aikemmin aiemmin mainitsemat “pesukarhut” eli nenäkarhut olivat Iguassun putkouksen yksi kohokohta ja vietimme monta tuntia katselemassa niiden touhuja. Aiva huippuja otuksia, mutta pirun röyhkeitä <3

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      28.12.2015 at 10:55

      Tuolla reissulla toivoin hartaasti, että en pelkäisi apinoita, sillä muistan jostain kuulleeni, että eläin voi käyttäytyä arvaamattomasti jos se aistii pelon. En tiedä pitääkö se paikkaansa, mutta sitäkin tuli matkalla ylös mietittyä :D Paviaaneja pelkäisin varmasti näitä otuksia enemmän!!

      Reply
  4. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    18.12.2015 at 16:33

    Nämä ovat niitä kokemuksia, joista voi kertoa tarinoita vielä vuosien päästäkin :) Mutta melkoisen urheilusuorituksen oot vetänyt, ilman vettä vieläpä. Vastaavanlaisen reissun muutamaan otteeseen tehneenä saatan hyvin kuvitella mille tuo on tuntunut, ja pienissä täpinöissä vieläpä.

    Kathmandussa oli apinatemppeli, jossa noita otuksia oli kymmenittäin, ja siellä kyllä koettiin melko kuumottavia hetkiä. Eräskin vanha kettu tarkkaili meitä kymmenien metrien päästä, ja siinä samassa kun annoin juuri ostamani sipsipussin Bellan käteen, se syöksyi torin poikki ja nappasi pussin parempaan talteen. Jossain vähän syrjäisemmässä paikassa parikymmenpäinen apinalauma lähti seuraamaan meitä, ja kyllä siinä joutui hieman hammasta puremaan että koittaa pitää askeleensa keveänä ja olla säntäämättä karkuun. Balilla apinametsässä puolestaan apina säikähti toista apinaa, ja sen seurauksena puri vieressä sattumalta ollutta saksalaista tyttöä paljaaseen olkapäähän. Meillä oli onneksi antiseptiset aineet mukana, joten säikähdyksellä selvittiin siitäkin. Veikeitä otuksia, mutta kovin arvaamattomia :/

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.1.2016 at 16:54

      Oveliakin ne ovat! Minä opin tästä reissusta sen verran, että jätän Ubudin apinametsän väliin, vaikka se onkin tuossa lähes hotellimme vieressä. Näen apinoita aivan riittävästi ohikulkiessani, että menisin metsään satojen kiusankappaleen sekaan!

      Reply
  5. Lotta Watia | Unagidon

    17.12.2015 at 22:04

    Upeet maisemat, kannatti käydä! Noi apinat on tosiaan monesti vähän hasardeja. Gibraltarilla apina puri mun siskoa käsivarresta, kun sisko ei päästänyt irti ostoskassistaan, jonka apina tahtoi mukaansa. Sittemmin oon yrittänyt pitää tavarat visusti piilossa eikä mitään irtoesineitä näkyvillä, kun on apinoita ympäristössä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.1.2016 at 16:51

      Oi kamala, apina puri?! Sitä en kyllä haluaisi kokea, tiedä mitä tauteja niissä on! Tavaroiden piilossa pitäminen on kyllä hyvä idea, eivätpähän (toivon mukaan) tule repimään mitään itselleen.

      Reply
  6. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    17.12.2015 at 21:41

    Ensikosketukseni apinoihin oli jossain intialaisessa temppelissä. Moni niistä varoitti, eikä turhaan. Perkeleen temperamenttisia pikkuotuksia :-)

    Reply
  7. Teea | Curious Feet

    17.12.2015 at 20:34

    Kiva kuitenkin, että uskalsit! Itse en apinoita pelkää vaikka ovathan ne arvaamattomia. Hyppivät ja varastelevat. Malesiassa varsinkin niitä näkyi paljon. Yhden kerran olimme menneet uimaan ja jättäneet tavarat rantahiekalle. Tuli vähän kiirus pois vedestä siinä vaiheessa kun nähtiin eräs veikkuli pyörimässä niiden kamojen ympärillä :D. Ei meillä paljoa mitään mukana ollut, mutta onneksi ei vienyt mitään. Ja samaa mieltä, en tajua miksi niitä eläimiä pitää joka paikassa syöttää ja siten ruokkia niiden käytöstä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.1.2016 at 17:20

      Näin jokunen aika sitten pienen uutispätkän, missä näytettiin kun jossakin päin Bangkokia apinat ovat ottaneet lähes kokonaan vallan: naarmuttavat autoja kun hyppivät niiden päällä, vievät kaiken mahdollisen mennessään ja jopa menevät asuntoihin sisälle. Se olisi minun pahin painajainen :D
      Onneksi apina ei saanut mukaansa mitään teidän tavaroista!

      Reply
  8. Annika | Travellover

    17.12.2015 at 16:44

    Minusta apinat ovat olleet pelkästään söpöjä, kunnes viime kesänä Malakassa yksi tarttui kiinni sääreen. Se oli pelottavaa. Onneksi naarmut vain pinnassa eikä iho mennyt verille asti. Taidan pysyä niistä vastedes yhtä kaukana kuin sinäkin. Lähellä Prachuapia Ban Krutissa minua lähti aamukävelyllä rannalla seuraamaan lauma kulkukoiria. Yleensähän ne antavat ihmisen olla ihan rauhassa, mutta silloin katkesi aamukävelyni ja hakeuduin nopeasti taloni suojaan. Silloinkin pelotti.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.1.2016 at 17:12

      Niin minäkin pidin näitä otuksia ennen söpöinä, mutta sitten opin, että ne osaa olla muutakin ja saattaa kantaa ties mitä tauteja. Yök.
      Onneksi sulla ei käynyt tuon pahemmin! Kamala tilanne kyllä, saisivat pysyä kaukana ihmisistä! Kamalista ja pelottavista koirista ollaan mekin kärsitty tällä reissulla aivan riittävästi! Vihaiset koirat pelottaa apinoitakin enemmän…

      Reply
  9. Kiira / Lifelong adventuref

    17.12.2015 at 15:00

    Apua! Mua ehkä vähän hirvittää apinat, varmaan osakseen myös siksi, että niissä on niin paljon samaa kuin ihmisissä. Voin vaan kuvitella, miten paniikissa olisin itse ollut, heh! Täytyy pitää mielessä, kun suunnataan Thaimaahan huhtikuussa.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.1.2016 at 17:07

      No, onpahan nyt koettu. Toiste en kyllä tieten tahtoen apinoinen alueelle mene :D

      Reply
  10. Virpi /Täynnä tie on tarinoita

    16.12.2015 at 20:36

    Hui, olis ehkä jäänyt multa tekemättä tuo reissu. En tosin ole ikinä apinoihin törmännyt, mutta ajatus ei tunnu mukavalta.

    Reply
  11. Elämää ja Matkoja

    16.12.2015 at 18:54

    Apinat, nuo pahuksen retaleet, joita on niin kiva seurata, kunhan pysyvät riittävän etäällä.
    Itse kammoan päälle hyppiviä apinoita lähinnä niiden kantamien tautien ja tartuntariskin vuoksi.

    Hienoa, että voitit pelkosi ja retki noihin upeisiin maisemiin meni lopulta hyvin!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.1.2016 at 17:03

      Kiitos! :) Ei minuakaan ne otukset haittaa, jos pysyvä kaukana. Mutta tosiaankin puremia pelkään mahdollisten tautien vuoksi! Lääkärireissuhan siitä tulisi ja jäisi ikävä muisto.

      Reply
  12. salaine

    16.12.2015 at 18:26

    hui mikä juttu. Elin kyllä mukana loppuun asti ja onneksi selvisit voittajana. Kiitos myös vinkeistä jotta tietää kuinka toimia, kun lauman keskelle joutuu.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.1.2016 at 16:57

      Kiva kuulla, että tästä oli ehkä jotain hyötyä jos joskus joudut samanlaiseen tilanteeseen! :)

      Reply
  13. Tanja/Levoton Matkailija

    16.12.2015 at 12:38

    Itse en apinoita pelkää, olen tosin nähnyt niitä vain kerran Batu Cavesin luona Malesiassa. Olihan se aluksi aika jännittävään kävellä siellä apinoiden keskellä, ja pidin kyllä niihin sopivan välimatkan kaiken varalta. Jotkin ötökät taas aiheuttavat minussa paniikkia, erityisesti yöperhoset :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.1.2016 at 16:56

      Välimatkan pitäminen on hyvästä, oli kyseessä mikä tahansa villieläin! En minäkään ötököistä pidä, mutta ampiaisia lukuun ottamatta ne ei aiheuta minussa yleensä paniikkia :D

      Reply
  14. Sandra

    16.12.2015 at 07:59

    Voitit ainakin itsesi, eli voit olla ylpeä :). Täytyy kanssa sanoa, että postauksen otsikosta odotin jotain oikeasti kamalaa, mutta kai nuo pelot ovat niin ihmisestä kiinni. Itse olin Ubudissa apinametsässä, jossa siis pari apinaa hyppäsi ihan päällekin ja yritti varastaa tavaroita, mutta ei se siis pelottanut mitenkään, vaikka epämiellyttävää olikin.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      28.12.2015 at 11:29

      Totta, pelot ovat aivan ihmisestä kiinni, ja jotkut pelot ovat jopa irrationaalisia. Itsekin olen ollut Balilla paikassa, missä oli paljon apinoita (en muista, oliko juuri Ubudin apinametsä vai joku muu paikka), eikä silloin pelottanut lainkaan. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin samanlaisessa tilanteessa olin kauhusta jäykkänä :D

      Reply
  15. anna-kaisa

    15.12.2015 at 16:41

    Itsellä apinakammo riippuu aivan niiden lajista, esimerkiksi Harmaalangurit eivät ole yhtään pelottavia – vain ylväitä, sulavaliikkeisiä ja ihmisarkoja. Sitä vastoin juuri nuo sinun kuvasi apinat, joiden nimeä en koskaan muista, ovat kyllä joskus pelottavan agressiivisiä. Usein niiden johtaja on uhmakas ja näyttää hampaitaan tai tekee hyökkääviä eleitä, vaikka muu lauma olisi täysin rauhallinen. Kai se on niiden jokin suojeluvaisto. Itselle apinat ovat hyvinkin tuttuja Intiasta. Monet kerrat vuoristokylissä apinoita on asustanut pihapiirissämme: mitään ruokaa ei voi jättää esille, usein ei edes vaatteita pyykkinarulle. Onneksi koirat usein karkoittavast apinat. Kulkukoiria en pelkää millään tavoin, vaan päin vastoin pyrin aina innokkaasti rapsuttelemaan niitä. Mikähän olisi pelottavinta reissuillani? Ehkä ukkosmyrskyssä vietetty yö laiturin päässä ja riippukeinussa.

    Mukavan sujuvasti ja tarinamaisesti kirjoitettu postaus!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      28.12.2015 at 11:47

      Kiitos paljon! :) Olisikohan nämä apinat lajiltaan makaki? En ole aivan varma, mutta hieman sellaisilta ainakin näyttävät. Minäkin olen yleensä tavannut vain leppoisia ja kilttejä kulkukoiria, sellaisia jotka ovat tottuneet ihmisiin. Mutta Prachuap Khiri Khanissa koirat olivat jostain syystä usein todella aggressiivisia, joten pelkäsin tällä kukkulalla olevien koirien olevan samanlaisia. Onneksi eivät kuitenkaan olleet :)

      Reply
  16. Kohteena maailma

    15.12.2015 at 08:39

    Tämä postaus oli itselle hyvä esimerkki siitä, miten samat paikat voi antaa ihmisille hyvinkin erilaisia kokemuksia. Oli pakko kaivaa omat kuvat esiin ja katsoa, kuinka lähellä ne apinat oli omalla reissulla kuusi vuotta takaperin. No olihan ne apinat lähellä, kun näköjään kaverin kanssa niitä oli oikein syötetty ja silmiin katsottiin kuin Indianan Jonesissa konsanaan. Sitä en muistanut, että kolme apinaan kyllä hyppäsi kaverini päälle ja meillä muilla oli hauskaa :-D No ei kaveri siitä hätkähtänyt, hauskaa näytti hänelläkin olleen :-)

    Mentiin siitä kävellen alas lopulta rannalle ja vähän harmitti siellä ravintolakokemus – ihan fiksun näköisessä paikassa tarjoilija tervehti suomeksi ja viljeli niitä kolmea sanaansa mitkä osasi. Kun ei tajunnut lopettaa, niin meinasi mennä hermot ja aloin vastaileen suomeksi. No kyllä se sitten pikku hiljaa tajusi vaihtaa englanniksi, niin saatiin tilauksia eteenpäin :-D Paikka oli ravintolalla rantahiekalla sen verran hyvä, että emme halunneet sitä enää lähteä vaihtaan.

    Majapaikkamme oli Cha Amissa ja siellä tuli kyllä pelottava kohtaus vastaan. Ajelin pyörällä, ja loukkaantunut verinen kulkukoira alkoi käymään päälle. Onneksi sain jaloilla sen verran suojattua, että ei tullut ihan päälle ja oli pohkeissa sen verran virtaa, että pääsin polkeen karkuun.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      28.12.2015 at 11:03

      No huh huh, onpas ollut eläinkokemuksia kerrakseen! Kulkukoirat saattaa joskus olla kyllä todella pelottavia, varsinkin jos on vielä loukkaantunut! Onneksi olit pyörällä liikenteessä ja pääsit karkuun!
      Onneksi minun päälle ei hypännyt yksikään apina, muuten olisin varmasti pyörtynyt kauhusta :D

      Reply
  17. Jenni / Globe Called Home

    14.12.2015 at 19:54

    En pelkää apinoita, joten oli vähän vaikea samaistua tähän postaukseen. Varmaan johtuu vain siitä, että en ole kohdannut apinoita tarpeeksi enkä edes tiedosta, miksi ne voisivat olla pelottavia. Minähän olen paljon apinoita isompi, eikö heidän pitäisi pelätä minua?

    Mun reissujen pelottavimmat hetket on yhä ihmisten ansiota. Venäläinen pimeän taksin kuljettaja riehumassa kirveen kanssa, ja apinat kyllä kalpenee vertailussa. :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.12.2015 at 03:57

      Apinat saattavat purra vaikka olisitkin niitä isompi, ja pureman kautta voi tarttua ties mitä tauteja. Ja nehän saattaa purra juuri siksi, että pelkää sinua.
      Ai kamala, hullu kirveen kanssa? Joo, sille apinat todellakin häviää pelottavuudessaan! :D

      Reply
  18. Jenni / Unelmatrippi

    14.12.2015 at 18:48

    Heh, mä olen jostain syystä törmännyt nyt lähiaikoina niin moneen apinakammopostaukseen, että oli jo pakko googlata, josko tuolle löytyisi jokin tieteellinen nimi. :D Mutta ei nyt ainakaan ihan äkkiseltään löytynyt. :) Itseäni eivät apinat kauhistuta, vaikka tokikaan en menisi niitä koskemaan tai tökkimään. Apinoissa on kyllä se ikävä puoli, että ne ovat todella aikamoisia varkaita. Olen useamman kerran reissuilla nähnyt jonkun varomattoman turistin tavaroiden ja eväiden lähtevän apinoiden matkaan. Takaisin menetettyä omaisuutta on aika turha haikailla, joten painavat varoitukset tavaroita pöllivistä apinoista ovat ihan aiheellisia. Joka tapauksessa: hienot maisemat tuolla ylhäällä näkyy olevan, joten täältä ruudun toiselta puolen arvioiden matka ylös näyttää hyvinkin vaivan arvoiselta!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.12.2015 at 03:51

      Ai ootko? Heh, minä en ole tainnut nähdä yhtäkään apinakammopostausta :D Totta, tavaroita ja kaikkea mahdollista apinat näpistää myös, olen kuullut että ainakin Krabilla apinat menevät jopa hotellihuoneisiin, jos tietämättömät turistit ovat jättäneet oven auki, ja vievät kaiken mahdollisen mennessään. Tosi kivoja otuksia :D

      Reply
  19. Stacy

    14.12.2015 at 15:09

    Yleensä villieläimet ovat luotettavampia kuin ihmiset, kas kun ne toimivat vaistojensa varassa ja mitä tyhmempi eläin, sitä mekaanisemmin. Amazoniassa joillakuilla oli pakko mennä härkkimään tilkulla luotimuurahaista ja koskemaan kädellä gladiaattorisammakkoa, mutta apinat olivat sangen arkoja. Ongelma on silloin, jos eläimet kesyyntyvät. USA:ssa riesana oli kulkukoiralaumat ja villieläimistä ihan lähelle tulivat peurat ja kojootti. Suomessa hirvi on tullut lähelle. En ole mitään osannut pelätä, kulkukoiralaumoja lukuunottamatta. Enemmän minua tuossa kauhistuttaa portaiden lukumäärä ja trooppinen helle. Mutta kuvista tuli hienoja joka tapauksessa, eli ei siis mikään turha reissu!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.12.2015 at 03:47

      Täysin villit eläimet varmasti onkin ihan ok, mutta tällaiset puolivillit ihmisiin tottuneet ja niiltä ruokaa saaneet onkin sitten toinen juttu. Jos nämä olisi olleet täysin villejä, olisivat varmastikin pysyneet poissa ihmisten kulkureitiltä…

      Reply
  20. Liza in London

    13.12.2015 at 23:52

    Mä olisin ollut ihan kauhuissani – ajatuksena apinat eivät mielestäni kuulosta pelottavalta, mutta siinä vaiheessa kun niitä on lauma ja joku näyttää vielä hampaitaan, ei paniikki välttämättä olisi kaukana. Vapaana liikkuvia koiriakin kyllä pelkään, ainakin Brittien ulkopuolella (täällä on jostain syystä aivan superrauhallisia koria vaikka – tai ehkä juuri siksi että – ne saavat olla melkein koko ajan vapaalla). Juurikin taannoisella Madeiran-reissullamme yhden levadavaelluksen loppupäässä seisoi täysiä haukkuva koira ihan vapaana, enkä meinannut uskaltaa kulkea sen ohitse, vaikka tiedänkin sanonnan, jonka mukaan haukkuva koira ei pure, haha. Kiva, että uskalsit kuitenkin huipulle asti, mutta ymmärrän hyvin, miksi sanot, ettei matka ollut hienoista maisemista huolimatta jännityksen arvoinen!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.12.2015 at 03:45

      Apinat ei välttämättä ensimmäisenä tuo mieleen mitään pelottavaa, mutta ei nekään mitään suloisia otuksia ole uhkaavasti käyttäytyessään. Mutta ehkä minua sittenkin pelottaa enemmän raivoisasti haukkuvat koirat, ja eiköhän nekin voi purra sanonnasta huolimatta :D

      Reply
  21. Veera Bianca

    13.12.2015 at 22:16

    Hui miten kuumottava elämys! Itse en erityisesti apinoita tai muitakaan otuksia pelkää, mutta toki kaikelle on tilanteensa ja tämä ei kuulosta kovin mielyttävältä sellaiselta.

    Itse omaan aika takkuisen reissuonnen, mutta näin ekana tuli mieleen sellainen aamiainen Intiassa kun jostain pyrhälsi paikalla vesikauhuinen kulkukoira agressiivisena pelottelemaan asiakkaat pois – itsehän jäin vähän jalkoihin ja vietin kuumottavan minuutin koiran edessä toivoen että se ei käy kiinni :D Onneksi tästä(kin) selvittiin säikähdyksellä!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.12.2015 at 00:22

      Voi kauheeta, aivan hirveä kokemus sulla! Apinoitakin enemmän pelkään vihaisia (saati sitten vesikauhuisia!) kulkukoiria, niiden puremat kun on aivan toista luokkaa… Onneksi selvisit säikähdyksellä!!

      Reply
  22. Venla / Breezes from my Atlas

    13.12.2015 at 18:17

    Kauniit maisemat, mut mä voisin kiivetä tonne ihan apinoiden vuoksi. :D Hirveen söpöjähän ne on, enkä jotenkin ymmärrä tai halua tajuta sitä, että ne vois olla vaarallisiakin. Sama homma kulkukoirien tai oikeestaan melkein kaikkien söpöjen eläinten kanssa..

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.12.2015 at 00:18

      Heh, oon kyllä eri mieltä apinoiden ja kulkukoirien söpöydestä :D Oon kuullut niin monta tarinaa purevista apinoista, että pidän senkin takia niihin etäisyyttä…

      Reply
  23. Ansku BCN

    13.12.2015 at 16:23

    No onneksi edes maisemat olivat kauniit eli kauhunhetket eivät olleet ihan turhia! Mua olisi myös pelottanut… Apinat osaavat kyllä olla röyhkeitä. Gibraltarilla ne penkoivat taskuja ja ovat kuulemma ongelma siellä asuville ihmisillä, kun tunkevat ikkunoista sisälle.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.12.2015 at 12:33

      En tiedä osasinko edes nauttia maisemista ollessani huipulla, sen verran taisin olla shokissa :D Gibraltarilla olen halunnut käydä jo pitkään, mutta apinoiden vuoksi enpä tiedä enää :D

      Reply
  24. Hanna / Ranskatar reissaa

    11.12.2015 at 21:52

    Huh kuulostaa kamalalta! Itse koin samanlaisia kauhunhetkiä Iguazun putouksilla, jossa pitkäkuonoiset pesukarhut ryntäävät heti haistelemaan reppua, jos vähänkin rapistelee. Lisäksi putouksilla oli muutama apina ja lisko, nekin kiersin turvallisen etäisyyden päästä!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.12.2015 at 03:30

      Pesukarhuja, apua! Ei nekään taida mitään mukavia elukoita olla… Ärsyttää kyllä, että ihmisten typeryyden takia eläimistä tulee tällainen riesa; eläimiä ruokkimallahan niistä on noin röyhkeitä ja ihmisiä pelkäämättömiä tullut. Ikimuistoisia seikkailuja sinulle sinne toiselle puolelle maailmaa! :)

      Reply
  25. Maarit Johanna

    11.12.2015 at 14:22

    Joo hyi! En haluaisi myöskään tappelevien elukoiden keskelle jäädä. Mutta maisemat on kivat, siitä ei pääse mihinkään. Markku sais kyllä lähteä tuonne mun kanssa ettei yksin tarvis :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.12.2015 at 03:15

      Kävi kyllä mielessä, että olisi vaan pitänyt pakottaa Thomas mukaan :D Hän kylläkin myönsi jälkeenpäin, että oli jännittänyt mun puolesta, ja jos olisi osannut arvata kuinka kauhea kokemus se minulle olisi, olisi yrittänyt saada minut perumaan aikeeni. No, onpahan taas yksi kokemus – ja tarina – enemmän :D

      Reply
  26. Esa | Reissuesan matkablogi

    11.12.2015 at 10:59

    Matkallahan kuuluu mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ;). Thaimaa-videollani (http://www.matkablogi.fi/2015/10/video-thaimaa-2015/) on tuon apinavuoren huipulta 10 s pätkä, jossa kolme apinaa näyttää hyökäävän kimppuuni, mutta päättävät kuitenkin perääntyä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.12.2015 at 03:07

      Heh, tämä oli hieman liian kaukana minun mukavuusalueestani :D Jos olisin nähnyt tuon videopätkän ennen kukkulalle menoa, olisi se jäänyt kokonaan välistä! Huh, onneksi en kokenut ihan tuollaista…

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog