Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt aivan hurjaa vauhtia, mutta niinhän sitä sanotaan, että aika lentää kun on hauskaa. Vaikka aina ei edes ole ollut hauskaa, vaan muutamia vastoinkäymisiäkin ollaan reissun päällä saatu koettua. Ei mitään suuria murikoita tiellämme sentään ole ollut, mutta vähintäänkin pari kivenjyvää on kenkiimme aina silloin tällöin eksynyt.
Olin ajatellut kirjoittavani joka viikko lyhyen katsauksen, että missä sitä ollaan oltu ja mitä tehty, mutta aika tosiaankin hurahti niin nopeasti ohi, että ensimmäisen viikon jälkeen en muistanut koko asiaa. Mutta ei se mitään, lomalla on lomapää, joten parempi vain kun en lupaa tästä eteenkään päin mitään säännönmukaisuutta näille kuulumispostauksille.
Mutta jos haluat tietää ensimmäisenä, mitä meidän Euroopan roadtripillä oikein tapahtuu, kannattaa laittaa blogin Facebook-sivu seuraantaan. Tuoreimpien blogipostausten lisäksi sinne päivittyy juttuja, jotka eivät välttämättä koskaan päädy blogiin saakka!
Kaksi viikkoa sitten maanantaina siis pakkasimme auton (liian) täyteen tavaraa, kävimme Thomaksen vanhempien luona sanomassa viimeiset heipat ja ajoimme Saksaan. Saksassa yövyimme yhden yön, ja seuraavana aamuna kävimme katsomassa Schwerinin linnan.
Schwerinistä eteen päin Thomas harjoitteli apukuskina oloa ja minä nautin Saksan moottoriteiden joustavasta liikenteestä. Tanskan liikennetörppöjen jälkeen saksalaisten ohitustaidot olivat parasta, mitä olin autoliikenteessä hetkeen kokenut: ei takamuksessa roikkuvia urpoja tai eteen kiilaavia idiootteja!
Saavuimme Tsekkiin, ja ensimmäiset kaksi yötä majoituimme Teplicessä. Hotellimme englantia osaamaton, mutta muuten ihanan ystävällinen herra suositteli illallistamaan Monopol-ravintolassa, jonne lopulta suuntasimmekin luettuamme arvosteluja ravintolasta. Täällä järkytyimme ensimmäistä kertaa oluen edullisuudesta: kuinka ihmeessä iso pienpanimo-olut voi maksaa euron?!
Seuraavana päivänä suuntasimme patikoimaan Böömin Sveitsin upeisiin maisemiin, ja tuo reissu on ollut tämän kahden viikon ehdoton kohokohta. Tai ainakin yksi niistä.
Kahden yön jälkeen oli aika siirtyä Prahaan. Meidän oli tarkoitus olla Prahassa vain kaksi yötä, mutta olimme jo nyt kyllästyneet jatkuvaan paikasta toiseen siirtymiseen ja halusimme olla aloillamme hieman pidempään. Päätimme pidentää Prahassa oloa viikolla, mutta silloisessa majapaikassa oli täyttä, joten jouduimme muuttamaan muualle kahden yön jälkeen.
Koska uloskirjautumisen ja uuteen paikkaan sisäänkirjautumisen väliin jäi useampi tunti, päätimme käyttää ajan ajamalla Kutna Horaan katsomaan luukirkkoa. Paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista pienestä kaupungista löytyi, joten reissu oli oikein onnistunut.
Kun olimme päässeet takaisin Prahaan ja yritin neuvoa Thomakselle reittiä uuteen hotelliimme, neuvoin vahingossa väärin ja pyysin kääntymään teollisuusalueelle. Sitten kohtasimmekin reissun ensimmäisen vastoinkäymisen: auto sammui, eikä se enää suostunut käynnistymään. Onneksi se sammui siihen pihaan, eikä vaikkapa keskelle vilkasta risteystä.
Thomas soitti vakuutusyhtiöön, ja reilun puolen tunnin päästä paikalle saapui autokorjaaja, jonka mukaan kyseessä oli “big problem”. Juuri muuta hän ei osannutkaan englanniksi sanoa, vaan auto hinattiin korjaamolle. Me otimme kapsäkkimme kainaloihin ja taksin hotellille, ja jäimme ilman autoa.
Pari päivää myöhemmin auto oli onneksi jo korjattu, eikä ongelmakaan ollut ollut niin iso kuin olimme pelänneet. Tässä välissä olimme kotiutuneet Zizkovin kaupunginosassa sijaitsevaan majapaikkaamme, minä olin treffannut Optimismia ja energiaa -blogia kirjoittavan ihanan Katjan ja hänen miehensä terassilla vanhassakaupungissa, ja olimme päättäneet lähteä Prahan jälkeen Brnoon ja sitten Slovakiaan.
Prahassa meillä oli aikaa ottaa rennosti, juoda halpoja oluita (täällä oikeasti ravintolassa vesi on kalliimpaa kuin olut! Ja mehän olemme budjettimatkalla…) ja Thomaksen tehdessä töitä minä kiertelin kahviloita ja nähtävyyksiä. Ja kävelin varmaan kymmenen kilometriä päivässä. Jos en enemmänkin.
Kävimme me myös patikomassa Krivoklatskossa. Mutta se reissu oli niin kamala, että se vaatii oman postauksensa. Sen verran voin tässä vaiheessa kuitenkin jo vihjata, että meillä on näköjään patikoimaan mennessä taipumus kävellä harhaan ja kävellä suunniteltua enemmän. Tällä kertaa jouduimme turvautumaan bussiin ja taksiin, muuten tuskin koskaan olisimme selviytyneet takaisin autolle.
Yhdeksän Prahassa vietetyn yön jälkeen ajoimme Brnoon. Ja ihastuimme tähän Tsekin toiseksi suurimpaan kaupunkiin, sillä täällä ei tarvinnut suorittaa nähtävyyksiä, koska niitä ei liiemmin ole. Saimme vain haahuilla kaupungilla, syödä ja juoda hyvin. Eikä tarvinnut kävellä kymmentä kilometriä päivässä.
Seuraavat suunnitelmat
Reissusuunnitelma elää koko ajan, sillä joitakin paikkoja olemme joutuneet skippaamaan tai lyhentämään niissä vierailua liian kalliiden majoitusten vuoksi – tai sen vuoksi, että ne ovat reitiltä niin syrjässä, että niihin ajaminen ei ole taloudellisesti järkevää.
Siirrymme huomenna Slovakiaan, jossa olimme ajatelleet pysähtyvämme useassa paikassa ja käyvämme monien suosittelemilla Tatravuorilla, mutta majoitukset ovat koko maassa meidän minimaaliseen budjettiin liian kalliita. Tämän vuoksi viivymme Slovakiassa vain neljä yötä ennen Budapestiin siirtymistä. Budapestissa taas olemmekin viikon suunnitellun parin päivän sijaan.
Eli jos viikon päästä muistan kirjoittaa viikkokatsauksen, tulen tekemään sen Budapestista! Sitä ennen blogiin kuitenkin päivittyy lukuisia Tsekki-postauksia, joten pysyhän kuulolla ja seuraa blogia seuraavissa kanavissa:
Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa
2 comments
Jos teillä ei vielä ole Tatra-vuorilla majapaikkaa varattuna, niin tsekkaa Ceder Wellness Cottage. Meillä yksi yö iltajuomien ja aamupalojen kera n. 75 euroa. Aivan ihana paikka!
Kiitos vinkistä! Meillä on yöpymisten maksimibudjetti 30 e/yö, joten se vaan on turhan kallis meille :D Me löydettiin koko maasta vain yksi asiallinen budjettiin sopiva majapaikka, joten sen vuoksi Slovakian tutkiminen jää yhteen kylään ja neljään päivään. Mutta Tatravuorille pitää päästä joku toinen kerta!