Italialainen ruoka on todellista lohturuokaa. Sellaista, jota syödessä murheet unohtuvat, ja on vain minä ja se taivaallinen, lempeä ja pehmeästi vatsan täyttävä ruoka. Italialaista ruokaa syödessä tuntuu kuin ympärilleni olisi kiedottu lämmin ja paksu untuvapeitto – tai kuin saisin lempeän halauksen. Pullean mummon pehmeän halauksen, ei sellaista, mikä tuntuu samalta kuin rutistaisi kimppua viimevuotisia risuja.

imageTämän kesän Italian reissuni kohteisiin kuului muun muassa Pisa ja Lucca.

Italialainen keittiö on niin kovin monipuolinen ja vaihtelee alueittain, mutta tietenkin sitä ajatellessa tulevat ensimmäisinä mieleeni ne herkulliset pastat, gnocchit, rasvaiset risotot ja mehevät pitsat. Ja sitten ne juustot: mozzarella, parmesaani, ricotta, gorgonzola… Ja mikäpä näiden kanssa paremmin sopisi kuin pehmeän täyteläinen punaviini tai raikkaan kirpeä valkoviini. Mamma mia!

Jälkiruoaksi kelpaa aina kevyesti kahvinen tiramisu tai kermainen panna cotta – eri asia sitten on, onko vatsassa niille enää tilaa. Ja kaveriksi tietenkin espresso, ja kenties jopa grappaa tai limoncelloa.

Tai mitenkäs olisi ihanasti pehmennyt kotitekoinen italialainen gelato? Aivan, maistuisi minullekin, vaikka nyt heti.

imageBolognassa syöty risotto oli erinomainen, kuten myös Firenzen Mercato centralen pitsa. Tai siis: tuo pitsa oli yksinkertaisuudessaan paras koskaan syömäni.

Jos joutuisin valitsemaan vain yhden maan keittiön, jonka antimia söisin lopun elämääni, olisi valinta helppo. Näitä italialaisia herkkuja minä haluaisin syödä, ja mielelläni joka päivä söisinkin. Ja tietenkin mieluiten nauttisin niistä niiden alkulähteillä, siellä, missä niiden valmistaminen osataan maailman parhaiten.

Onneksi Italiaan ei ole pitkä matka, ja ruoan lisäksi sinne on monta muutakin hyvää syytä matkustaa. Vaikka jos totta puhutaan, on ruoka ja viini se, mistä nautin Italiassa eniten. Vaikka ei murheita olisikaan, tuntuu maailma aina hieman lempeämmältä hyvää italialaista ruokaa syödessä.

imageVälipalaksi cappuccino ja sämpylä Riminissä, ja lasillinen valkoviiniä ja bruschetta Luccassa.

Ja syödessäni huomaan aina toisinaan miettiväni, että minäkin haluan tulla sellaiseksi pulleaksi muoriksi, jonka halaukset ovat yhtä lohduttavia ja lempeitä kuin vain italialainen ruoka voi parhaimmillaan olla. Italialaista ruokaa syömällä se onneksi onnistuu helposti.


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka syyskuun teemana on ruokamatkailu. IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat Muru Mou -blogin lisäksi matkablogit Travellover ja Rimma+Laura. Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT!


LUE MUITA #IGTRAVELTHURSDAY-POSTAUKSIA JA LISÄÄ LINKKI OMAAN POSTAUKSEESI:


Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Vertailussa Jyväskylän Omenahotelli ja Sokos Hotel Alexandra
Suomalainen asiakaspalvelu huonoa? Tervetuloa Köpikseen!
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

36 kommenttia

  1. Helena Arvio

    23.9.2016 at 20:16

    Samaa mieltä, nam!

    Reply
  2. Huli/Meanwhile in Longfield..

    4.9.2016 at 14:27

    Ilman pastaa tai pitsaa en voisi elää ehkä edes viikkoa. Pasta-aika pääsee taas pian toden teolla käyntiin, kun kylmä ja sateinen syksy saapuu. Silloin kaivataan lohturuokaa, jossa on mieluusti paljon kermaa ja hurjasti makua!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.9.2016 at 12:55

      Totta! Syksyllä ja talvella pasta on täydellinen ruoka: täyttää mukavasti ja lämmittää kylmyydessä ihanasti myös sisältä päin :)

      Reply
  3. sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa

    4.9.2016 at 08:59

    Nyt iski kaipuu Italiaan, sinne pastojen ja pitsojen äärelle. Kuvaava vertaus, lempeä pasta ei voi olla muuta kun mummon lempeä halaus.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.9.2016 at 12:48

      Mulla on jatkuva kaipuu syömään hyvää pitsaa ja pastaa! Muuten en edes Italiaan niin kauheasti kaipaa, mutta se ruoka! Kiitos Sarsa :)

      Reply
  4. Susanna

    4.9.2016 at 01:19

    Kivat kuvat ja aihe myöskin :)
    olen miettinyt samaa että jos pitäisi valita vain yksi ruoka jota söisin lopun aikaa se olisi joko pasta tomaattikastikkeella, tai sitten perunat tai sushi. Etelä-Italiassa on muuten enemmän hymyileviä ihmisiä ja siten myös parempi asiakaspalvelu, tuli taas huomattua kesällä Sardiniassa ja oli aikamoinen ero kun menin laivalla takaisin Genovaan ja pohjoisemmas

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.9.2016 at 12:46

      Pitää oikeasti käydä seuraavaksi Etelä-Italiassa testaamassa asiakaspalvelun taso! Ja ehkä vähän muistakin syistä… :P

      Reply
  5. Pirkko / Schildt

    3.9.2016 at 10:27

    En ole jotenkin päässyt risottojen kanssa sinuksi – ehkä sitten vaan ei ole osunut sitä oikeasti hyvää kohdalle ja muutaman huonon kokemuksen jälkeen ohitan sen yleensä jo ruokalistalla. Ehkä sille pitäisi antaa vielä mahdollisuus,

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.9.2016 at 12:44

      Mä olen todella nirso risottojen suhteen! Oikeaoppinen italialainen on käsittääkseni sellaista vetistä, mutta mä tykkään vain tuollaisesta kiinteämmästä kuin tuossa kuvassakin. En sitten tiedä, että miksi sellaistakin Italiassa tarjotaan, jos se ei muka olisi oikeaoppista.. Mutta en ihmettele, kun et ole parin huonon kokemuksen jälkeen innostunut risotoista, sillä se pitää olla oikeasti hyvin tehtyä ennen kun se on hyvää. Mutta suosittelen antamaan sille vielä mahdollisuuden, mutta vain sellaisessa ravintolassa, missä on tiettävästi hyvät risotot! :)

      Reply
  6. laura / to travel is to live

    3.9.2016 at 02:36

    Ihanan näköisiä annoksia! En ole vielä päässyt noita Italiaan asti maistelemaan mutta haaveissa on ollut jo jonkin aikaa lähteä Napoliin pitsan syntysijoille herkuttelemaan perinteisellä pitsalla. Harmi että maha ei tykkää kovin paljon pastasta ja pitsasta mutta turvotuksen kestää makunautinnon vuoksi :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.9.2016 at 12:39

      Pitsan syntysijoille minäkin haluaisin päästä! Voi mikä hiilariöverireissu siitä tulisi! :D Ja on se varmasti sen arvoista, vaikka vatsa vähän hangottelisikin vastaan :)

      Reply
  7. Annika | Travellover

    2.9.2016 at 18:58

    Tämä postaus on todella kirjoitettu rakkaudesta ruokaan. <3 Tässä salaattia näkertäessä melkein alkoi maistua suussa risotto. Oma ehdoton suosikkini on spagetti alle vongole. Yhden Italiassa viettämäni kuukauden aikana söin sitä varmaan 15 kertaa. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.9.2016 at 12:37

      Rakkaudesta ruokaan, todellakin :) Heh, kun löytää oman suosikkiruoan, niin mikäs ettei sitä sitten syökin niin usein kuin vain maistuu :)

      Reply
  8. Teija / Lähdetään taas

    2.9.2016 at 08:07

    Italialainen ruoka on vähän kuin kreikkalainenkin – takuuvarmasti hyvää. Mitään ihmeellistä ei tarvita. Hyvät raaka-aineet ja simppeli valmistus. Nam! Italia tosin voittaa Kreikan viineissä ihan mennen tullen. Jotenkin tulee nyt Kreikkaan verrattua, kun juuri eilen sieltä tultiin, ja ihmettelin, miten Kreikassa ei tule käytyä useammin, kun siellä on niin hyvää ruokaa.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      3.9.2016 at 09:05

      Just näin! Yksinkertaista ruokaa hyvistä raaka-aineista, ei siihen muuta tarvita! Vaikka minäkin tykkään kreikkalaisesta keittiöstä aivan mielettömästi, silti italialainen menee himpun verran sen edelle. Totta, on vaikeampi löytää hyvää kreikkalaista viiniä, kuin hyvää italialaista – etenkin kun on kyse punaviinistä!

      Reply
  9. Katareissaa

    1.9.2016 at 19:35

    Tän postauksen lukemisen jälkeen tuntuu niin väärältä, etten oo ikinä käynyt Italiassa. Upeat kuvat ja oot jotenkin tosi elävästi onnistunut kuvailemaan maan ruokakultuuria. Laitoinkin sut seurantaan IG:ssa :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      3.9.2016 at 08:59

      Kiitos, seurasin sinua takaisin :) Italiassa kannattaa ehdottomasti käydä, eikä edes vain ruuan takia, vaikka minulle se suuri syy onkin :D

      Reply
  10. PeikeK | Ympäri maailmaa

    1.9.2016 at 17:22

    Kyllä kyllä, italialaista ruokaa voisin kevyesti syödä koko loppuelämäni! Italiaan todellakin matkustetaan nimenomaan syömään – muistan yhdenkin Rooman-matkan, jolloin eräänä aamuna nukutti pidempään ja meidän piti tosissaan tsempata aamupalan kanssa, että ehtisimme lounaalle! :D Kaikki ne juustot, viinit, risotot, pitsat, gelatot, kahvi.. Apua, koska pääsee Italiaan?

    Ihana kirjoitus, juuri tuota on italialainen ruoka!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      3.9.2016 at 08:57

      Kiitos :) Tiedän tuon tilanteen, että ruoka-ajoista pitää pitää kiinni, muuten voi käydä niin, että yksi ruokailu jäisi välistä, tai ei voisi syödä niin paljoa kuin haluaisi! Aivan kamala tilanne, etenkin Italiassa :D

      Reply
  11. Heidi / Auringon alla

    1.9.2016 at 15:16

    Niiin ihania Italia-ruokakuvia! Ensi kesänä on ehkä ihan pakko päästä autenttisten italialaisten ruokien pariin, sillä tänä kesänä ne jäi välistä. Harmittelin omassa postauksessani, kun olen jättänyt lähes kaikki Italian herkut kuvaamatta Instagramiin. Ehkä en ole malttanut kaivaa kännykkää esiin enää kameran jälkeen, sillä pakkohan niiden ruokien kimppuun on heti päästä!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.9.2016 at 18:09

      Mulla on usein sama juttu, että silloin kun kuvaan, kuvaan ruuat kameralla, eikä sen jälkeen enää viitsi vaihtaa kännykkään, vaan pitää jo alkaa syömään! Jotkut kamerakuvat päätyy Instaan, mutta harvemmin kuin kännykällä otetut.

      Reply
  12. Jenna / With huge passion for life

    1.9.2016 at 13:27

    Voi miten, ihana otsikko ja kivasti kirjoitettu! Itse kyllästyin totaalisesti italiaiseen ruokaan kahden viikon aikana. Gelatoon kyllä ei voi kyllästyä. Ruoka oli kyllä jumalaisen hyvää, mutta mitta tuli täyteen. Pizza, pasta ja risotto ei vaan enää uponnut ja juustoista en niin pidäkään.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.9.2016 at 18:07

      Kiitos Jenna! Mä en olekaan koskaan ollut Italiassa viikkoa pidempää, joten en osaa sanoa miten nopeasti kyllästyisin paikalliseen ruokaan. Vai voiko siihen edes kyllästyä! Ainakin nuo perusruuat on kyllä hyvin tuhtia tavaraa hiilareineen, mutta kai sitä jotain kevyempääkin on tarjolla… En muuten edes tiedä, koska ei ole tullut muuta syötyä :D

      Reply
  13. Noora | Kerran poistuin kotoa

    1.9.2016 at 13:15

    Monen maan ruokia en erityisemmin fanita, mutta myönnän italialaisen keittiön antimien olevan niitä harvoja, jotka nostavat veden kielelle. Heittämällä parasta pizzaa ja gelatoa olenkin puputtanut juuri saapasmaassa. Vaikka yleensä yritänkin välttää ruuissa vaaleaa vehnäjauhoa, niin Italiassa annan senkin anteeksi :) Hyvin olit vanginnut maan ruokatunnelmat sun postaukseen!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.9.2016 at 15:16

      Kiitos Noora! :) Mäkin yritän syödä mahdollisimman vähän vehnää, mutta Italiassa se on pirun vaikeaa :D En vaan voi vastustaa noita hiilariherkkuja… Ja lomareissulla se on ihan ok, mutta onneksi en asu siellä! Voisi vatsanseutu pehmetä entisestään aika vauhdilla :D

      Reply
  14. Marimente

    1.9.2016 at 12:46

    Täällä myös yksi tulevaisuuden pullea muori ilmoittautuu! :D Juuri eilen haettiin salamipizzat meidän lähipizzeriasta ja mietittiin niitä kotona mutustellessa, kuinka pizza vaan VOI olla NIIN hyvää! Ihan käsittämättömän päräyttävä makuelämys joka kerta <3

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.9.2016 at 15:10

      No niinpä, aito italialainen pitsa on aivan taivaallista herkkua! Ja ei todellakaan kaipaa kymmentä erilaista täytettä, niin kuin jotkut huonot kopiot, vaan maukas mutta simppeli pitsa on parasta :P

      Reply
  15. Tanja/Levoton Matkailija

    1.9.2016 at 10:54

    Gelato on ihanaa! Samoin limoncello, vaikken alkoholista muuten välitä. Vaikke Italia ole mulle mikään sellainen ykköskohde, niin onhan siellä ihan pirun hyvää ruokaa :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.9.2016 at 13:53

      Mä taisin maistaa limoncelloa ensimmäistä kertaa Dominikaanisessa tasavallassa, mun italialaisen naapurin ravintolassa. Sen jälkeen olenkin tilannut sitä jälkkäriksi muutamia kertoja, sillä onhan se aika hyvää :P

      Reply
  16. Martina

    1.9.2016 at 10:37

    Ihana ja niin todenmukainen kuvaus. Italialainen ruoka on nimenomaan kuin mummon pehmeä syli. Ollaan sitten molemmat vanhana sellaisia pulleita mummoja, minullekin kun italialainen ruoka todellakin maistuu paremmin kuin hyvin. Tänäänkin lounaana on ihanan rasvaista pestolasagnea mozzarellalla. :D Näen itseni jo harmaana pullukkana jossakin italialaisessa kylässä herkuttelemassa muiden mummokavereiden kanssa pihalle katetun pöydän ääressä. Juoruamme tietysti viereisellä penkillä istuvista papoista ja suunnittelemme seuraavan päivän ruokia. Sinäkin olet siellä. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.9.2016 at 15:06

      Oi, kiitos Martina! Ihana kommentti <3 Ei kuulosta yhtään hassummalta tulevaisuudelta, liityn mielelläni joukkoon! :D

      Reply
  17. SariKoo.fi

    1.9.2016 at 09:59

    Hehe, mun IGTT-postaus alkaa näin: “Olisi varmasti odottanut, että kun Instagram Travel Thursdayn teemana on ruokamatkailu, niin kirjoittaisin thairuokaa ylistävän postauksen? No tota, thairuoka on ihan jees mutta keksin maailmalta kyllä maukkaampiakin keittiöitä. Kuten italialainen.” Ja kuolaten luin postauksen läpi!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.9.2016 at 13:44

      Heh, näitä IGTT-postauksia lukiessani olen törmännyt useampaankin mainintaan italialaisen keittiön ihanuudesta. Enkä ihmettele yhtään! :)

      Reply
  18. Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta

    1.9.2016 at 09:05

    Olipa ihanasti kuvattu italialaista ruokaa: pullean mummon halaus ja untuvatäkki :-) Kohta yhteensä 10 vuotta Italiassa on tehnyt tehtävänsä ja olen tukevasti matkalla kohti pulleaa muoriutta!

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog