Muutin Kuopiosta pois kymmenisen vuotta sitten, asuttuani siellä elämäni ensimmäiset 21 vuotta ja haaveiltuani pitkään poismuutosta: Kuopio on tylsä kaupunki. Seuraavien vuosien aikana kävin synnyinkaupungissani lukuisia kertoja vuodessa, sillä asuinhan edelleen Suomen rajojen sisäpuolella eikä junamatka Lappeenrannasta ollut liian pitkä. Mielipiteeni Kuopion tylsyydestä ei muuttunut.
Lähdettyäni ulkomaille Kuopion reissut vähenivät yhteen tai kahteen kertaan vuodessa. Etäisyyden ja harvojen visiittien vuoksi Kuopio alkoi näyttää taas viihtyisältä ja kivalta kaupungilta, ja viimeistään viime kesänä kaupungissa vietetyt viisi päivää avasivat silmäni kunnolla: Kuopio on kaunis kaupunki.
Käydessäni Kuopiossa nyt marraskuun alussa ulkomaalaisen kanssa, katsoin synnyinkaupunkiani kuin hänen silmiensä kautta: kuinka ensimmäistä kertaa Kuopiossa – ja Suomessa – oleva näkee tämän kaiken? Varoitin jo etukäteen, että marraskuu on vuoden rumin aika, ja vaikka saimmekin nauttia parista aurinkoisesta päivästä, saimme myös kokea loppumattoman tihkusateen, maiseman peittävän harmauden – ja kaupungin ankeuden.
Näin Kuopion taas hieman eri tavalla – niin hyvässä kuin pahassa.
1. Keskustan hiljaisuus
Kävimme ensimmäisen kerran Kuopion torilla, eli kaupungin keskipisteessä, keskiviikkona puolen päivän jälkeen. Torilla oli lihapiirakkamyyjien lisäksi vain yksi hedelmien ja yksi kukkien myyjä. Ihmisiä oli vain kourallinen. Luulin, että olisimme voineet ostaa torilta paistettuja muikkuja, mutta tajusin nopeasti, että se tulee jäämään haaveeksi. Tori oli luotaantyöntävä.
Menimme torin alle muutama vuosi sitten valmistuneeseen ostoskäytävään, koska eikös sen pitänytkin olla suuri kehitysaskel Kuopion keskustan viihyvyydessä? Ainakin sitä rakennettiin suuressa montussa torin laidalla sopivasti Asuntomessujen aikaan – juuri silloin kun kaupungissa vieraili kymmeniä tuhansia turisteja, joille kaupungin ylpeys tori näyttäytyi pelkkänä suurena rakennustyömaana. Ostoskäytävässä ei näkynyt muita ihmisiä kuin yhdessä liiketilassa ringissä istuva ja uskonnollisia lauluja laulava joukko. Pakenimme paikalta nopeasti.
Seuraavan kerran kävimme torilla lauantai-iltana kahdeksan, yhdeksän aikaan. Ei edelleenkään juuri ketään, ei edes Sokoksen yhteydessä olevassa kahvilassa tai pikaruokaravintolassa. Baarikadulla sentään näkyi muutama juhlatuulella oleva. Missä ihmiset ovat?!
2. Vanhusten määrä
Samaisena keskiviikkopäivänä ajattelin näyttää ulkomaalaiselle Kauppahallin. Ehkä voisimme juoda siellä pullakahvit, ajattelin. Hallin kahvila oli viimeistä tuolia myöten täynnä – eläkeläisiä! Kiersimmme hallin ympäri ja kaikki muutkin penkit olivat mummot ja papat vallanneet. Ei tämä ollutkaan nuoremmalle väelle sopiva paikka, eikä hallissa muutenkaan ollut nähtävää, joten poistuimme kahvittelemaan muualle.
Myös muilla kerroilla keskustassa käydessämme, sekä muuallakin Kuopiossa liikkuessamme kiinnitin huomiota nuorten ja nuorten aikuisten vähyyteen sekä ikäihmisten paljouteen. Kuopio on yliopistokaupunki, mutta se ei kyllä katukuvassa ainakaan näin marraskuisena viikkona näkynyt.
3. Rakennukset
Torin laidalla oleva kaupungintalo on kaunis, mielestäni koko Kuopion upein rakennus, mutta muut rakennukset torin ympärillä ovatkin kamalia betonihökötyksiä. Anttilan julkisivun hirvitys on sentään uudistettu – vihdoinkin!
Muutamia idyllisiä puutaloja lukuun ottamatta koko keskusta on rumaa laatikkotaloa, eikä kaupungissa ole juurikaan merkkejä yli parinsadan vuoden iästä. Kaupungin rumuus tulee ilmi etenkin marraskuun harmaudessa – kesällä vehreät puut ja puistot pelastavat paljon.
4. Kahvilat
Se, että Suomi on suurin kahvinjuojamaa, on suuri vitsi kun katsoo millaisia kahviloita Suomessa – tai ainakin Kuopiossa – on. Nyt en edes ala paasata kahvin laadusta, siitä kun ei loppua tulisi, mutta kahviloiden mitäänsanomattomuus, persoonattomuus ja kodikkuuden puute pistää silmään etenkin Kööpenhaminan kahviloiden jälkeen. Onneksi Kuopion kahvila-scenen pelastaa lämminhenkinen ja kodikas Kaneli!
5. Palvelu
Yleensä Kuopion lomilla olen asioinut enimmäkseen Matkuksen ostoskeskuksessa: se on lähellä ja sieltä saa yleensä kaiken tarvittavan, joten ei ole juurikaan ollut tarvetta käydä kiertämässä keskustan liikkeitä. Aina Matkuksessa käydessäni olen saanut todella hyvää palvelua, jokaisessa liikkeessä, enkä ole ymmärtänyt yleistä murinaa suomalaisen palvelutason heikkoudesta.
Nyt ulkomaalaisen kanssa jätimme Matkuksen kokonaan väliin (siellähän on samat liikkeet kuin Tanskassakin – osa jopa on tanskalaisia ketjuja), mutta missä tahansa asioidessamme kiinnitimme huomiota palvelun tasoon. Puijon torninravintolan aurinkoisesti palveleva tarjoilija, hotellien ystävällinen vastaanottohenkilökunta – sekä ihan kaikki muut asiakaspalvelijat, jotka reissullamme tapasimme. Hyvä kuopiolaiset!
6. Luonto
Kuopiossa kauneinta on luonto, ehdottomasti. Me viihdyimme keskustan tyhjyyden ja harmauden sijaan mieluummin luonnossa – tai sitten ihaillen sitä korkeuksista, Puijon tornista käsin. Kuopion luonto ei tuottanut pettymystä edes silloin, kun kaupunki muuten näyttäytyi harmaana: metsien ja järvien maalauksellinen kauneus pysyy. Eipä sitä osannut arvostaa silloin kun sen vieressä asui, mutta nyt sitä kyllä ylpeänä ulkomaalaiselle esittelin. Ja esittelen uudestaankin, viimeistään sitten kun kesän vehreys on vallannut Kuopion.
Mutta mitä havaintoja ulkomaalainen teki Kuopiosta? Hän näki upean luonnon, huomasi hyvän ja iloisen asiakaspalvelun – sekä nautti kaupungin rauhallisuudesta ja ihmispaljouden puutteesta. Ei mitään negatiivista. En siis onnistunutkaan katsomaan kaupunkia hänen silmiensä kautta.
18 comments
Kirjoituksesi oli vähän masentava. Ymmärrän, että kaupungin tyhjyys ja kalseus korostuu, kun tulee talviseen Suomeen. Olen asunut useita vuosia ulkomailla ja ihan oikeasti olen alkanut kaipaamaan talvi-iltojen hiljaisuutta. Sitä, että käperrytään sinne omaan kotiin ja on lupa olla kotona ja rauhoittua. Kun tulee kevät, on ihanaa huomata miten luonto ja ihniset herää henkiin taas. Kaduilla ja toreilla on vilskettä ja kaikki näyttää taas kauniilta. Sitä vuoden aikojen muutosta ja niihin kuuluvia piirteitä ei ole täällä, mikä taas Suomeen kuuluu. Minä kaipaan lunta ja myös Kuopiota. Asuin siellä joskus, ja olen miettinyt kuinka kiva kaupunki se onkaan puistoineen, ulkoilumaastoineen ja miten voisin lapsen kanssa pyöräillä kivoja reittejä ja hiihtää ja luistella. Toki täällä ulkomailla on omat hienot juttunsa, joiden vuoksi täällä nyt olen. Silti liputan jopa talvisen (kolean) Kuopion ja kauppahallin mummeleiden puolesta!
Suomen vuodenajat on aivan upea juttu, ja minäkin kaipaan niitä, vaikka en edes asu Tanskaa kauempana. Mutta Tanskaan kun ei tule (suomalaisesta näkökulmasta katsottuna) oikeaa talvea lainkaan, vaan tuntuu, että myöhäissyksy jatkuu kevääseen saakka. Mutta täällä kyllä eletään myös talvella, eikä käperrytä kotiin, ja siitä minä tykkään: pimeä talvi saattaa muutenkin olla masentavaa aikaa, joten kaipaan tekemistä, tapahtumia ja elämää ympärilleni myös silloin. Kuopio on kiva kaupunki, jossa on upea luonto ja hyvät ulkoilumahdollisuudet, mutta isoissa kaupungeissa ulkomailla asuttuani se vaan tuntuu niin todella pieneltä paikalta. Mutta kyllä minä siellä lomillani viihdyn mainiosti, etenkin kesällä ja talvella lumen keskellä :) Kiitos kommentista, Kris!
Olipa masentava kirjoitus, mutta niin totta. Olen asunut elämäni aikana kolmessa kaupungissa: Rovaniemellä, Lontoossa ja Kuopiossa. Haluaisin edelleen asua Rovaniemellä (ei siksi että siellä olisi mitenkään kaunista) ja käydä ehkä silloin tällöin Lontoossa. Kuopio… no on tuo Valkeisenlampi ihan kaunis ensilumessa. Kahvilat ja kaupat ei ole minulle niin kovin tärkeitä, joten niillä ei niin väliä. Mutta suomalainen kaupunkirumuus, sitä täältä löytyy niin kuin kaikista muistakin suomalaiskaupungeista.
Se suomalainen kaupunkirumuus hyppää silmille etenkin silloin, kun vuodenaika on muutenkin ruma. Pidän Kuopiosta kesän lisäksi talvella: lumi luo ihanaa tunnelmaa ja tekee mistä tahansa kaupungista kauniin. Kaipaan jouluista lumista Kuopiota, kun iltaisin palavat jouluvalot ja maa on valkoinen. Se on ihanaa aikaa :) Valkeisenlammella en ole kovin usein käynyt, joten en ole tainnut nähdä sitä ensilumessa lainkaan…
Kiitos kommentistasi!
Täysin asennekysymys. Esim. mummot ja papathan on parasta kauppahallissa. Luovat juuri oikeanlaista kiireetöntä tunnelmaa. Heillä on aikaa rupatella ja nautiskella, toki vähän liian usein juttelevat luopumisesta ja kivuista, mutta se on kai heidän arkea.
Luulen, että on vaikeampi nähdä kauneutta siellä missä on aina ollut.
Valtaosa muuttajista näkee asiat toisin.
Enemmänkin havainnot kuvaavat Suomea kokonaisuutena. Kesällä kaikkialla kukoistaa ja kylmän tullen koti ja villasukat, sisätilat. Jokaisella paikalla on aikansa ja vahvuutensa. Kesän ulkopuolella Kuopioon kannattaa tulla lähinnä aktiivilomalle.
Oikeassa olet, asennekysymyshän se on. Ei mummoissa ja papoissa mitään vikaa ole, muutama tulikin höpöttelemään niitä näitä, ja sain kokea sitä oikeaa savolaista leppoista tunnelmaa :)
Niin monet kehuvat Kuopiota, etenkin sellaiset jotka eivät ole siellä ikäänsä asuneet, eivätkä ne kaikki voi väärässä olle. Minä näen kaupungin hieman kriittisemmin ja liian usein vähättelen sitä, vaikka upea kaupunkihan se on! Mutta tosiaankin, seuraavan kerran näytän ulkomaalaiselle kesäisen Kuopion, se on parasta :)
Minusta Kuopio on ihastuttava kaupunki, mutta minäkin olen katsellut sitä vain turistin silmin ja ainoastaan keväällä ja kesällä. Valitettavasti tuo marraskuun harmaus ja pimeys syö yleensä kaiken viehättävyyden suomalaisista kaupungeista. Onneksi ulkomaalainen osasi silti nauttia reissusta! Sehän se on tärkeintä. :)
Oon samaa mieltä siitä suomalaisesta peruskahvista (vaaleapaahtoinen Juhlamokka, no thanks!) ja olemattomasta kahvilakulttuurissa. Ainakin Helsingissä meno on kuitenkin parantunut viime vuosina huimasti ja erinomaista cappuccinoa saa jo tosi monesta paikasta. Toivottavasti ilmiö leviää joskus myös pieniin kaupunkeihin! Oon itse kotoisin Etelä-Lapista, joten kaipaisin esim. Rovaniemelle huomattavasti nykyistä parempaa kahvi(la)tarjontaa.
Niin, eihän se marraskuun harmaus ole vain Kuopion haittana, kyllähän se rumentaa lähes koko Suomen… Olin jo etukäteen varoittanut, että Kuopio ei tule olemaan kauneimmillaan, mutta se olikin totta vain puoliksi: keskusta näytti kyllä ankealta, mutta luonto oli siltikin todella upea! :)
Se Juhlamokka on todellakin aikamoista litkua :D Mutta kuten Pikkupietari tuossa alla kommentoikin: eihän vahvempaa kahvia pystyisikään juomaan sitä 15 kuppia päivässä, niin kuin monella suomalaisella on tapana :D Toivon mukaan viihtyisä ja laadukas kahvilakulttuuri leviää pian koko Suomeen!
Aivan ihanat kuvat!!
Kiitos Sanna! :)
Minusta suomalainen kahvi on hyvää!
En juo lattea, en espressoa, en maustettuja kahveja. Jossain muualla, esim. Kiinassa on toki tyydyttävä usein murukahviin. Mutta minä juonkin kahvia 15 kuppia päivässä, joten kukkarokaan ei kestäisi sitä laatukahvilassa nautittua luomulattea tuota määrää. Eikä kai vatsakaan.
Suomalainen kahvi on usein niin kauhean laimeaa! Tykkään juoda kahvin maidolla, mutta sen maitotilkan kun siihen laittaa, häviää kahvin maku. Yritin keittää vahvempaa kahvia, mutta sitten siitä tuli kitkerää. Ehkä mä en vain osaa keittää :D Finnairin lennoilla on vahvaa kahvia, sellaista kun osaisi itsekin tehdä… Minä juon päivässä yhden tai kaksi kuppia, jos joisin tuon 15, olisin ihan tyytyväinen kahvin “laimeuteen”, eihä sitä muuten vatsa kestäisi :D
Moi, muutin itsekin Kuopiosta 24-vuotiaana. Mielestäni Kuopio on aina ollut kaunis paikka, mutta harmillisen vähän siellä on tapahtumia ja menoja nuorille edelleenkin. Vänäri, Puijon maastot, Kallaveden pikkusaaret yms. ovat upeita paikkoja. Ilmeisesti ravintoloita on sinne kuitenkin tullut jonkin verran lisää, niin siitä saa Kuopio plussaa. Kotikaupunkiin on aina kiva palata vähän stadin sykkeestä rauhottumaan :)
Tuohon ravintoloiden määrään kiinnitin huomiota kun kävin kaupungissa nyt viime kesänä: siellähän onkin nykyään paljon enemmän valinnanvaraa kuin ainaiset Rosso ja Amarillo! Kaupungin vahvuus on ehdottomasti luonto ja kuntoilumaastot. Kaupungissa on mielestäni aina rauhallinen, hieman uinuva tunnelma: mitään ei tapahdu. Sellainen kuva minulle ainakin aina siellä käydessäni tulee, siellä asumisesta kun tosiaankin on se kymmenisen vuotta aikaa.
Reilun vuoden n. 15 vuotta sitten Kuopiossa asuneena tykkäsin siellä keskustan tuntumassa eniten Vänäristä ja siitä sataman alueesta. Kesällä myös kiva alue kävelyyn ja istuskeluun siinä keskustan lähellä on Valkeinen Luontopoluista mieleen jäi mm. Kolmisoppi.
Etenkin kesällä Vänäri ja satama ovat aivan must, ja Valkeinen on kiva paikka myös, vaikka itse en olekaan siellä vuosiin käynyt muuten kuin autolla ohi ajaessa. Pitääkin seuraavalla kerralla kokeilla Kolmisopen luontopolku! Kiitos vinkistä :)
Ihana lukea näitä :D Mie oon niin monesti vaan valittanut miten Sodankylä on ruma ja täällä ei ole mitään, mutta on se sama ongelma melkein missä tahansa Suomen maakuntakaupungissa. Rakennukset on valmistuneet seitkytluvun kulta-aikaan, jonka seurauksena kaikki on ihan järkyttävän rumaa! Kuopiossa olen käynyt vain kerran, mutta haluttais kyllä kokeilla kuinka suuri todennäköisyys on löytää juuri tällainen Kuopio sieltä matkan varrelta :)
Olen monet kerrat kironnut sitä suomalaista “rakennurarkkitehtuuria”, minkä seurauksena kaikkialla tosiaankin on niin kamalan rumaa. Suosittelen käymään Kuopiossa uudestaan, mutta käy muuallakin kuin vain keskustassa :D