Yksi ihana ilta Granadassa

Autossa on kireä tunnelma. Olemme Grandan keskustassa ja yritämme päästä hotellillemme, mutta meillä on vaikeuksia. Googlen kartta näyttää kyllä ajoreitin, mutta juuri paria korttelia hotelliamme ennen matkamme pysäyttää ajoneuvolla ajo kielletty -merkki. Löysimme jo sivukujalta autollemme sopivan raon pysäköityjen autojen letkasta, mutta espanjan taitojeni mukaan parkkimaksutolpassa sanotaan, että pysäköinti on sallittu vain kahdeksi tunniksi.

Meidän ei siis auta kuin yrittää päästä hotellille ja parkkeerata hotellin omaan parkkihalliin. Mutta miten ihmeessä me pääsemme sinne? Pyydän Thomasta pysähtymään, että saan rauhassa suunnitella toisen reitin – Googlen kartta kun tarjoaa jatkuvasti vain samaa lähestymissuuntaa. Ehdotan varovasti, että jos me vain ajaisimme kiellosta huolimatta, tyhmät turistit -korttia käyttäen. Eihän matka ole kuin korkeintaan kaksi korttelia, ehkä puolitoista? Kuljettaja kieltäytyy.

Lopulta, usean harhalenkin ja muutaman molemminpuolisen hermostuneen tiuskaisun jälkeen, pääsemme vihdoin pientä kujaa ajamalla suoraan hotellin eteen ja parkkihalliin – ja samalla hetkellä autossa vallinnut kireä tunnelma kaikkoaa. Hotellin ystävällinen vastaanottovirkailija kertoo, että Granada on Espanjan paras tapas-kaupunki, ja ympyröi meille karttaan kaupungin parhaimman tapas-kadun, parhaimman alueen yöelämän vietolle ja parhaimman näköalapaikan.

Olemme tänään jo ajaneet Cómpetasta Nerjaan, ja siellä vietetyn päivän jälkeen ajaneet vielä Granadaan, joten hotellihuoneen muhkea sänky näyttää turhankin houkuttelevalta. Mutta meillä on Granadassa vain yksi yö, joten pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen olemme valmiit astumaan kirpeään alkuiltaan ja selvittämään, että mikäs paikka tämä granaattiomenan mukaan nimetty kaupunki oikein onkaan.

Kadun verran tapaksia

Koska olimme tehneet päätöksen Granadaan menosta vain paria tuntia aikaisemmin, emme olleet ehtineet selvittää etukäteen mitä tässä lähes 240 000 asukkaan kaupungissa kannattaisi tehdä. Tämän vuoksi menemmekin täysin hotellivirkailijan suositusten mukaan, ja ensimmäisenä kävelemme Calle Navas -kadulle tapasten perässä. Täällä onkin ravintoloita vieri vieressä, mutta koska olemme tapamme mukaan liikkeellä ennen paikallisten illallisaikaa, ei ravintoloissa näy kovinkaan montaa asiakasta.

Mekään emme täällä kauaa viihdy, sillä uskomme, että Granadalla on meille tarjolla jotain parempaa. Lähdemme kohti Albaicín-maurilaiskaupunginosaa ja matkalla ohitamme Isabel la Catolica -aukion ja sen viereen hotellin työntekijän merkkaaman baarialueen. Tähän aikaan illasta alue ei näytä kovinkaan hääppöiseltä yöelämän keskukselta, mutta jotain meitä kiinnostavaa silmiimme kuitenkin osuu: erään bodegan ikkunasta näkyy niin tunnelmallinen ja viihtyisän oloinen paikka, että päätämme poiketa sisään.

Kaupungin paras bodega

Parkkeeramme itsemme Bodegas Castañedan baaritiskille, ja siihen jäämmekin pariksi tunniksi. Punaviini on erinomaista, juomien seuraksi tullut tortilla de patatas ehkäpä maukkainta syömääni, ja tilaamamme jamón ibérico epäilemättä maailman parasta kinkkua. Niin suussasulavaa! Tilaamme toisenkin kierroksen. Kolmannella kierroksella kokeilemme paikan omaa vermuttia.

Paikan ilmapiiri vie mukanaan, ja en voi olla miettimättä, että tämä on varmasti espanjalaisin ravintola, jossa olen koskaan ollut. Tarjoilijoiden seuraaminen käy mainiosta viihteestä ja hämmästelemme, kuinka baaritiskin toisesta päästä keittiöön huudetut tilaukset menevät perille, mutta niin sieltä vain aina tulee oikeat annokset, ja vieläpä varsin nopeasti. Ravintola on jo lähes täynnä, ja tarjoilijat avaavat viinipulloja jatkuvalla syötöllä ja vermuttitynnyrikään ei saa juurikaan olla rauhassa.

Vaikka voisimme jäädä tähän (meidän mielestä eittämättä) kaupungin parhaaseen bodegaan koko illaksi, päätämme hieman vastentahtoisesti jatkaa kaupunkiin tutustumista. Ilta on pimentynyt ja lämpötila laskenut reippaasti. Onneksi viini, vermutti ja takin alle laittamani paksu villapaita lämmittävät.

Kaupungin upein näköala

On aika lähteä kävelemään labyrinttimaiseen Albaicínin arabikaupunginosaan ja yrittää löytää San Nicolasin näköalapaikka. Eksymme monta kertaa siitäkin huolimatta, että tajuamme näköalapaikan sijaitsevan korkealla ja kävelemme koko ajan ylämäkeen. Pienet eksymiset eivät kuitenkaan haittaa, sillä Unescon maailmanperintölistalla olevassa Albaicínissa kannattaakin unohtaa suorin reitti ja vain kierrellä sattumanvaraisesti noita pieniä ja sokkeloisia katuja.

Yhtäkkiä huomaamme päätyneemme aukiolle, josta avautuu erinomainen näkymä iltavalaistuksessa komeilevaan Alhambran palatsiin – olemme siis löytäneet näköalapaikalle. Moni muukin on tullut tänne ihailemaan tätä upeaa maisemaa, istuskelemaan, tapaamaan kavereitaan ja pitämään hauskaa. Yksi hurja ottaa kylmässä illassa paitansa pois ja pistää pystyyn tulishown.

Olemme myytyjä. Ilta Granadassa on ollut kertakaikkisen täydellinen: se mahtava bodega, Albaicínin idylliset sokkelokujat, ystävälliset ihmiset, upea Alhambra… Ilta ei kuitenkaan ollut ihan vielä ohi.

Jälkeen päin en osaa sanoa, mitä reittiä kuljimme takaisin, mutta onnistuimme löytämään viihtyisän basaarikadun. Google ehdottaa, että kyseessä olisi varmastikin Alcaiceria – vanhoja ostosbasaareja jäljittelevät markkinat, jossa nykyään myydään pääsääntöisesti matkamuistoja. Mutta ei se se ollut, koska katedraalin vieressä sijaitsevaan Alcaiceriaan päädymme vielä myöhemmin illalla.

Albaicínin markkinakadun nimi jää siis arvoitukseksi. Oltuamme ulkona jo parisen tuntia on kylmyys alkanut hiipiä luihin saakka, joten päätämme pysähtyä vielä yhdessä bodegassa ennen hotellille paluuta. Suureksi harmiksemme Bodegas Castañeda on nyt aivan tupaten täynnä, joten menemme nurkan takaa löytyvään toiseen bodegaan. Nämä bodegat taisikin olla se hotellivirkailijan suositus yöelämälle – ei yökerhot niin kuin olin ajatellut.

Tämä paikka ei vedä vertoja Bodegas Castañedalle, joten olemme lasillisten ja niiden seurana tulleiden tapasten nauttimisen jälkeen valmiit palaamaan hotellille. Ilta on ollut täydellinen, ja tutustuimme Granadaan meille parhaiten sopivalla tavalla: ilman tiukkaa suunnitelmaa nähtävyyksien kiertämisestä, jättäen mahdollisuuden olla hetken aikaa osa paikallista elämää. Ja ehkäpä juuri siksi kaupunki teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Granada on upea!

Seuraavana päivänä Granadaan tutustuminen jatkuu, kun vuorossa on Alhambran palatsi.