Patikkaretkien flopit: huonoja karttoja, hurjia koiria ja heikkoa kuntoa

Kreetalla on mieletön määrä erilaisia ja toinen toistaan upeampia patikointireittejä, ja seuraavaa luontoretkeä suunnitellessa on kuin karkkikaupassa yrittämässä tehdä päätöstä seuraavasta herkusta. Valitettavasti aina ei kuitenkaan valinta osu nappiin, sillä joskus patikointiyrityksen voi pilata puuttuvat merkit, reitin roskaisuus tai vaikkapa omalle kunnolle liian rankka reitti. Tässä listattuna minun Länsi-Kreetalla kokemani epäonnistuneet patikat (onnistuneita patikointeja löydät Kreetan patikointioppaasta!).

Jutun kaikki kuvat ovat Kournas-järveltä, sillä vaikka retki ei muuten onnistunutkaan, olivat maisemat sentään upeat.

Kournas, Kreeta

1. Vavouledo-rotko ja pelottavat koirat

Vavouledo-rotkoreitti on kuvausten mukaan helppo ja lyhyt, vain kolmen kilometrin mittainen, kävelyreitti. Rotko kulkee Palea Roumata- ja Hamalevri-kylien välissä. Kun Vavouledon yhdistää rinnakkaiseen Trachinou-rotkoon, tulee lenkistä n. 7 km rengasreitti.

Me yritimme päästä rotkoon Palea Roumatasta. Saimme auton hyvin parkkiin ja löysimme heti rotkoon opastavat kyltit, mutta siihen se onni sitten päättyikin. Emme päässeet paria sataa metriä pidemmälle, kun oikealla pensaiden ja puiden takana alkoi koira haukkua raivoisasti.

Pusikon toisella puolen oli ilmeisestikin talo, jonka pihalla koira oli vahdissa. Kreetalaiset vahtikoirat ovat pelottavia, sillä jos ne eivät ole kytketty kiinni, ne tulevat vaikka aidan yli varmistamaan, että ohikulkija ymmärtää poistua talon lähistöltä kiireen vilkkaa. Me yritimme jatkaa matkaa toivoen, että koira ei pääsisi pihasta pois, mutta sitten puiden takaa alkoi raivoisan haukkumisen lisäksi kuulua laahaavaa ääntä ja hiekan ratinaa: se, mihin koira oli kytketty, ei selvästikään ollut missään kiinni, vaan koira oli lähestymässä meitä vetäen perässään koirankoppia tai mitä hyvänsä mihin hihnan toinen pää oli kiinnitetty.

Samaan aikaan jonkin matkaa edessämme, siellä minne meidän oli tarkoitus mennä, alkoi haukkua toinen koira. Tämä oli meille liikaa, joten käännyimme kiireesti takaisin kohti autoa. Emme ottaisi riskiä, että joutuisimme taistelemaan hullujen vahtikoirien kanssa päästäksemme juuri tähän rotkoon – Kreetalla rotkoja on lukuisia, ja suurimpaan osaan pääsee ilman pelkoa purruksi tulemisesta.

Kiinnostaako patikointi Vavouledo-rotkossa? Lue lisää täältä.

Kournas, Kreeta

2. Kournas-järven ympäri (jos olisi löydetty polku)

Kournas-järvi Hanian ja Rethymnonin välissä on suosittu käyntikohde, sillä pikkuinen Kournas on yksi Kreetan harvoista järvistä. Monet menevät järvelle paistattelemaan päivää, ajelemaan polkuveneillä ja bongailemaan järvessä asustavia kilpikonnia. Me halusimme kävellä järven ympäri.

Kävely alkoi oikein mukavasti: heti parkkipaikalta lähdettyämme löysimme patikkareitistä kertovat merkit, joita seurasimme ensiksi järven rantatietä pitkin ja sen jälkeen rinnettä ylöspäin. Paikoin reitti oli hieman haasteellinen ja jouduimme käyttämään käsiä apuna päästäksemme jyrkimmistä kohdista ylös, mutta upea näkymä ylhäältä alas järvelle oli pienen vaivan arvoinen.

Aikamme merkkejä seurattuamme päädyimme autotielle. Tämä oli tiedossamme, sillä käyttämämme reittikartta oli näyttänyt, että pieni pätkä kulkisi autotietä, ja sen jälkeen polku lähtisi oikealle ja kulkisi järven eteläpuolta. No, kävelimme tietä pitkin tovin jos toisenkin, mutta emme enää nähneet patikkareitistä kertovia merkkejä.

Yritimme tutkia karttaa, mutta emme siltikään hahmottaneet, mistä luontopolku jatkuisi. Autoja kaahaili ohi ja talojen kohdalla sai aina jännittää, että juokseeko sieltä koira perään. Innostus Kournas-järven ympäri kävelystä vaihtui ärtymykseksi: miksi reittiä ei oltu voitu merkitä kunnolla kokonaan?

Päätimme luovuttaa ja kävelimme samaa reittiä takaisin autolle. Kun vuotta myöhemmin kumppani ehdotti uutta yritystä, sillä hän oli löytänyt toisen reitin Kournas-järven kiertämiseen, tuhahdin vain idealle. En halunnut ajaa lähes tunnin ajomatkan päähän pettyäkseni uudestaan huonosti merkityn reitin vuoksi.

Kiinnostaako kävely Kournas-järven ympäri? Lue lisää täältä.

Epäonnistuneet patikat

3. Matkalla Elafonissista kohti Paleochoraa loppui kunto kesken

Elafonissin kauneudestaan kuuluisalta rannalta lähtee patikkareitti kohti Paleochoraa. Tämä pätkä on osa koko Euroopan läpi kulkevaa E4-kaukovaellusreittiä, ja sitä pitkin voisi kävellä koko Kreetan halki lännestä itään.

Ensimmäisenä Kreetan-talvenamme osallistuimme Hanian vuorikiipeilyseuran järjestämälle “helpolle” patikalle, joka lähti siis Elafonissista kohti Paleochoraa. Päätepiste oli ennen Paleochoraa oleva Kriosin ranta.

Tämä taisi olla ensimmäinen patikkareissumme Kreetalla, ja siitä tuli minulle tuskien taival. Minulla oli jo heti aamusta alustava päänsärky, joka suorassa auringonpaisteessa ja kunnolleni liian vaativan reitin (tai kenties pro-patikoijien vetämän minulle liian kovan vauhdin) vuoksi äityi järkyttäväksi migreeniksi.

Taisin saada myös auringonpistoksen, sillä olo oli aivan kamala ja keho oli kuin hyytelöä voimien kadotessa. Maisemat reitillä olivat upeat, mutta päällimmäisenä reissusta jäi mieleen patikan viimeinen tunti, kun pitkää rinnettä ylös noustessamme jouduin vähän väliä istumaan alas ja keräilemään voimia.

Kirjoitin retkestä blogiin mm. näin: Olimme kävelleet jo lähes neljä tuntia ja päätäni takoi ainakin kymmenen pientä seppää, kun yhtäkkiä tuntui kun kaikki voimat olisivat lähteneet kropastani. Päässä alkoi pyöriä ja vatsassa velloa, ja nieleskelin pahoinvointia pois. Lue koko blogipostaus: Patikointia Kreetalla: Elafonissista Kriosiin

Kiinnostaako patikointi Elafonissista Paleochoraan? Lue lisää täältä.

Epäonnistuneet patikat

4. Diktamos-rotko oli ankea ja roskainen

Diktamos-rotko sijaitsee Apokoronasin alueella ja kulkee kahden kylän, Katochorin ja Stiloksen välissä. Kahdeksan kilometrin mittaisen rotkovaelluksen voikin aloittaa jommasta kummasta kylästä. Rotkoa kuvaillaan kauniiksi ja vehreäksi, ja siellä on suuria puita luomassa varjoa ja viileyttä kuuminakin kesäpäivinä. Rotko on nimetty siellä kasvavan Kreetan kotoperäisen yrtin diktamoksen (tai dittany; kreetanmeirami) mukaan.

Me aloitimme rotkokävelyn Katochorin päästä ja alku vaikutti lupaavalta: rotko alkaa kylän laidalta ja tämä seutu on kaunista aluetta. Kuitenkin syvemmälle rotkoon käveltyämme alkoi viehätys kadota: rotkossa on kyllä isoja puita, mutta talvella ne eivät olleet lehdessä ja rotkon pääväri oli ruskeanharmaa. Kun rotkon ulkopuolella talvi oli parhaimmillaan ja aurinko paistoi, kaikkialla oli vehreää ja perhoset lentelivät kukissa, oli rotkossa hämärää ja luonto kuollutta.

Ainoina väripilkkuina olivat roskat, jota oli lähes kaikkialla: tyhjiä muovipulloja, käärepapereita ja jopa autonrenkaita. Täällä kävellessä tuli vain surullinen ja ahdistunut olo kaikesta roskan määrästä, eikä luonnossa liikkumisen ilosta ollut tietoakaan. Vain parisenkymmentä minuuttia käveltyämme päätimme kääntyä takaisin. Kreetalla on lukuisia upeita patikkareittejä, joten miksi tuhlata aikaa näin ikäviin luontopolkuihin!

Kiinnostaako patikointi Diktamos-rotkossa? Lue lisää täältä.

1 comment
  1. Hmm.. huh, aika ikävältä kuulosti erityisesti tuo ensimmäinen kokemus koirien ahdistelemana. Onneksi sellaista ei ole tullut. Itselleni ei oikeastaan tule tällaisista kokemuksista mieleen yhtään, ehkä joskus on joutunut reittiä miettimään hieman enemmän, mutta aina se on löytynyt. Ikävimmät kokemukset tulee kenties itselleni mieleen kesä-heinäkuusta Suomesta, kun hyttysiä on pahimmillaan aivan käsittämätön määrä. Silloin on mukava patikointi kaukana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *