Näitä päivä kanssani -postauksia on ollut blogeissa jo ties kuinka kauan, mutta matkablogeissa niitä ei ole juurikaan näkynyt – ei ennen kuin London & Beyond -blogin Lena kirjoitti päivästään Bilbaossa. Postauksesta innostui moni matkabloggaaja ja useita vastaavanlaisia postauksia onkin jo ollut luettavissa eri blogeissa. Minunkin mielestä idea oli todella hauska, joten oli pakko tarttua Leenan esittämään haasteeseen ja kirjoittaa ja ottaa kuvia omasta, aivan tavallisesta tiistaipäivästäni.

6.45

Herätyskello soi. Tekisi mieli torkuttaa, mutta seitsemältä on pyykkivuoro ja olen oppinut kantapään kautta sen, että paikalla on oltava ajoissa tai muuten joku toinen on napannut pyykkikoneen tai on vähintäänkin ronkumassa toista varaamistani koneista itselleen.

Lajittelen pyykit ja mietin lakanoiden pesun jättämistä seuraavaan kertaan, koska Thomas nukkuu vielä. Hän kuitenkin herää ilman herättelyä, nousee hetkessä ylös ja alkaa repiä lakanoita sängystä pois. Jaksan edelleen hämmästellä hänen aamupirteyttään, itse kun herään todella hitaasti ja aamun ensimmäiset hetket menee kuin hidastettuna. Enkä todellakaan ole iloinen heti aamusta!

Laahustan pihan toiselle puolelle pyykkitupaan.

image

7.20

Thomas tekee minulle aamupalaa. En yleensä syö aamiaista, mutta tänään on pitkä päivä edessä, enkä ole varma milloin ehdin syömään. Pari palaa leipää juustolla ja kahvikuppi riittää minulle, mutta Thomas tekee itselleen munakasta. Syödessäni selailen blogeja ja kirjoittelen muutamia kommentteja. Kahdeksalta menen takaisin pyykkitupaan ja heitän pyykit kuivausrumpuun. Selaan kännykällä Facebookia seuraavat 20 minuuttia odottaessani pyykkien kuivumista.

8.30

Menen suihkuun ja Tompan tehtäväksi jää laittaa puhtaat pyykit kaappeihin. Suihkun jälkeen suunnittelemme ensi vuoden mahdollista Uuden-Seelannin reissua. Laitan lontoolaiselle kaverilleni viestiä ja kyselen Uuden-Seelannin työtilanteesta, koska mietimme menisimmekö Uuteen-Seelantiin Working Holiday -viisumilla vai ilman. Jos päädymme WH-viisumiin tulisi Thomaksen hakea sitä todella pian.

Yhdeksän jälkeen keitän toisen kupin kahvia ja hörpin sitä samalla kun meikkaan. Koska töissä ei ole pukukoodia, on työpukeutumiseni lähes aina casual. Klo 9.45 lähden pyöräilemään pienessä vesisateessa kymmenen minuutin matkan töihin.

image

14.00

Lounastauko. Käyn pikaisesti hakemassa sämpylän 7-elevenistä. Leivän lisäksi syön vauvan puuroa ja omenan. Työpäivä on mennyt nopeasti, vaikka on ollut todella hiljaista. Töiden lomassa olen ehtinyt käydä läpi aamulla ottamani kuvat ja hahmotella tätä postausta.

Olen tössä pankin asiakaspalvelussa ja puhun töissä lähes pelkästään suomea. Koska asiakaspalvelu tapahtuu ainoastaan puhelimitse, ei puhelujen välillä ole muuta tekemistä, ja voin vapaasti lueskella blogeja, tehdä tanskan läksyjä ja höpötellä työkavereiden kanssa. Blogin kirjoittamiseen töissä ei sentään ole aikaa eikä rauhaa, mutta ideavihkoon tulee rustailtua työaikanakin. Tällaisen rennon ja helpon työn saaminen oli kuin lottovoitto edellisen stressiduunin jälkeen!

image

17.45

Henkilöstöpäällikkö käy pyytämässä minut juttusilleen. Apua, mitä minä olen tehnyt väärin? Irtisanotaanko minut? Apua, apua, apua. Paniikki onkin onneksi turha, sillä minua pyydetäänkin myyntipuolelle töihin. Huomenna on tulossa Suomesta kouluttaja, joten vapaapäivä vaihtuu koulutuspäivään. Uusia haasteita, jes!

Kuudelta työpäivä on ohi ja sammutan tietokoneen. Ilta on viileä ja sateinen, joten laitan kaulahuivin kaulaan ennen kuin lähden pyöräilemään neljän kilometrin matkan keskustaan. Minulla ei ole kiire, mutta silti huomaan polkevani taas niin lujaa, että tulee kuuma. Rauhallisesta työpäivästä huolimatta olen uupunut, ja haluaisin vain mennä kotiin.

18.30

Koska tunnin alkuun on vielä aikaa, käyn päivän toisen kerran 7-elevenillä, vaikka olen vannonut välttäväni tätä kansainvälistä jättisuurta kioskiketjua, mutta minkäs teet kun niitä on joka kadunkulmassa ja niissä on hyvä valikoima. Otan kahvin ja pientä naposteltavaa ja menen koululle odottamaan tunnin alkua. Siirrän päivän aikana otetut kuvat tabletille käsittelyä varten.

On tanskan kakkoskurssin ensimmäinen päivä ja odotan mielenkiinnolla ja hieman jännittyneenä millainen ryhmä ja opettaja meillä tulee olemaan. Kanssani samalla ensimmäisellä kurssilla olleet ovat jatkaneet aamuryhmässä, mutta minä jouduin vaihtamaan iltaryhmään töiden vuoksi, joten opiskelen tanskaa seuraavat kuusi viikkoa kahtena iltana viikossa, klo 19.00-21.30. Jos pysyn hereillä.

image

20.30

Tauko. Käyn hakemassa automaatista vielä yhden kupin kahvia tälle päivälle, koska väsymys pistelee silmien takana ja keskittyminen on välillä hankalaa. Opettaja on aivan mahtava ja pitää meidät hyvin hereillä vitseillään ja hauskalla opetustavallaan, mutta on jo todella myöhä ja sen huomaa myös muiden oppilaiden vireystasossa. En jaksa jutella kenenkään kanssa, vaan käsittelen tauon ajan tähän juttuun tulevia kuvia. Ikkunoista näkyy vain mustaa pimeää – ja hemmetti, olen unohtanut ottaa pyörän lamput mukaan! Tanskassa kukaan ei pyöräile pimeällä ilman valoja, enkä halua ottaa selvää mitä mieltä poliisi on valottomuudesta. Kotimatkasta tulee jännä.

22.00

Vihdoin kotona! Eikä näkynyt matkalla poliiseja, onneksi. Vaihdan päälleni heti kotiasuni, eli verkkarit ja hupparin, teen iltapalaksi pari palaa leipää ja harmittelen sitä, että Thomas on iltavuorossa eikä illallinen ole valmiina odottamassa. Lämmin ruoka kelpaisi syötyäni koko päivän vain pelkkää leipää, mutta ruoanlaitto ei kuitenkaan tähän aikaan illasta enää kiinnosta. Kaadan lasillisen viiniä, sytytän kynttilät ja käperryn viltin alle sohvan nurkkaan läppärin kanssa. Katson Areenasta jakson Siskonpetiä ja sen jälkeen alan kirjoittaa tätä postausta. Läksyjen teko saa jäädä huomiseen.

image

23.45

Thomas tulee vihdoin töistä kotiin. Onneksi hänellä on iltavuoroja harvoin, joten yleensä päivä menee toisinpäin: aamulla minun herättyäni hän on ollut jo useamman tunnin töissä ja on jo aikaisin iltapäivällä kotona. Istumme jonkin aikaa parvekkeella ja käymme läpi päivän tapahtumat ja suunnittelemme matkaa Una Una -saarelle. Onko Sulawedelle pakko mennä Jakartan kautta lentämällä?

Olen sen verran väsynyt, että pian kuitenkin kaadun jo sänkyyn, puhtaisiin Aarikan lakanoihin. Tämäkin on harvinaista, sillä yleensä Thomas nukahtaa pari tuntia ennen minua. Siinä ehkä onkin vastaus siihen, miksi hän on aamuisin aina niin pirteä ja hyväntuulinen!

Godnat!

image

 Kiinnostaako tällaiset postaukset bloggaajan aivan tavallisesta arkipäivästä?

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Kahvila Møller: Kaupungin paras onkin kaupungin huonoin
Roskilde on muutakin kuin Pohjoismaiden suurin festari
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

10 kommenttia

  1. Sanna

    25.9.2015 at 14:39

    Tosi kiva ja mielenkiintoinen postaus! :) Onnittelut myös uuden työpaikan johdosta!

    Reply
  2. Lotta Watia | Unagidon

    24.9.2015 at 08:27

    Kiva postaus! Pitkä päivä sulla ollut, mutta onneksi työpäivä vaikuttaa kuitenkin aika rennolta. Onko tavallista, että siellä on lounastauko vasta klo 14? Suomessa tottunut siihen klo yhteentoista ja monessa muussakin maassa lounastetaan viimeistään kahdentoista ja yhden välillä. Mulla olisi kahdelta jo ihan kiljuva nälkä!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.9.2015 at 13:06

      Kiitos Lotta! Joo, nämä päivät jolloin on tanskan tunnit vielä illalla, ovat kyllä kauhean pitkiä… Mutta onneksi ei ole kuin pari viikossa! :) Mun kokemuksen mukaan lounastauko on Tanskassa yleensä klo 12-13 aikaan, mutta kun alotan työt vasta kymmeneltä, niin ei nälkä vielä niin aikaisin ole. Nykyisessä työssä saadaan pitää lounas oikeastaan milloin vain :)

      Reply
  3. Emmi H

    23.9.2015 at 15:42

    Mua myös henkilökohtaisesti kiinnostaa tällaiset arkijutut (ulkomailla) itse matkapostauksia enemmän ja en oikeastaan luekaan sellaisia blogeja, joissa keksitytään vain matkakuvauksiin ja -vinkkeihin :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.9.2015 at 11:13

      Kiitos kommentista! Minuakin kiinnostaa lukea myös arkijuttuja, mutta ne on jääneet vähemmälle omassa blogissa. Ehkäpä vastaavanlaisia juttuja voisi kirjoitella joskus uudestaan :)

      Reply
  4. Laura/My post-University life

    23.9.2015 at 11:48

    Mun mielestä näitä postauksia on kiva lukea, varsinkin ulkosuomalaisten arjesta koska on kiva nähdä millaista arkea muualla mailmassa vietetään :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.9.2015 at 11:09

      Kiva kuulla, että kiva lukea! Oli myös kiva tehdä tällainen postaus vaihteeks :) Ja minuakin kiinnostaa lukea muiden ulkosuomalaisten arjesta!

      Reply
  5. Katie

    23.9.2015 at 10:44

    IHANA postaus! En tiedä mistä aloittaa kommentointi…. Ensinnäkin kaipasin kuvia myös teistä, ei pelkästään maisemista. Niitä sain. Kaipasin rehellistä arjen postausta. Sekin toteutui. Frederiksborg Palace? Oletko käynyt siellä? Tänään katsoin amazing racea telkkarista ja olivat Kööpenhaminassa..! Ystävä rakas. Ennen muuta pohdintaa mene internetiin ja hae ne uusi-seelanti viisumit. Minä alan varaamaan lentolippuja sinne.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.9.2015 at 11:07

      Voi kiitos Katie! Ja kiitos palautteesta kuvien ja juttujen suhteen :) Kävin viime talvena Frederiksborgin linnassa:
      http://www.rantapallo.fi/murumou/maaseutumatkailua-hillerod/ Mä yritän nyt hoputtaa Tomppaa hankkimaan sen viisumin, sillä kun lähenee hurjaa vauhtia synttärit ja sitä kautta viimeinen mahdollisuus hankkia se! Suomalaisilla on aikaa aina 35 vuoden ikään saakka ;) Haleja sinne kauas!

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog