Bukarest ei antanut sitä, mitä menin sieltä hakemaan
Menin Bukarestiin valmiina rakastumaan. Minä totta vie halusin hullaantua tuohon romanialaiseen miljoonakaupunkiin; sen vilkkaisiin katuihin, lukuisiin vehreisiin puistoihin, upeisiin vanhoihin rakennuksiin ja jopa sen harmauteen ja rähjäisyyteen. Halusin tuntea samaa hurmosta kuin olin tuntenut Belgradissa, ja josta minulla on kerrottavana vain ylistyssanoja ja jonne vannon palaavani vielä useasti. Mutta vietettyäni Bukarestissa muutaman päivän sainkin todeta, että rakkautta ei voi pakottaa. Bukarest olikin minulle vain ihan kiva.
En osaa sanoa tarkkaan, että mikä Bukarestissa oikein mätti. Vai onko kaupungissa itsessään varsinaisesti edes mitään vikaa, ehkä meidän kemiat vain eivät kohdanneet, ja siksi en pystykään sormella osoittamaan, että tuo asia on Bukarestissa huonoa, ja tuo ja tuo. Ehkä ne vanhan kunnon odotukset aiheuttivat pettymykseni: odotin Bukarestilta enemmän, kuin mitä se pystyi minulle antamaan.
Koska Bukarest oli vain blaah, oli vaikea saada kaupungista postausta aikaiseksi. Syyskuisesta Romanian-reissusta on aikaa jo lähes puoli vuotta, enkä ollut edes saanut aikaiseksi käydä kuvia läpi ennen kuin nyt, helmikuun sateisten ja hieman tylsien iltojen ratoksi. Yleensä kun valitsen postauksen kuvat ja käsittelen ne innoissani heti reissun päätteeksi, samalla mietiskellen kuviin sopivaa tekstiä.
Mutta nyt näitä kuvia katsellessani mietin, että oliko Bukarest sittenkään niin mitäänsanomaton? Voiko olla, kun ottamani kuvat kuitenkin näyttävät kaupungin täysin erilaisena? Näissä kuvissa en näe muistikuvieni tylsää ja väritöntä kaupunkia, vaan kauneutta ja särmää, sekä mielenkiintoisia paikkoja, jotka vaativat lisää tutkimista. Minun alkaa tehdä mieli palata Bukarestiin, että voin muuttaa oman mielipiteeni.
Näissä seuraavissa paikoissa minä kiersin sen muutaman Bukarest-päiväni aikana. Ja oikeastaan paljon muuallakin, sillä kuljin joka paikkaan kävellen. Siksi uskonkin nähneeni ainakin keskusta-aluetta hyvin kattavasti, joten yrittämisen puutteesta ei minua voi syyttää. Sydämeni ei vain lämennyt Bukarestille.
Keskusta ja Lipscanin vanha alue
Bukarestissa jäin kaipaamaan enemmän rosoisuutta ja särmää. — Bukarestissa en edes tajunnut, että missä keskusta on. Kaikkialla oli niin samanlaista.
Näin kirjoitin ajatuksiani Bukarestista heti tuoreeltaan. Ajattelen kaupungin ydinkeskustan olevan Unirii-aukion ympärillä, ja tuo seutu onkin harmaine rakennuksineen ja mainostauluineen kiertämistäni alueista rumin – jopa niin ruma, että en huolinut kuvia siitä itse postaukseen, vaan laitoin ne vain jutun alussa olevaan kuvakaruselliin. Kuitenkin, kun kävelee vain hieman kauemmaksi Uniriista, alkaakin nähdä paljon kauniimpaa Bukarestia.
Uniriin vieressä on Lipscani, historiallinen keskusta, jolta odotin paljon. Ihmispaljous, ravintoloiden sisäänheittäjät ja perjantai-iltapäivän jokseenkin riehakas tunnelma aiheuttivat kuitenkin sen, että kävelin vain nopeasti alueen läpi väljemmille vesille. Tarkoituksenani oli ollut syödä Lipscanissa myöhäinen lounas, mutta en usko, että olisin soolomatkaajana viihtynyt siinä alkavassa juhlahumussa. En palannut Lipscaniin enää uudestaan, joten näkemättä jäi, olisiko alue muina päivinä rauhallisempi.
Bukarest, puistojen kaupunki
Vaikka se on Timisoara, jota Romaniassa kutsutaan puistojen kaupungiksi, voisi mielestäni myös Bukarest saada tuon lempinimen itselleen. Sen verran mukavasti on täälläkin panostettu puistoihin – seikka, jota arvostaa suuresti tällainen kaupunkilomailija, joka saa nopeasti yliannostuksen ihmispaljouksista ja liikenteen melusta, ja haluaa paeta niitä jonnekin rauhallisempaan paikkaan.
Bukarestin keskustan rauhallisista keitaista kiersin kaksi: Parcul Carolin, jonka keskellä kohoaa mahtipontinen mausoleumi, ja Parcul Cişmigiun, jonka keskellä olevan järven rannoilla on lukuisia penkkejä esimerkiksi kirjan lukemista tai ohi lipuvien soutuveneiden katselua varten. Cişmigiu on perustettu vuonna 1847 ja on siten Bukarestin vanhin puisto – ja ihanaa vanhan ajan tunnelmaa täällä onkin aistittavissa.
Arcul de Triumf -riemukaari ja Herăstrău-puisto
Bukarestia kutsutaan usein Pikku Pariisiksi. Unirii-aukiolta valtavalle parlamenttitalolle kulkeva bulevardi on Bukarestin Champs-Élysées ja kaupungin pohjoispuolella komeilee Pariisin Riemukaarta pienempi, mutta silti upea Arcul de Triumf.
Pelkän kaaren vuoksi tuskin kannattaa matkustaa reilun viiden kilometrin päähän keskustasta (ainakaan kävellen, niin kuin minä tein), mutta kun samaan reissuun yhdistää Herăstrău-puistossa käynnin, on jo hyvä päiväretki kasassa. Puisto on suuri, ja tekemistä riittää: vuokraa polkupyörä ja aja puiston keskellä olevan järven ympäri, mene veneajelulle, käy ulkoilmamuseossa, katso kesäteatteriesitys, käy Hard Rock Caféssa…
Minä en kylläkään tehnyt näistä mitään, mutta olisi varmaan pitänyt. Ehkä silloin Bukarest-kokemukseni olisi ollut edes himpun verran enemmän kuin vain ihan kiva.
Näiden paikkojen kiertelyn lisäksi vietin aikaa tietenkin tyypilliseen tapaani kahviloissa istuskellen, ja Bukarest tarjosikin monta erinomaista kahvilaa ja kuppilaa. Mutta niistä myöhemmin lisää!
16 comments
Minulle Bukarest oli positiivinen yllätys
Kiva juttu, että tykkäsit Bukarestista! Se taitaa tosiaan olla kaupunki, joka jakaa mielipiteitä :)
Kuvissasi Bukarest näyttäytyy värikkäänä, kauniina, hienostuneena ja vehreänä. En ole ennen nähnyt näin kauniita kuvia tästä kaupungista. Enemmänkin niitä vähän rappioromanttisia kuvia. Nämä kuvat herättivät kiinnostuksen kaupunkiin, jonne en ole vielä koskaan ennen suunnitellut meneväni. Kiitos
Voi kiitos, Rosa! Mä itse asiassa odotin Bukarestin olevan rosoisempi, mutta siellähän olikin todella paljon kauniita rakennuksia ja muutenkin yleisilme huoliteltumpi kuin olin kuvitellut. Jouduin vähän etsimällä etsimään niitä rappioromanttisia alueita, ja kyllähän niitä sitten löytyikin, mutta suurimmaksi osaksi rosoisuus loisti poissaolollaan ainakin niillä reiteillä, joilla liikuin. Vaikka Bukarest ei minuun täysillä kolahtanutkaan, suosittelen kyllä käymään siellä – ja käymään samalla reissulla muissakin Romanian kaupungeissa!
En ole koskaan käynyt Bukarestissa mut olisi hienoa päästä paikanpäälle. Jotkut kohteet vaan jää vähän haaleiksi vaikkei ehkä oikein tiedä tarkkaan mistä se johtuu. Ehkä niillä liian suurilla odotuksilla on sen kanssa jotain tekemistä.
Minä uskon vakaasti, että odotukset ja mielikuvat vaikuttavat kokemukseen merkittävästi. Pitäisi osata matkustaa aina mieli tyhjänä, ja muodostaa mielipide vasta paikan päällä, eikä etenkään odottaa paikalta ja matkalta liian paljoa. Toisaalta, jos etukäteen on kuullut paikan olevan kamala, niin silloin usein yllättyy positiivisesti :)
Parin vuoden takaiselta Bukarestin visiitiltä muistan, että se ei ollut mikään kaunein kaupunki mutta viehätti silti jollain tapaa harmailla neuvostorakennuksilla ja rosoisuudella. Jos saa valita, niin ehkä seikkailen silti mieluummin Transilvanian kauniissa ja vanhoissa kaupungeissa kuin Bukarestissa :)
Bukarestia ei tosiaankaan voi kauniiksi kaupungiksi kutsua, vaikka onhan siellä monia kauniita rakennuksia ja viehättäviä puistoja. Mutta paras Romania löytyy kyllä muualta, kuten Transilvaniasta!
Minullakin on tunne, että haluaisin palata Bukarestiin, ihan vain fiilistelemään, onko se kymmenessä vuodessa muuttunut. Minullakaan ei ole tunnetta, että se olisi mitenkään lempikaupunkini, mutta jotain kiehtovaa kaikissa itäeurooppalaissa pääkaupungeissa on. Olin samana vuonna menossa naimisiin, ja jossain terassilla bongasin hääparin. Sain morsiamelta idean omaan kampaukseeni. Että ei ollenkaan huono matka! :D
Ohoh, no ei ollut turha reissu Bukaestiin kun sait ajatuksen hääkampaukseesi siellä! :D Joo, jotain kiehtovaa Bukarestissakin toki minustakin oli, mutta ei riittävästi ihastumiseen. Cluj-Napoca oli minulle käymistäni Romanian paikoista se, johon hullaannuin: sopivan kokoinen, kaunis ja monipuolinen!
Kuulostaa samalta yleismaailmalliselta ilmiöltä kuin mulla Blade Runner 2049:n kanssa… jos odotukset pääsee livahtamaan liian ylös, niin niitä on hankala ylittää. :)
Meillä oli lennot tuonne vuosi sitten, mutta AirBerlin kuolintoreissaan peruutti ne ja meille vaihtui kohteeksi Lontoo. Romania on kyllä vielä listalla, varsinkin nyt kun on suoriakin lentoja tarjolla. Tuosta pääkaupungista on kuulunut bloggaajilta molempien laitojen kommentteja – mahtavaa ja tylsää. Transilvanian aluetta on kyllä kaikki kehuneet kauniiksi, joten me luult jätetään Bukarest hiukan vähemmälle ja otetaan pari päivää Draculan maisemissa.
Näinhän se on, ne hemmetin odotukset saattaa latistaa muuten potentiaalisen kokemuksen! Tuo on hyvä idea, että jättää Bukarestin vähemmälle ja kiertelee muuallakin. Romania kun on todella kaunis ja mielenkiintoinen maa, ja pelkkä pääkaupungissa käyminen ei tässäkään maassa riitä siihen, että tietäisi millainen Romania on. Romaniaan aion kyllä palata, ja varmasti Bukarestiinkin, sillä ihastuin maahan muuten.
Tuo “ihan kiva” -tunne on kamala, kun on odottanut kohteelta paljon. Mullakin on blogin luonnoksissa odottanut jo pitkään juttu Tel Avivista. Tosi vaikea saada juttua aikaan, kun se tääonsupermahtavajuttu-fiilis puuttuu. Tai kun kohteesta ei ole edes mitään kovin pahaa sanottavaa.
Mutta Romania ja Bukarest odottavat vielä näkemistään. Listalla ovat kyllä olleet jo hyvän tovin. Millainen Romania oli soolomatkailijan näkökulmasta?
No niinpä: kirjoitapa juttu paikasta, josta ei oikein ole mitään mielipidettä. Vaikea keksiä jutun juurta ja tehdä tekstistä mielenkiintoinen kun ei itseä kiinnosta lainkaan :D Mielenkiintoista olisi kyllä kuulla, että miksi Tel Aviv jätti kylmäksi – mä kun tykkäsin kaupungista todella paljon! Omasta reissusta on jo jokunen vuosi aikaa, mutta olisi kiva käydä siellä uudestaan… Majoitusten hinnat vaan oli muistaakseni todella kalliit, vai olikohan vain sesonkia kun olin siellä.
Romania oli oikein passeli soolomatkailijan näkökulmasta! Turvallinen, mielenkiintoinen, tekemistä ja nähtävää riittää, kuten myös hyviä kahviloita ja ravintoloita. Sekä Bukarestissa että Cluj-Napocassa yövyin todella hyvissä hostelleissa, Clujin hostelli (Transylvania Hostel) oli kenties yksinmatkaajan näkökulmasta paras hostelli, jossa olen yöpynyt. Hostelli esimerkiksi järjesti joka ilta yhteisillallisen jossakin kaupungin ravintolassa, niin eipähän tarvitse välttämättä syödä yksin :)
Mulle melko vieras kohde, mutta olen lähiaikoina kiinnostunut juuri tuollaisista hiukan erilaisista matkakohteista :) Romania voisi olla yksi kohde ja etenkin Bukarest! Näyttää ja vaikuttaa sellaiselta, josta mä voisin pitää juuri puistojensa takia :) Kiitos siis tästä postauksesta!
Kiitos kommentistasi, Niina! Minä ihastuin Romaniaan sen jälkeen, kun jatkoin matkaani Bukarestista kohti Cluj-Napocaa. Onhan se mielenkiintoinen ja kaunis maa! Suosittelenkin yhdistämään Bukarestin-reissuun vaikka pikkuisen Brasovin kylän – siitä onkin tulossa oma postauksensa myöhemmin! :)