Kun suunnittelimme siirtymistä Kroatian Hvarilta Kreetalle, ajattelimme viipyvämme reitille osuvassa Albaniassa useamman päivän. Emme kuitenkaan löytäneet järkeviä tai muuten vain vaatimuksiamme täyttäviä pysähdyspaikkoja: emme halunneet kaupunkiin, oli liian myöhäinen syksy rantakohteita ajatellen ja halusimme pitää ajomatkat sopivan mittaisina. Lopulta, reittiä pari päivää tuskailtuamme, päädyimme sittenkin siihen, että ajaisimme mahdollisimman nopeasti Kreikkaan ja viettäisimme Albaniassa vain yhden yön. Tämä paljastuikin loistavaksi päätökseksi, sillä autolla Albaniassa ajaminen oli aikamoista helvettiä.

Ylitimme rajan Montenegrosta Albanian puolelle läheltä Shkodëria. Montenegrossa ajaminen oli sujunut aivan kuten kaikissa niissä kahdeksassa maassa, joissa olimme reissumme aikana siihen mennessä ajaneet: rennosti, stressaamatta ja ongelmitta. Heti Albanian puolelle siirryttyämme tilanne kuitenkin muuttui, sillä meidän ei tarvinnut ajaa Albanian teitä kovinkaan montaa kilometriä tajutaksemme, että albanialaisten ajotavat eroavat huimasti muissa Euroopan maissa kokemistamme ajokulttuureista.

Dürres, Albania

Dürres, Albania

En minä vähästä säikähdä, sillä olen tottunut ajamaan autoa monien Euroopan maiden lisäksi niin Australiassa, Aasiassa kuin Karibiallakin. Ainoastaan Dominikaanisessa tasavallassa meinasi mennä kuppi nurin paikallisten välinpitämättömyyden ja/tai liikennesääntöjen puutteen vuoksi, mutta koska jouduin ajamaan autolla joka päivä usean kuukauden ajan, turruin törppöjen paljouteen.

Mutta Albaniassa en koskaan haluaisi ajaa niin kauaa, että tottuisin siihen kaaokseen, joka liikenteessä valtaa. Herran pieksut, en halua ajaa siellä koskaan! Ja onneksi ei tälläkään kertaa tarvinnut, sillä Thomas tajusi, että minun hermoni eivät siihen venyisi ja hän ajoi molempina päivänä: ensiksi Montenegron Kotorista Durrësiin ja seuraavana päivänä Durrësista Kreikan Artaan.

Dürres, Albania

Dürres, Albania

Mutta miksi autolla Albaniassa ajaminen oli sitten niin kamalaa?

No, juurikin sen kaaoksen, säännöttömyyden ja ajotaidottomuuden vuoksi! Tuntui aivan siltä kuin kukaan ei tiedä miten liikenteessä tulisi toimia, kenelläkään ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ja kaikki ajavat vain itsekkäästi ajatellen minä menen nyt, en väistä ketään ja pääsen perille, inshallah.

Koskaan ei voinut tietää, mistä auto kiilaa eteen tai miltä puolelta takana oleva lähtee ohittamaan. Yhdellä kaistalla voi albanialaisten mielestä näköjään ajaa kaksi rinnakkain, ja kolmas mahtuu ohittamaankin. Risteyksiin on turha jäädä odottamaan: sen kuin vain menee! Eiköhän joku muu väistä. Moottoritiellä edessä saattoi olla yhtäkkiä polkupyöräilevä pappa ja jalankulkija jos toinenkin puikkelehti tien toiselle puolelle vauhdilla ajavien autojen väleistä.

Dürres, Albania

Dürres, Albania

Meille jämpteille pohjoismaalaisille liikennesääntöjen noudattamattomuus oli stressaavaa – siis jos niitä sääntöjä Albanian liikenteessä ylipäänsä edes on. Ensimmäinen ajopäivä oli erityisen hermoja raastava, sillä ajoimme pitkät pätkät maan kahden suurimman kaupungin, Tiranan ja Durrësin, ympäristössä, ja poukkoilevia autoja oli iltapäivän liikenteessä sen verran paljon, että myös apukuskin oli pidettävä silmät auki.

Seuraavan ajopäivän reitti Durrësista etelään Kreikan rajalle meni huomattavasti mukavammin ja jopa hermoja lepuuttaen, sillä saimme nauttia paikoin lähes tyhjistä teistä. Siitäkin huolimatta ensimmäisen päivän hullut autoilijat jäivät Albanian läpiajosta päällimmäisinä mieleen, enkä oman kokemukseni perusteella voisi suositella kenellekään autolla Albaniassa ajamista. Maan läpi kahdessa päivässä ajaessamme näimmekin enemmän kolareita kuin koko kolmen kuukauden Euroopan-autoreissun aikana yhteensä.

Vaikka tällä reissulla kokemus Albaniasta jäi hyvin pintapuoliseksi eikä edes kovinkaan positiiviseksi, haluan siitäkin huolimatta palata vielä joku toinen kerta tutkimaan tätä Adrianmeren tuntemattomampaa helmeä enemmänkin. Mutta se tulee aivan varmasti tapahtumaan ilman omaa autoa.

Jutun kuvat ovat Albanian Durrësin kilometrien pituiselta rannalta.


Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

Reissuvuosi 2017: Matkustankohan enää koskaan yhtä paljon?
Agia-järvi on mainio retkikohde Länsi-Kreetalla

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

6 kommenttia

  1. Sisko / Hieman_vino

    13.1.2018 at 08:30

    Kuulostaa todella mukavalta! Onneksi muutitte suunnitelmia ja yövyitte vain yhden yön tuolla. Toivottavasti Albaniasta löytyi jotain positiivistakin. :)

    Reply
  2. Jenni / Unelmatrippi

    10.1.2018 at 22:48

    Täysin samanlaisia kokemuksia kesän Balkan-kierrokselta ja nimenomaan niin, että Albania oli ihan eri osastoa liikenteen suhteen kuin muut Balkanin maat. Nähtiin myös aika alkumatkasta Durrësin tuntumassa mällätty auto, ja valitettavasti se kolari ei todellakaan ollut yllätys. Meininki oli aivan kaoottista ja odoteltiinkin, että milloin pelti rytisee. Siihen ei kauan mennyt. Liikennettä lukuun ottamatta Albaniassa oli paljon hyvää, mutta autoilemaan en sinne enää haluaisi.

    Reply
  3. Toni / FinnsAway

    10.1.2018 at 22:30

    Olen vähän eri mieltä. Kuukausi ajeltu Albaniassa ja sitä ennen mm. Kosovo, Makedonia, Bulgaria, Romania, Moldova ja Ukraina. Sama meininki joka paikassa. Autoilu voi tuntua hankalalta jos ei sopeudu ja odottaa samanlaista ärsyttävän flegmaattista ajokulttuuria kuin Suomessa.

    Ongelma keskustoissa on se että autoja vaan on aivan liikaa infraan nähden. Jotta ruuhkat eivät olisi vieläkin älyttömämpiä, on pakko ajaa joustavasti ja oikoa sääntöjä. Ja kyllä täällä helpommin tietä saa kuin esim Oulun “ruuhkissa” ;)

    Yhtää isompaa kolaria ei olla 9000km aikana nähty.

    Suosittelen lämpimästi Itä-Euroopan road trippiä kaikille ja erityisesti Albanian rannikkoa.

    Reply
    • Terhi

      15.1.2018 at 06:37

      Missään noissa mainitsemissasi maissa en ole ajanut, joten varmaan jos kauemminkin noissa maissa ja tuollaisessa liikenteessä ajaa, tottuu siihen. Suomalaista ajokulttuuria en odottanut (ei mulla ole enää edes käsitystä, että mitä se tarkoittaa kun en ole Suomessa juurikaan ajanut yli 10 vuoteen), mutta en arvannut, että albanialainen ajotyyli eroaa huomattavasti esim. kroatialaisesta, montenegrolaisesta ja kreikkalaisesta.

      Kiva, että teidän kokemukset Albaniassa ajamisesta ovat olleet mukavia. Meidän ei todellakaan ollut! :)

      Reply
  4. Laura /Irtiottoja maailmalle

    10.1.2018 at 10:25

    Kyllä nousi hymy väkisinkin kasvoille kun tätä lueskeli. Albanian liikennekulttuuri on kyllä pahamaineinen, eikä suotta! Pohjoismaisella mentaliteetilla on kyllä vaikea tuolla säilyä järjissään, joten me ainakin todettiin hyvin nopeasti, että on vain pakko yrittää unohtaa opitut ja sopeutua tilanteeseen. Kun pääsi edes jotenkin siihen paikalliseen mentaliteettiin (toki ilman kamikaze-ohituksia ja täydellistä reikäpäisyyttä) ja piti pään kylmänä, niin kyllä tuolla hengissä selvisi, mutta ei ole kyllä albanian liikennettä ja teitä tullut ikävä!

    Reply
    • Terhi

      15.1.2018 at 06:28

      Juu, ei ole meilläkään tullut Albanian liikennettä ikävä! Tuli pikkaisen yllätyksenä paikallinen liikennekulttuuri, kun kaikissa muissa maissa ajaminen oli ollut ihan normaalia. Me ei taidettu päästä lainkaan paikalliseen mentaliteettiin, vaan haluttiin vain äkkiä pois koko maasta :D

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

@vagabondablog