Arki on arkea ulkomaillakin, sanotaan. Ja näinhän se toki on, mutta se arki saattaa olla hieman toisenlaista kuin mihin on kotimaassa tottunut. Kööpenhaminassa asuessani elämä oli hyvin samanlaista kuin Suomessa, mutta parin kuukauden Kreikassa oleskelun perusteella voin sanoa, että asuminen Kreetalla eroaa Suomessa asumisesta tanskalaista arkea himpun verran enemmän.
Reilu pari vuotta sitten kerroin arkipäivästäni Kööpenhaminassa, ja päätin nyt tehdä samanlaisen päivä kanssani -postauksen täällä Kreetalla asumisesta. Arki on nimittäin lähtenyt täälläkin rullaamaan ja maanantaista perjantaihin päivät toistavat hyvin pitkälti samaa kaavaa. Mitään järisyttävän jännää ei tämä asuminen Kreetalla siis ole, ainakaan näin arkisin: viikonloppuisin tapahtuukin sitten enemmän, kun on paremmin aikaa koluta tätä upeaa saarta.
Klo 6.00
Herätyskello soi sen merkiksi, että on aika käydä napsauttamassa vedenlämmitin päälle. Manaan mielessäni sitä, että miksi en taaskaan käynyt suihkussa illalla, vaan joudun sen vuoksi heräämään puolta tuntia aikaisemmin saadakseni lämmintä kylpyvettä. Eilen oli sitä paitsi aurinkoista lähes koko päivän, joten vesi olisi ollut katollamme olevan aurinkopaneelin avulla lämmitettyä, eikä sähköllä niin kuin näin aamulla. Mutta kun on aina tottunut käymään suihkussa aamulla, on ollut vaikea totutella illalla peseytymiseen…
Torkun puoli tuntia, jonka jälkeen peiton alla olevasta lämmöstä nauttien tsekkaan kännykällä pikaisesti Facebookin, Instagramin ja sähköpostit. Kun uskon veden lämmenneen riittävästi, poistun sängyn lämmöstä suihkuun. Aamuisin talossamme on hieman viileää, sillä pistämme lämmityksen aina yöksi pois päältä ja luotamme paksujen peittojemme lämmityskykyyn.
Meillä on öljylämmitys, ja öljyn kulutus on aivan hirveissä lukemissa talon pienuudesta ja lämmityksen säännöstelystä huolimatta. Tai no, minun mielestäni lämmitystä voisi vähentää vielä reippaasti, vaikka toisaalta olenkin tyytyväinen siihen, että ei tarvitse palella. Lämmityskustannusten lisäksi toinen askarruttava asia talvisin on sisäilman kosteus, jonka kurissa pitäminen vaatii omat kommervenkkinsä. Olen saanut huomata, että asuminen Kreetalla näin talvella ei ole ihan yhtä simppeliä kuin kesällä!
Klo 7.30
Suihkun, meikkaamisen ja puolikkaan ruisleipäpalan syömisen jälkeen lähden töihin. Työmatka on lähes 20 kilometriä, joten kuljen matkan aina autolla. Tänään Thomas vie minut töihin, sillä hän tarvitsee autoa päivän aikana. Mieluummin kylläkin kuljen työmatkat yksin, sillä se kaksikymmentä minuuttia mennessä ja tullessa on minun omaa aikaani. Silloin radio pauhaa täysillä ja minä hoilaan biisien mukana: tämä poistaa usein vaivaavan aamuäreyteni ennen töiden alkua ja tyhjentää pään työjutuista ennen kotiin menoa.
Työpaikalle päästyäni avaan koneen ja tarvittavat ohjelmat ja käyn hommiin samalla päivän ensimmäistä kahvia siemaillen. Pari työkaveria on viikonlopun aikana löytänyt blogini ja kertovat tykänneensä jutuistani. Olen iloinen positiivisesta palautteesta, mutta myös nolostunut – kuten aina, kun joku kertoo lukeneensa blogiani. Vielä näin kolmen vuoden bloggaamisen jälkeen kainostelen harrastustani ja panikoin pienesti kun saan tietää jonkun tutun lukevan tarinoitani.
Klo 10.00
Noin kymmenen aikaan pidän aina ensimmäisen taukoni. Joka maanantai saamme työpaikan kahvilasta työnantajan piikkiin aamiaista, joten siksi en ollut kotona syönyt kuin pienen palasen leipää. Tässä vaiheessa onkin jo sen verran nälkä, että toast, banaani ja mehu tulevat tarpeeseen. Vietän tauon poikkeuksellisesti yksin, kännykkä ja some seuranani.
Tai ainakin melkein yksin: toinen työpaikan koirista yrittää kaveerata ja tulee istumaan lähes jalkaani kiinni leipäpalan toivossa. Anova katse ei tehoa minuun, sillä koirilla on omaakin ruokaa. Yleensä tauon päätteeksi otan päivän toisen kahvin mukaan työpisteelleni, mutta tällä kertaa jätän sen väliin.
Klo 12.30
Lounastauko menee nopeasti työkavereiden kanssa rupatellessa. Lounaaksi syön tällä kertaa vain kahvilasta ostamani wrapin, sillä en ole ottanut eväitä mukaan. Lounaan jälkeen aika kuluu vauhdilla ja vasta kolmelta havahdun siihen, että iltapäivän tauko on pitämättä. Käyn vain hakemassa kahvilasta frappen ja palaan takaisin sorvin ääreen.
Klo 16.00
Tasan kello 16 suljen koneen, ja ulos päästyäni Thomas on jo odottamassa minua. Kerran tai pari viikossa treffaamme minun töiden jälkeen Haniassa kahvin tai ruokailun merkeissä niin, että Thomas on mennyt Haniaan bussilla ja minä hurautan sinne autolla suoraan töistä. Toisinaan Thomaksen hakiessa minut töistä ajamme kotiin Agia-järven kahvilan kautta, mutta nyt menemme suoraan kotiin.
Talomme ympäristössä on satoja oliivipuita, ja ne reunustavat myös pikkuista kotikatuamme. Kotiin päästyäni vaihdan vaatteet ja teen puolen tunnin pikalenkin oliivilehtojen läpi läheiseen kylään ja takaisin. Kroppa huutaa kunnon rääkkiä istuttuani toimistossa kahdeksan tuntia, mutta tänään saa riittää vain pikainen happihyppely. Päätän, että huomenna teen pitkän lenkin rannalla.
Reippailun jälkeen syön kulhollisen kreikkalaista jogurttia samalla kun katson puolella silmällä jotain Netflixistä ja valitsen kuvia tätä postausta varten. Sohvan vetovoima on uskomaton, enkä poistukaan sen uumenista koko iltana.
Klo 20.00
Iltapalaksi teen meille kreikkalaista salaattia. Syömme Kreikassa reippaasti enemmän kasviksia kuin Kööpenhaminassa asuessamme, sillä täällä vihanneksissa on huomattavasti enemmän makua. Syödessämme muistutan Thomasta, että hän kävisi huomenna vuokranantajan luona tekemässä uuden vuokrasopimuksen, jossa on myös minun nimeni: nykyinen kun on vain Thomaksen nimissä ja minä tarvitsen todistuksen asumisesta virastoissa asioidessani.
Syötyäni alan kirjoittaa tätä postausta. Päivä on ollut hyvin tapahtumaköyhä ja mietin hetken aikaa, että pitäisikö postauksen kirjoittaminen siirtää sellaiselle päivälle, jolloin jopa tapahtuisi jotain mielenkiintoista. Mutta eihän siinä olisi mitään järkeä, sillä tällaista tämä arki täällä hyvin pitkälti on. Ei asuminen Kreetalla ole tämän vauhdikkaampaa – mutta siltikin todella mieluista. Täällä on tällä hetkellä todella hyvä olla.
Klo 22.30
Joka ilta pyrin siihen, että menisin nukkumaan viimeistään klo 22.30, mutta valojen sammuttaminen venyy vähintäänkin yhteentoista, joskus jopa puoli kahteentoista. Ennen sänkyyn menemistä harjaan hampaat ja pesen kasvot. Kylmällä vedellä, kuinkas muutenkaan: sähköllä ei ole järkeä lämmittää isoa vesitankillista pientä veden tarvetta varten, ja päättyneen päivän auringon säteillä lämmitetty vesi on jo aikaa sitten jäähtynyt Kreetan viileässä talvi-illassa.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa
12 comments
Onko niin että kaikkialla Haniassa / Kreetalla ei tule lämmintä vettä? Vaan se pitää itse lämmittää ja kovat kustannukset? xD
Kyllä vain, käyttövesi täytyy lämmittää. Jos talossa on aurinkopaneelit, on veden lämmittäminen aurinkoisina päivinä helppoa ja ilmaista, ja vain pilvisinä päivinä veden joutuu lämmittämään sähköllä. Jos aurinkopaneeleita ei ole, joutuu veden lämmittämään aina – ja sähkö on täällä kalliimpaa kuin Suomessa. Eli suosittelen hankkimaan asunnon, jossa on paneelit! :)
Tämä oli mukava postaus, vähän vastapainoa perinteisemmille matkapostauksille. :) Ja kiinnostavaa kuulla, millaista elämä siellä Kreetalla onkaan, vaikkakaan työt eivät ehkä niin hirmuisesti poikkeakaan Suomesta, niin kyllähän nuo maisemat ja auringonvalo tekee päivästä jo aivan erilaisen. :)
Kiitos, Anna-Katri! Kyllä: nämä maisemat ja pitkät ja valoisat päivät tekevät täällä työskentelystä ja elämisestä laadukkaampaa verrattuna edellisvuosien Kööpenhaminan pimeisiin ja kylmänkosteisiin talviin!
Oi kun on kiva lukea sinun blogiasi täältä puuterilumimyrkyisestä Suomesta. Olen itsekin pohtinut tuota talven kosteutta asunnoissa ja sen järkevää poistoa tai sen kanssa elämistä siellä Kreetalla. Käytättekö sisäilman kosteuden poistoon sellaista sähköllä toimivaa kosteudenpoistolaitetta?
Kiva kuulla, Kaisa! :) Me ollaan mietitty kosteudenpoistolaitteen hankkimista kun sitä on kehuttu, mutta toistaiseksi ollaan pärjätty kun ollaan sopivassa suhteessa pidetty ikkunoita auki ja ilmalämpöpumppua päällä iltaisin. En sitten tiedä onko se järkevin (saati sitten sähkönkulutuksen kannalta kannattavin) tapa… Vaatii hieman opettelua kun ei ole aikaisemmin joutunut tällaisten asioiden kanssa painimaan :)
Oli kiva lukea juttusi.Kiitos.Nimim:”Kreetahullu”
Kiva kuulla! Terveisiä toiselta Kreetahullulta :)
Kiitos tästä!
En yleensä lue blogeja, mutta Kreeta on poikkeus!
Tekisi mieli kysyä millaista työtä teet, koska juuri sehän mahdollistaa asumisen ulkomailla. Oma työni ei ole sellainen, että sitä voisi etänäkään tehdä.
Ja toinen kysymys, oletteko tutustuneet paikallisiin ihmisiin?
Hyvää viikkoa täältä lumen keskeltä!
Tuija
Hei Tuija, kiva juttu että päädyit blogiini, vaikka et blogeja yleensä luekaan! Kreeta-juttuja on varmasti tulossa paljon lisää, joten kannattaa aina välillä käydä lueskelemassa :)
Minä teen toimisto/asiakaspalvelutyötä suomalaisessa työporukassa. On aivan mahtavaa, että on mahdollista asua Kreetalla ja tehdä töitä omalla äidinkielellä, sillä en puhu kreikkaa muutamia sanoja lukuun ottamatta. Huonompi puoli siinä on se, että kreikkalaisiin en ole tutustunut lainkaan, kun ei töissäkään heitä juuri ole. Olen ollut aikaisemmin Kreetalla kaksi kesää matkaoppaana, ja silloin pääsi tutustumaan paikallisiin aivan eri tavalla kun töissä tapasi kreikkalaisia jatkuvasti.
Kiitos, hyvää viikon jatkoa sinullekin!
Tätä oli tosi kiva lukea! Talvi Kreetalla kuulostaa ja näyttää kieltämättä aika ihanalta täältä pohjoisen pimeydestä katsottuna. Mutta tuota käyttöveden lämmittämistä en kyllä Kreikasta kaipaa. :D
Kiva kuulla, että tykkäsit lukea tätä! :) Olen ollut todella yllättynyt, kuinka mukavan lämmintä ja muutenkin ihanaa Kreetalla on talvellakin. Tai siis ainakin tänä talvena, sillä ilmeisesti talvet saattaa vaihdella paljonkin (viime talvena Haniassa oli satanut lunta!). Olen kuullut, että helmikuu olisi pahin kuukausi, mutta jos talvi kestää vain kuukauden, eiköhän sen kestä! :D