Alkukesän kuulumisia: Talo-ongelmia ja pientä perheenlisäystä

En voi uskoa, että puolet vuodesta 2019 on jo ohi! Vastahan me olimme uudenvuoden illallisella Hanian pikkukujien keskellä sijaitsevassa ihanassa Ginger Conceptissa ja kilistelimme kuohuvalla sateen ropistessa ulkona. Paljon on toki ehtinyt näihin kuuteen kuukauteen mahtua sekä töissä että kotona, ja niin myös ihan vain pariin viime kuukauteenkin. Koko alkuvuotta en halua enää muistella, etenkin kun myrskyinen talvi oli mikä oli, mutta alkukesän pohjat ja kohokohdat on nyt aika puida läpi.

Lukuvinkki: Kamala Kreetan talvi, en jää kaipaamaan sinua

Vuoden toinen työmatka Hollantiin

Tammi-helmikuussa olin parin viikon työmatkalla Hollannin Maastrichtissa ja huhtikuun lopussa jouduin menemään sinne taas – tällä kertaa kylläkin vain muutamaksi päiväksi.

Kovinkaan mielelläni en taas matkustanut Haniasta Ateenan kautta Brysseliin ja sieltä kolmella junalla Maastrichtiin, mutta en onnistunut vakuuttamaan esimiestäni, että läsnäoloni ei olisi välttämätön vaan oppisin kyllä tarvittavat asiat vain lukemalla koulutusmateriaalit läpi.

Huhtikuu on Kreetalla jo lähes ihan kesää, mutta Etelä-Hollannissa palelin aivan samoissa talvivaatteissa kuin tammikuussakin. Lunta ei sentään tällä kertaa satanut, mutta kyllä aamulla joen vartta siinä vaivaisen viiden asteen sumusäässä töihin kävellessä karisivat unihiekat tehokkaasti silmistä.

Vaikka reissun anti jäi kuin jäikin töiden osalta yhtä laihaksi kun pelkäsin, pääsin kuitenkin toteuttamaan yhden reissuhaaveeni kun tein päiväretken Amsterdamiin. Ja onhan Maastricht toki itsekin todella viihtyisä kaupunki, ja mielelläni kävelin kaupungin katuja jälleen kymmenien kilometrien verran. Mutta pitkän ja hankalan siirtymisen vuoksi toivon, että tämän vuoden Maastrichtin-työmatkat olivat nyt tässä.

Lukuvinkki: Kaksi viikkoa Maastrichtissa

Alkukesän kuulumiset

Alkukesän kuulumiset

Alkukesän kuulumiset

Remppaevakossa

Meidän pikkuinen talomme on vain kaksi vuotta vanha, ja olemme sen ensimmäiset asukkaat. Valitettavasti sen vastapainona, että kaikki on ihanan uutta ja freesiä, olemme joutuneet kärsimään siitä, että rakennusvaiheessa on taidettu oikaista mutkassa tai parissa.

Jopa vielä näin puolentoista vuoden asumisen jälkeen tulee vastaan uusia yllätyksiä. Onni onnettomuudessa on se, että omistaja suhtautuu asioihin vakavasti ja pyrkii korjaamaan viat mahdollisimman nopeasti. Aina vain hänen nopeasti ei tarkoita samaa kuin meidän.

Tämän vuoden puolella on talon kanssa ollut kaksi isompaa ongelmaa: kylpyhuoneen kattoon vihreiksi läikiksi kasvava kosteus ja makuuhuoneen katosta läpi tuleva vesi. Pikkujuttuja? No ei aivan!

Kylpyhuoneen ongelman syynä oli selvästikin ennätyssateinen talvi, jonka vuoksi jouduimme taistelemaan kosteutta vastaan koko talossa. Ostimme ilmaa kuivattavan laitteen ja laitoimme kaappeihin kosteuden poistamiseen tarkoitettuja rasioita. Kylpyhuoneessa pidimme ikkunaa auki yötä päivää ja lämpöpatteria päällä niin usein kuin oli öljyn kulutuksen kannalta järkevää, mutta kosteudesta oli siltikin mahdotonta päästä eroon.

Keskellä sateisinta talvea kylppärin sisäkattoon alkoi ilmestyä vihreitä läikkiä, jotka katon pesemisen jälkeen tulivat takaisin nopeasti ja entistä laajempina. Korkean ilmankosteuden vuoksi paikalle kutsuttu remonttireiska ei voinut tehdä asialle mitään, vaan meidän täytyi odottaa kuivaa kevättä. Kuulemma katonpesuyrityksetkin oli parempi lopettaa kokonaan.

Alkukesän kuulumiset

Alkukesän kuulumiset

Alkukesän kuulumiset

Alkukesän saapuessa luoksemme tuli vihdoin maalari, joka sitten totesi projektin alkuperäistä arviota monivaiheisemmaksi. Ilmeisestikään kylpyhuoneen kattoon ei oltu rakennusvaiheessa laitettu lainkaan kosteussuojaa, vain pelkkä maali, joten tämä rakentajan ylimääräiseksi arvioima vaihe pitäisi hoitaa nyt alta pois.

Emme voineet asua kotona maalauksen aikana, joten omistaja järjesti meille toisen asunnon. Vaikka saimme olla remppaevakossa aivan lähistöllä olevassa kivassa vaikkakin suppeasti varustellussa yksiössä, olimme nuo päivät hieman pinna kireällä: aina puuttui jotain, oli se sitten hiusharja tai kahvimuki, astianpesuaine tai vessapaperi. Puhumattakaan niistä vaatteista, jotka olisin halunnut laittaa päälleni juuri sinä päivänä!

Vajaan viikon matkalaukkuelämän jälkeen oli kuitenkin ihana palata vastamaalattuun kotiin. Ei kuitenkaan tainnut mennä kuin kymmenen päivää, kun talo alkoi taas kenkkuilemaan: Thomas heräsi keskellä yötä otsaan tippuviin vesipisaroihin. Viime vuonna oli ollut sama vika, kun kattoterassin kastelujärjestelmä osoittautui sudeksi ja osa katosta jouduttiin avaamaan. Tämän jälkeen ongelma kylläkin poistui, mutta oli nyt jostain syystä ilmaantunut uudestaan. Onkohan tämä jokavuotinen alkukesän ongelma?

Nyt olemme heränneet joka ikinen aamuyö jo lähes neljän viikon ajan kuivaamaan katon sisäpintaan pisaroiksi kerääntynyttä vettä. En edes halua ajatella, mitä tuhoja viikkoja valunut vesi on tehnyt katon sisälle! Omistaja on yrittänyt vaikka mitä keinoja, että kattoa ei tarvitsisi taas avata, mutta nyt hän joutui luovuttamaan: huomenna maanantaina katto revitään jälleen auki putkien tarkistamista ja korjaamista varten. Vihdoinkin!

Jos emme pitäisi talosta ja kylästä näin paljoa, olisimme varmasti muuttaneet jo pois. Selvää kuitenkin on, että ei me tässä voida ikuisuuksia asua, sillä ennustamme tulevaisuuteen pahoja homeongelmia…

Alkukesän kuulumiset

Alkukesän kuulumiset

Alkukesän kuulumiset

Alkukesän perheenlisäysjännitys

Toivottavasti et lukenut tänne saakka vain vauvauutisten toivossa, sillä niitä ei ole tulossa. Tai siis ei ainakaan ihmisvauvauutisia, mutta karvaisia vauvoja on saapunut kyläämme!

Instagram-tiliäni seuranneet ovat jo pitkään olleet tietoisia kahdesta suloisesta kissasta, jotka saapuivat kyläämme viime vuoden elokuussa ajankohtaan nähden poikkeuksellisen rankkasateen mukana. Toinen oli vain pikkuinen pentu, jonka naapurimme Anna-mummo otti hoiviinsa ja nimesi Neroksi, toinen joitakin kuukausia vanhempi äärimmäisen arka tyttökissa.

Syksyllä Anna lähti talveksi Ateenaan ja kissoista huolehtiminen jäi meille. Talven aikana kissat veivät sydämemme, ja Fifiksi nimeämämme tyttökissan arkuus alkoi pikku hiljaa haihtua. Siitä oli hyvää vauhtia tulossa yhtä näkyvä ja tärkeä osa kyläämme kuin Nerokin jo oli. Viimeistään talven loppuessa he olivatkin meidän kissoja.

Valitettavasti havahduimme liian myöhään kyläkissojemme leikkaamiseen. Neron veimme eläinlääkärille ensimmäiseksi, mutta ennen kuin ehdimme päättää seuraavan operaation ajankohdasta, huomasimme Fifin jo olevan tiineenä. Yhtenä alkukesän yönä hän päätti synnyttää kattoterassimme rauhallisimpaan nurkkaan.

Muutamaa päivää myöhemmin Fifi oli siirtänyt pikkuiset pennut muualle, eikä meillä ole enää tietoa, mitä niillä on tapahtunut. Nyt, kolmisen viikkoa synnytyksen jälkeen, Fifi hengailee kylässämme aivan kuten ennen synnytystäkin, eikä tunnu kaipaavan pentujensa pariin. Käykö hän vain välillä imettämässä pentuja, vai mitä niille on oikein käynyt?

Nyt jännitämme, että pikkuiset ovat kunnossa, ja pian Fifi toivon mukaan tuo ne meille näytille. Kun tiedämme pentujen tilanteen ja eläinlääkäri näyttää vihreää valoa, on aika viedä myös Fifi leikattavaksi.

Alkukesän kuulumiset

Alkukesän kuulumiset

Alkukesän kuulumiset

Alkukesän kuulumiset

Tuntuu, että kovinkaan paljoa en ole ehtinyt tekeemään tässä alkukesän aikana. Ja sitten taas toisaalta tuntuu, että on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Ensimmäisen osan kesälomasta vietin kesäkuun alussa – ja tämä olikin itse asiassa ensimmäinen oikea lomani sitten joulukuun 2017, kun kävin Kööpenhaminassa ja vietin joulun Espanjan Benalmádenassa. En ymmärrä, kuinka oikein jaksoin tehdä koko viime vuoden töitä pitämättä lomaa muuta kuin päivän siellä, toisen täällä.

Tällä kertaa lomailin vain kotona, Suomesta lomalle tulleiden äidin ja siskontyttöjen kanssa. Seuraavan osan kesälomastani aion viettää Suomessa. Ajankohtaa en ole vielä päättänyt, mutta onhan tätä kesää vielä jäljellä.


Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *