AirAsia ja lentopelon paluu

Viime keväänä kirjoitin postauksen lentopelostani, joka tulee ja menee ilman järjellä selitettävää syytä. Edellisestä pelkokaudesta on aikaa jo vuosia, joten luulin lentopelon poistuneen kokonaan. Mutta näköjään luulin väärin, sillä tänä talvena olen taas panikoinut koneen kyydissä, ja epäilen syynä olevan AirAsian joulukuun 2014 lentoturman.

Olen lentänyt AirAsialla kymmeniä kertoja, enemmän kuin millään muulla lentoyhtiöllä. Olen lentänyt maan sisäisiä lentoja, Kaakkois-Aasian maiden välisiä, ja jopa mannerten välisiä lentoja. Olen pitänyt AirAsiaa helppona, edullisena ja turvallisena yhtiönä lentää. Lennot on helppo varata netissä, tiedän mitä mikäkin palvelu maksaa ja kokemukseni mukaan lennot ovat yleensä aikataulussa. Minulla ei ole koskaan ollut yhtäkään huonoa tai epämiellyttävää lentoa, enkä ole kokenut tilanteita, jotka voisivat selittää pelkoni.

image

Mutta kun tiedän, että vain vuotta aikaisemmin lentoyhtiön lento Indonesiasta Singaporeen tippui mereen surmaten 162 ihmistä, alkavat ahdistavat ajatukset pyöriä päässäni koneeseen noustessani. Reissun ensimmäinen AirAsia-lento Thaimaan Surat Thanista Kuala Lumpuriin joulukuun puolessa välissä menee vielä suhteellisen rauhallisesti, mutta vain paria viikkoa myöhemmin, ennen lentoa Kuala Lumpurista Balille, alkaa pelko hiipiä mieleeni.

Ajatukset pyörivät tulevan lennon ympärillä jo edellisenä päivänä, ja taksimatkalla kentälle alkaa pelko puristaa vatsaani. Pari lentokenttäbaarin vahvaa mojitoa auttaa rauhoittumaan, ja myöhäisillan lennolla saan jopa nukuttua hieman – siitäkin huolimatta, että nousun ja laskun aikana kuuluu mielestäni outoja ääniä. Selviän lennosta ilman suurempaa paniikkia.

Jätämme alkuperäiset paluulentomme Balilta käyttämättä, ja varaamme uudet lennot paria viikkoa myöhemmäksi. Yritän olla ajattelematta, että päätös on todella huono. Että lennolle tulee tapahtumaan jotain, koska meidän ei ole tarkoitus olla sillä. Lähtöä edeltävänä päivänä vanha tuttu pelko alkaa taas näyttää merkkejään. Olen onnellinen, että tämä tulee olemaan reissun viimeinen lentomme AirAsialla: ajatus Turkish Airlinesillä lentämisestä Istanbuliin ja Kööpenhaminaan ei (ainakaan vielä) pelota lainkaan.

image

Heti ilmaan päästyämme yritän nukkua. Torkun, mutta herään toistuvasti, sillä kone tärisee lähes lakkaamatta. Muut matkustajat näyttävät rauhallisilta, mutta minun hengitykseni nopeutuu ja muuttuu pinnalliseksi, ja yritän olla katsomatta koneen tärinästä väpättäviä siipiä. Onko tämä normaalia? Kasvavasta paniikista huolimatta en voi sanoa Thomakselle mitään, sillä en halua vahvistusta sille, että jatkuva ravistelu ei todellakaan kuulu asiaan.

Katson kelloa: lentoa on vielä kolme tuntia jäljellä. Miten ihmeessä tulen kestämään koko sen ajan? Tulemmeko ylipäänsä selviämään tästä lennosta? Minua itkettää, ja tajuan, että paniikkikohtauksen olevan lähellä. Yleensä minua pelottaa vain nousu, mutta koneen heittelehtiessä taukoamatta tiedän, että tällä kertaa pelko tulee puristamaan vatsaani koko lennon ajan.

Haluan viiniä. Lasillinen punkkua varmasti rauhottaisi, ja ehkä sen avulla pystyisin taas nukahtamaan. Painan kutsunappia ja lentoemäntä on hetkessä luonani. Viiniä ei ole, vaan ainoastaan oluttta. Ei se aja samaa asiaa, mutta saa kelvata. Otan iPadin esille ja alan kuunnella musiikkia niin kovalla kuin korvani kestävät. Samalla pelaan pasianssia ja pakotan itseni keskittymään vain ja ainoastaan siihen. Tuo kortti tuohon ja tuo tuohon, nyt tartteisin mustan seiskan, tulikin punainen, entäs nyt, ei tämä taida mennä läpi, nyt tuli kunkku, ei se käy minnekään, no entäs tämä… Hörpin Singhaa, pelaan kymmeniä pelejä ja yritän olla välittämättä tärinästä. Pikku hiljaa rauhoitun.

Ja selviän tästäkin lennosta.

image

Kun olemme hotellillamme, kerron vihdoin Thomakselle kuinka paniikissa lennolla olinkaan. Sen turbulenssin vuoksiko? Jätän sanomatta, että minun mielestäni se ei kylläkään ollut vain turbulenssia. Thomas yrittää selittää kuinka turvallista lentäminen tilastojen mukaan on, mutta keskeytän hänet: kyllä minä ne tilastot tiedän, kuten tiedän myös sen, että lentokoneessa kuuluu ääniä ja välillä turbulenssi tärisyttää.

Mutta järkeily ei poista pelkoani, enkä edes osaa järjellä selittää sitä, miksi minä pelkään vain silloin tällöin. Toivon lentopelkoni liittyvän vain tähän lentoyhtiöön, sillä silloin ainakin pelkoni pysyisi kurisssa: en vain enää lentäisi AirAsialla.

Toivon hartaasti, että olen oikeassa, sillä muuten kotimatkasta tulee todella, todella pitkä. Vaikka Turkish Airlinesillä saa sentään viiniä.

Oletko lentänyt AirAsialla?
Oletko koskaan pelännyt lentämistä?

 

85 comments
  1. Mä en oo paljoa lentänyt, mutta enpä ole kyllä kertaakaan pelännyt. En sitten tiedä muuttuisiko tilanne, mikäli jollain lennoilla syntyisi syy pelätä… Tuskin. Tai ainakaan autokolarin jälkeen ei noussut pelkoa hypätä uudestaan ratin taa.
    Toivottavasti pääset pelosta eroon! :)

  2. Juu moottoriviasta ilmoitettiin heti lennon jälkeen ja minä ihmettelen hieman vieläkin sitä miksei lentoa keskeytetty kun oli selkeästi moottorivika. Tosin vaikka olisi moottorivika niin voi kuulemma yhdelläkin moottorilla vielä lentää sujuvasti, eli ei sekään ole niin paha mitä luulisi. En enää lennä saman yhtiön (vanhoilla) koneilla. Oli varmasti myös tyypillistä huonoa tuuriani mukana ja eihän noita vikoja yleensä ole. Ilmeisesti lentoemännillä ei ole ensiaputaitoja mikä yllätti minut, mutta onneksi jollain matkustajalla sattui olemaan hoitajan koulutus ja hän sai sen vauvan virkoamaan. Vauva oli pyörtynyt lennolla

    1. Niinhän ne sanoo, että yhdelläkin moottorilla voisi vielä lentää, mutta enpä haluaisi olla sitä todistamassa :D Onneksi vauvalle ei loppujen lopuksi käynyt kuinkaan, mutta varmasti vanhemmille todella pelottava tilanne kun lapsi pyörtyy lennolla!

  3. Mä voin kuvitella millaista lentopelko on, jos se on lähelläkään sitä olotilaa mikä mulle tulee kun tukkirekka tulee vastaan talvella… Kesällä ei oo mitään ongelmia eikä moottoripyörällä ajaessa, mut talvella riittää että istun kyydissä ja näen tukkirekan. Tartteis varmaan jutella ammattiauttajan kanssa? Ja tiedän mistä tää pelko on lähtöisin, ajoin kolarin 2009 talvella… Toivotaan että sun lentopelko helpottaa jossain vaiheessa, ei oo kivaa olla matkablogaaja ja pelätä lentämistä.

    1. Se on ymmärrettävää, että jos on ollut kolarissa, tietyt ajo-olosuhteet pelottaa. Tai jos kolariin on liittynyt tukkirekka jollakin tapaa, että sellaisen näkeminen liikenteessä aiheuttaa pelkoa. Toivottavasti pääset pelostasi, asiasta jutteleminen saattaa varmasti auttaa! Kiitos Tanja!

  4. Istun aina, siis ihan joka kerta koneessa miettimässä mitä ihmettä minä siellä teen. Aina välillä maailmanympärimatkalla ihmettelin miksi sille oikein olen lähtenyt – ja kaiken lisäksi tuo AirAsian kone tippui juuri ennen meidän AirAsian lentoa. Voit vain uskoa millaisilla fiiliksillä siinä oltiin. Meidän facebook- sivuilla kyselinkin tuolloin siitä millä Aasiassa kannattaisi lentää kun tuo yhtiö ei juuri houkuttanut. Vaihtoehtoja on aika vähän.

    Lentopelostani kirjoittelin aiemmin tänne:
    http://www.matkakuume.net/2014/10/lentopelkoisen-tunnustukset-confessions.html

    Olen yrittänyt työstää tuota myös Finnairin turvakurssilla, ja se kyllä auttoi. Äsken sain Bosen vastaäänikuulokkeet – ja viime viikon lennot Dubaihin ja takaisin menivät paljon, paljon paremmin niiden avulla. Kun ei kuule kaikkia ääni, niihin ei myöskään tarvitse reagoida. Kyllä se helpottaa. Sain jopa nukuttua, jota en yleensä pysty koneessa koskaan tekemään. Kurssin avulla pystyn kuitenkin rationalisoimaan äänet ja kaikki mitä koneessa tapahtuu. Tiedän ettei se ole vaarallista. Helpottaa ahdistukseen vaikkei kadotakaan tunteita kokonaan.

    Yllättävää on aina se miten sitä itsensä niin nopeasti löytääkin aina uudestaan koneesta, vaikka miten vannoisi lennolla ettei enää koskaan.

    1. Huh huh, maailmanympärimatkalla joutuu lentämään paljon ja vaikka millaisilla lentoyhtiöillä, enkä tiedä olisiko minusta siihen. Mieluummin lennän yhteen paikkaan ja liikun siellä maata pitkin paikasta toiseen :D Heti AirAsian onnettomuuden jälkeen minua ei kyllä olisi sen yhtiön koneeseen saanut, kun nyt vuotta myöhemminkin oli hankala pitää pelkoa kurissa. Se on kyllä valitettavasti totta, että Kaakkois-Aasiassa ei hirveästi ole AirAsialla kilpailijoita, ainakaan kaikilla reiteillä….
      Vastaäänikuulokkeet auttaisi varmasti minuakin, pitääkin laittaa ostoslistalle!

  5. Niin se on, tieto lisää tuskaa. Ennen ei osannut pelätä oikein mitään, mitä aikuisemmaksi ja tiedostavammaksi tulee, sitä enemmän pelot tuntuvat ihmisillä lisääntyvän. Ennen en pelännyt suurimmassakaan myrskyssä, nyt sellaiset saavat hieman pelottavat ajatukset kehiin. Yritän olla antamatta niille valtaa. Kieltämättä syksyn lento Turkissa myrskyssä, salamoiden humahdellessa siipiin, pisti hiljaiseksi. Se pelotti. Mille vaan lentoyhtiölle voi sattua mitä vain, joten en koe vaikka AirAsiaa sen kummempana kuin muitakaan lentoyhtiöitä. Välillä muuten aurinkoisella kelillä, tasaisella lennolla suorastaan rakastan lentämistä!

    1. Silloin kun ei pelota ja kyyti on tasaista, lentäminen on minustakin jopa mukavaa. Varsinkin jos maisemat ovat upeat ja aurinko paistaa! :) Koneeseen iskevät salamat taas on sellaista, mitä tuskin kukaan haluaisi kokea, vaikka yllättävän yleistä se onkin…

  6. Mun on vähän vaikea samaistua tähän, koska itse en pelkää lentämistä.

    Mutta jos pelottaa, niin kantsii sitten varmaan ottaa sellaisia vähän luotettavampia yhtiöitä alle. Eihän se nyt luottamusta nosta, jos koneet on mitä sattuu, ja kuulutuksista ei tajua mitään : / Joo….tarkemmin kun ajattelee, niin ei varmaan ole kivaa istua tunteja paikoillaan lentokoneessa, jos pelottaa. Stemppiä!

    1. Kiitos! En taida hetkeen nyt lentää noilla aasialaisilla koneilla, eurooppalaiset herättää hieman enemmän luottamusta eikä pelota niin paljoa :)

  7. Turbulenssit ja myrskyt koneessa on kamalia. Marraskuussa kun lensin Suomeen, oli kauhea myrsky Suomen yllä. Kone lenteli varmaan tunnin kaupungin yllä ja tärisi. Mitään ei kuultettu, miksi ei laskeuduta. Pelkäsin, että koneessaon varmaan jotain vikaa. Kylläpä ahdisti, varsinkin kun tiesin, etä jos nyt tästä selvitään, sitten on jatkettava matkaa vielä pienellä purkilla Helsingistä Savonlinnaan. Lennosta selvittiin, mutta Savonlinnan kone oli myöhässä. Ahdistus alkoi nousta uudestaan. Onko pakko jatkaa lentokoneella. No jatkettiinhan me. Lentoemäntä varoitteli, etä voi olla turbulenssia “but nothing special”. Olin kauhuissani, mutta tällä pikku koneella lento sujuikin ylättävän hyvin. Siitäkin reissusta selvittiin. Mutta silti, myrskyt koneessa ahdistaa. Tsemppiä sinulle tuleviin lentoihin! <3

    1. Erikoista kyllä, että ei ilmoiteta miksei laskeuduta vaan lennetään rinkiä. Kyllähän siinä väkisinkin alkaa ajatella vaikka mitä… Nyt tiistaina matkalla Istanbulista Kööpenhaminaan kapteeni kuulutti jo ennen nousua, että matkalla tulee olemaan turbulenssiä. Vaikka se ei ollut kiva uutinen, oli ainakin mukavampi kuulla se etukäteen, niin osasi edes hieman varautua. Eikä se sitten loppujen lopuksi ollutkaan kovin pahaa tärinää. Pienillä koneilla, etenkin potkurikoneilla, lentäminen jännittää minua aina isompia koneita enemmän, vaikkakin jännitys on hieman laantunut nyt kun Suomen sisäisiä lentoja on tullut lennettyä aikaisempaa enemmän. Kiitos paljon, ja tsemppiä sinullekin! :)

  8. Tuohon lentopelkoon on vaikea sanoa mitään, kun itsellä sitä ei ole. Tosin oikein surkealla kelillä lentää mielummin mannerten kun valtamerien päällä, kun on paremmat mahdollisuudet tarvittaessa onnistuneeseen laskeutumiseen. Eli jotain psykologista tämäkin :-)

    1. Ole onnellinen, että sinulla ei lentopelkoa ole :) Atlantin ylitys jännittää aina, juuri sen vuoksi, että ei ole paikkaa minne laskeutua jos tarve tulee…

  9. Mua kanssa epäilyttää lentää AirAsialla juuri tuon onnettomuuden takia, jännä miten hyvin se on jäänyt mieleen. On rauhoittavaa tietää, että yhtiö sisälle mahtuu eri osastoja. Lentopelkoa mulla on myös, usein lentäminen on vähän hillinnyt pelkoa, joka ei onneksi ole koskaan ollut kovin paha. Pitkillä lennoilla viihde rauhoittaa, aivan kuin mitään pahaa ei voisi tapahtua, kun näkee vaikka Sheldon Cooperin kasvot.

    1. Viihdejärjestelmä on kyllä ihan must! Ja nyt Turkish Airlinesillä lentäessä oli aivan mahtavaa, että leffan katsomisen pystyi aloittamaan jo heti koneeseen noustuani, ja katsoa koko nousun ajan. Aikaisemmin (muilla lentoyhtiöillä) viihdejärjestelmä on mennyt päälle vasta lentokorkeudessa. Mutta ainakin tällainen nousua jännittävä arvostaa todella paljon, että voi keskittyä johonkin muuhun kuin itse nousuun (& lentoon).

  10. Oi että, lentopelko on varmasti kamala tunne. Itse en pelkää lentämistä, mutta kieltämättä levoton maailma välillä laittaa ajattelemaan mitä kaikkea matkalla ylipäänsä voi tapahtua. Onneksi kuitenkin tähän asti on pystynyt pitämään pelot ym. kamalat mieleen tulevat asiat aisoissa.
    Ja hei, vaikka sinua pelotti, niin mielestäni osasit kuitenkin taitavasti ohjailla ajatuksia muualle.

    1. Kiitos Virpi :) Siinä oli pakko yrittää ajatella muita juttuja, vaikka paniikki ja itku oli todella lähellä. Etenkin itku piti saada pysymään poissa, se jos olisi alkanut, en varmasti olisi pystynyt pitämään paniikkiakaan enää kurissa.
      Toivottavasti sinulle ei koskaan pelkoja tulekaan! :)

  11. Olen lentänyt Air Asialla useita kertoja. Mielestäni se on aivan toimiva yhtiö, koskaan ei ole ollut isompia ongelmia ja kaikki lähtöselvitykset tms ovat edenneet sujuvasti. Elämäni tylsin lento oli Air Asialla KL:stä Pariisiin 14 tuntia ilman mitään viihdykettä tai ruokaa. Palveluista riisuttujahan nuo koneet ovat, kaikkea saa vain rahalla, mikään ei kuulu hintaan. Tosiaan ainoa mikä noissa koneissa ärsyttää itseäni on niiden yksinkertaisuus, ei minkäänlaisia yllätyksiä – ei hyvässä eikä pahassa.

    Kerran olen pelännyt koneessa. Harmillisesti en muista lentoyhtiötä, mutta sekä yhtiö että kone olivat pieniä ja lensin Thaimaan Bangkokista Burman Yangoniin. Kone piti noustessa aivan korvia vihlovaa ääntä, aivan kuin moottorit eivät olisi jaksaneet nostaa kierroksia :) Laskeutuminenkin oli kaikkea muuta kuin tasainen, ensin rysähdettiin toiselle pyörälle niin että keikahdin ikkunaa vasten ja sitten vasta löydettiin tasapaino. Tuolloin vähän hirvitti, mutta muuten en ole varsinaisesti pelännyt. En sinänsä nauti nousuista, jotain pientä jännitystä siinä aina on ilmassa, mutta sen jälkeen kun olemme yläilmoissa jännitykseni häipyy samantien. Lentopelko on kyllä hyvin yleistä! Tunnen ihmisen, joka on poistettu koneesta vielä ennen nuosua, kun tämä alkoi täristä holtittomasti ja lopulta pyörtyi. Sen jälkeen tämä ystäväni ei ole edes yrittänyt lentää vaan on mennyt esim Suomesta Tansaniiaan laivalla ja busseilla.

  12. Olen lentänyt Air Asialla useita kertoja. Mielestäni se on aivan toimiva yhtiö, koskaan ei ole ollut isompia ongelmia ja kaikki lähtöselvitykset tms ovat edenneet sujuvasti. Elämäni tylsin lento oli Air Asialla KL:stä Pariisiin 14 tuntia ilman mitään viihdykettä tai ruokaa. Palveluista riisuttujahan nuo koneet ovat, kaikkea saa vain rahalla, mikään ei kuulu hintaan. Tosiaan ainoa mikä noissa koneissa ärsyttää itseäni on niiden yksinkertaisuus, ei minkäänlaisia yllätyksiä – ei hyvässä eikä pahassa.

    Kerran olen pelännyt koneessa. Harmillisesti en muista lentoyhtiötä, mutta sekä yhtiö että kone olivat pieniä ja lensin Thaimaan Bangkokista Burman Yangoniin. Kone piti noustessa aivan korvia vihlovaa ääntä, aivan kuin moottorit eivät olisi jaksaneet nostaa kierroksia :) Laskeutuminenkin oli kaikkea muuta kuin tasainen, ensin rysähdettiin toiselle pyörälle niin että keikahdin ikkunaa vasten ja sitten vasta löydettiin tasapaino. Tuolloin vähän hirvitti, mutta muuten en ole varsinaisesti pelännyt. En sinänsä nauti nousuista, jotain pientä jännitystä siinä aina on ilmassa, mutta sen jälkeen kun olemme yläilmoissa jännitykseni häipyy samantien. Lentopelko on kyllä hyvin yleistä! Tunnen ihmisen, joka on poistettu koneesta vielä ennen nuosua, kun tämä alkoi täristä holtittomasti ja lopulta pyörtyi. Sen jälkeen tämä ystäväni ei ole edes yrittänyt lentää vaan on mennyt esim Suomesta Tansaniiaan laivalla ja busseilla.

    1. Huh, 14 tuntia ilman viihdejärjestelmää ja ruokaa on kyllä pitkä aika! Nyt maanantaina lensin Bangkokista Instanbuliin 10 tunnin lennon ja kyllä olisi aika käynyt pitkäksi ilman leffavalikoimaa ja kahta ateriaa! Pisin AirAsian lento mulla taitaa olla kahdeksan tunnin pintaan, KL:stä Australiaan (olen lentänyt sekä Perthiin, Gold Coastille ja Melbourneen, en muista mikä oli pisin), ja tilasin lennoille aina aterian, sillä se on jo pitkä aika ilman lämmintä ruokaa.
      Noilla pienillä aasialaisilla lentoyhtiöillä minua ei kyllä saisi lentämään! Etenkään nyt, luettuani tämän sinun kokemuksen. Huh huh… :/

  13. “Että lennolle tulee tapahtumaan jotain, koska meidän ei ole tarkoitus olla sillä.” Tuo kuulostaa niin tutulta! Puntaroin aina, että mitä jos universumin suunnitelma menikin pieleen ja meidän olisikin tarkoitus olla jossain muualla. Itse en varsinaisesti kärsi mistään hirmu kovasta lentopelosta, mutta välillä koneen kiihdyttäessä kiitoradalla käy kyllä mielessä, että miksi sitä piti taas järjestää itsensä tänne, ja turbulenssi saa kyllä kylmän hien pintaan ja puristamaan penkkiä rystyset valkoisina. Eli ei, et ole ainut, joka pelkää. Mutta hyvä että oot löytänyt keinoja rauhoittumiseen. Lopulta siellä koneessa on kuitenkin vaan pakko hyväksyä, että mitään en pysty nyt asialle tekemään, joten jos tässä jotain käy niin sittenpähän käy. Aika synkkää mindfullnessia :D

    1. Vaikka onhan tuo ajatus, että jotain tulee tapahtumaan, koska minun ei pitänyt olla sillä lennolla, hyvin itsekäs. Entäs ne kaikki muut koneessa olevat, heidänkö olisi muka tarkoitus kuolla? No, puolustaudun sillä, että pelko ei varsinaisesti pistä ajattelemaan järkevästi :D
      Minullakin käy usein mielessä, että “täällä nyt ollaan, jos jotain tapahtuu niin se on tapahtuakseen” kun kone alkaa kiihdyttää nousuun: siinä vaiheessa en voi tehdä enää yhtään mitään, kyydissä olen ja kyydissä pysyn. Joskus mielessä käy myös leffa (jonka nimeä en muista), jossa tapahtuu lento-onnettomuus ja kaikki jotka olivat myöhästyneet siltä lennolta, kuolivat sitten muilla tavoin. Eli se, mikä on tarkoitettu, tulee tapahtumaan tavalla tai toisella. Synkkää, joo :D

  14. Voi! Et ole todellakaan ainut lentopelkolainen, monet kuulemma pelkäävät lentoa ainakin jollain tasoilla. Osa ei uskalla lentää koskaan. Osa on aikoinaan lentänyt, mutta viimevuosien tapahtumat ovat saaneet lopettamaan lentämisen kokonaan. Se on ikävää, mutta toki ymmärrettävää. Olen silti niitä, jotka miettivät vain sitä, miten enemmän tieliikenteessä tapahtuu ja se kun on vaan niin tuhannen totta. Pelkään siis enemmän autossa kuin lentokoneessa. Lentopelkoa en ole koskaan kokenut ja Air Asiallakin olet ties kuinka monet kerrat lentänyt. :)

    1. Mulla on syynä siihen, että pelkään lennolla enemmän kuin vaikkapa hullun thaimaalaisen wannabe-rallikuski-taksikuskin kyydissä ilman turvavöitä, on se, että a) jos lentokone alkaa tippua, tiedän todennäköisesti minuutteja ennen rysähdystä, että tämä oli nyt tässä. Auto-onnettomuudet tapahtuvat nopeammin. Ja b) jos se kone tulee kymmenestä kilometristä alas, on aika varmaa että kuolee. Auto-onnettomuudessa ei välttämättä.
      Mutta toivottavasti mun pelko ei koskaan äidy niin pahaksi, että lopettaisin lentämisen kokonaan. Ja toivottavasti sä et koskaan lentopelkoa koe, sillä ei tätä kenellekään haluaisi :)

  15. Itse en ole pelännyt, ennen näitä suuresti uutisoituja lentoturmia ja katoamisia… Istanbul-Bangkok pelotti, kun heräsin keskellä yötä ja keskellä ei mitään – oliko se edellinen kone kadonnut jossain täällä vai missä se olikaan? Seuraava kerta jännitti, kun viime lokakuussa lennettiin ukkospilvien läpi Antalyan kentälle. Erikoista, sillä en ole koskaan aiemmin pelännyt. Ehkä pitäisi lopettaa uutisten lukeminen ;) Täysin ymmärrettäviä pelkoja – vaikka maailman vaarallisin paikka löytyy kotoa. Yritän tätä sanoa itselleni :)

    1. Sepä se, jos onnettomuuksista ei tietäisi, tuskin osaisi samalla tavalla pelätäkään! Ja lento-onnettomuuksia kun oli suhteellisen lyhyen ajan sisään niin monta, että pakostakin alkoi miettiä, että kuinka turvallista se lentäminen oikeasti onkaan… Mutta totta; koti on paljon vaarallisempi! Ja onnettomuuteen joutuminen on todennäköisempää jopa sillä automatkalla lentokentälle, kuin itse lennolla. (Vaikka ei nämä järkeilyt minun pelkoa poista…)

  16. Uhhuh, mä tiedän ihan tasan tarkalleen miltä lentopelko tuntuu ja se on aivan järkyttävää. Mutta minkäs teet kun välimatka Suomen ja Thaimaan välillä on niin pitkä, ettei oikeastaan ole mitään järkeä edes miettiä muita vaihtoehtoja, kuin lentäminen. Olen hypännyt laskuvarjolla monesti, hypännyt benjiä, lentänyt pienkoneilla ja helikopterilla, eikä mikään auta. Ehkä se on se kontrollin puute, se kun ei itse pääse vaikuttamaan asioihin matkustajana. Olen myös pudonnut kilometrin koneella (ainakin kapteenin mukaan kuoppa oli niin kamala), ollut koneessa joka on tehnyt “maastavedon”, laskeutumistilanteessa, kokenut laskeutumisen, jolloin yhtäkkiä kone on käännetty kylki edellä menosuuntaan vauhdin pysäyttämiseksi ja kamalaa on ollut. Viini ei riitä, nukkumaan ei pysty vaikka olisi tasainenkin lento, mutta minkäs teet, kun on pakko matkustaa. Juuri edellisellä pitkällä lennolla turvauduin melatoniiniin, jotta saisi sitä valveillaoloa edes vähän lyhennetyksi ja se näytti toimivan muutaman tunnin. Mutta ei ole meillä helppoa :). Yritetään kuitenkin kestää!

    1. Huh huh, sulla on kyllä ollut useampi kamala lentokokemus, joten ei ihmekään että lentäminen pelottaa! Olen miettinyt, että jos minä kokisin jotain tuollaista, loppuisikohan minulla lentäminen kokonaan… Hyvä juttu, että melatoniini on auttanut sinua nukkumaan lennolla! Nukkuminen kun on paras tapa olla ajattelematta lentoa ja pelkoa :)

  17. Onneksi ei ole estänyt matkustamistasi lentopelko, tosin mitäpä sitä ei intohimonsa eteen tekisi. En tiedä millaista on elää lentopelon kanssa, mutta inhottavalta kuulostaa. Hyvä, että olet löytänyt keinoja sen kurissa pitämiseen kuten tuon pasianssin :). AirAsia on tuttu ja olen kyllä tykännyt lentoyhtiöstä.

    1. Onneksi ei pelko ole niin paha, että estäisi reissaamisen! Eilen lennettiin Bangkokista Istanbuliin, ja meni huomattavasti paremmin (niin kuin arvelinkin). Hyvä leffavalikoima auttaa paljon, eikä ehdi ajatella ikäviä asioita :)

  18. Mulla ei ole kokemuksia AirAsian koneista eikä lentopelosta. En nyt sano että koneessa istumista rakastan, nään sen sellaisena “pakollisena pahana” matkalla kohteesta A kohteeseen B. Mutta lento pitkän matkaa meren päällä jotenkin jännittää. Pelkkä aava ja syvä meri koneen alapuolella on jotenkin hermostuttava ajatus. Ei mulla silti koskaan ole tullut mitään oireita tai paniikkia, ja usein olenkin tainnut nukkua matkalla Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.

    1. Nyt on pakko vielä kysyä mikä teema sulla on blogissa? Näyttää niin kivalta :) Oon ajatellut teeman vaihtoa mutten ole vielä osannut hyvistä vaihtoehdoista päättää sitä parasta.

    2. Minäkin yritän ajatella lentämistä vain pakollisen pahana ja siirtymisenä paikasta toiseen. Joskus auttaa, joskus ei… Ja meren päällä lentäminen on kyllä kamalampaa kuin maan päällä! Kahdeksan kertaa olen ylittänyt Atlantin, ja aina mietin, että entä jos jotain vikaa ilmenee, eikä ole paikkaa tehdä hätälaskua….

  19. En ole lentänyt AirAsialla. En ole aiemmin edes kuvitellut, miten lentäminen voi pelottaa ja että samassa koneessa joku voisi olla itkun tai paniikkikohtauksen partaalla pelosta. No, ihmiset pelkäävät kaikenlaista, kuten hämähäkkejä. En haluaisi olla mikään vähättelijä, mutta lennon jälkeen tuskin muistaisin edes turbulenssia. Mitä tulee taas AirAsian lentoon, niin minun nähdäkseni se kaapattiin ja vietiin amerikkalaisten sotilastukikohtaan Intian Valtamerellä. Minä taas pelkään ihmisoikeuksien menetystä, kidutuskammioita tai raggarilaumoja. Nämä venäläisvideot homosafareista, jossa homo kaapataan ja sitten hänelle tehdään kaikenlaista, kuten maalataan ja pakotetaan juomaan kusta ja sitten hakataan edustavat minun pelkojani, siis joutua hullun väkijoukon lynkkaamaksi ja raiskaamaksi. Eikä tarvitse olla edes väkijoukko, vaan partio paskalakkeja, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia, vaan haluavat kiusata viatonta sateenkaarevaa turrea, ehkä sulkea putkaan määräämättömäksi ajaksi, kun ensin ovat pehmittäneet hakkaamalla.

    1. Niin, pelkoja on monenlaisia, eikä mitään pitäisi vähätellä, sillä se on pelosta kärsivälle suuri asia. Ja asia, josta mielellään luopuisi, jos voisi… Suurin osa lennoista minulla menee panikomatta, mutta välillä tämä aina iskee… Jostain syystä pelkoni kuolla lento-onnettomuudessa alkoi kuitenkin tuntua pieneltä kuvailemasi jälkeen!

  20. Air Asian koneita kuuluu usealle maalle ja esim. pudonnut kone oli Air Asia Indonesia. Sitten on Air Asia Malaysia ja Thailand muistaakseni. Lentopelkoinen tuttuni suostuu lentämään vain Malesian Air Asialla, koska siellä valvonta yms tarkastukset pelaavat paremmin (?)kuin esim. Indonesiassa, jossa suurin osa kansallisista lentoyhtiöistä on lentokiellossa EU:n alueella. Kirjoittelin tästä viime kesänä kun lensimme Indonesiassa reilu kymmenpaikkaisella Susi Air pienkoneella.
    Ymmärrän kyllä pelkosi, sillä koen itse vastaavaa ajoittain autossa, (sillä ajoimme kolarin 2014) Tunne on kuin palohälytys ja tuntuu että koko maailma sumenee.
    Nykyään koitan vain ajatella, että elämä on epävarmaa ja jos kuolen siihen, että kone putoaa olen ainakin elänyt kuten halusin ja parhaillaan tekemässä itselleni mieluisinta asiaa:D Omituisen kylmän stolainen suhtautuminen tähän minulla…

    1. Noiden mainitsemiesi lisäksi taitaa vielä olla ainakin AirAsia Phillipines ja ehkä jopa India? Eli onhan noita, ja tosiaankin maiden väleillä saattaa olla eroja turvallisuusmääräyksissä, valvonnassa jne. Indonesian sisäisiä lentoja vältän, minua ei tuollaisen kymmenpaikkaisen Susi-koneen kyytiin saisi :D

  21. Mulla on kaksi kaveria, joilla on kova lentopelko. Toinen popsii ihan rauhoittavia lentoja ennen ja toiselle riittää ainakin vielä viini. Lensin näiden leidien kanssa Tukholmaan ja (onnekseni) he istuivat vierekkäin kahdestaan. Lennon jälkeen kysyin miten lento meni ja nämä kaksi ystääväni kertoivat, että olivat höpöttäneet KOKO LENNON taukoamatta toisilleen ihan omituisia ja tyhmiä juttuja – puhe kuulemma helpottaa pelkoa. Pitä olla jotain muuta ajateltavaa kuin itse lento.

    1. Viini on kyllä hyvä lääke moneen asiaan :D En vain ymmärrä, miksi noissa “X asiaa, mitkä auttavat lentopelkoon” -oppaissa ei suositella alkoholia :D
      Puhe helpottaa myös, aivan totta, sillä se vie ajatukset muualle. Varsinkin kun juttukaveri tietää mitkä aiheet ovat kiellettyjä lentopelkoisen kanssa! :)

  22. Voi itku lentopelko ei varmastikaan ole mukavaa.. Mä oon pelännyt vain muutamaan kertaan ja silloin oli kunnon turbulenssia niin että ehkä jopa kyynel saattoi vierähtää poskelle ja sekin taisi johtua vähän samasta syystä kuin tämä, koska lensimme AirFrancella ja kyseisen yhtiön lentohan sinne Atlantiin tipahti. Tosi harmi kyllä tällaiset, koska AirAsiastakin tykkäsin tosi paljon Malesiassa, uusi kone ja kunnolliset nahkapenkit, tosin olen kuullut etteivät kaikki koneet ole yhtä hienoja ja uusia, mutta väkisinkin sitä ajattelee että kyseisen lentoyhtiön kone on myös tippunut..

    1. Turbulenssi on kyllä todella epämiellyttävää, oli varsinaista lentopelkoa tai ei. Pahassa rytinässä varmasti tulee itse kullekin vaikka mitä epämiellyttäviä ajatuksia mieleen, etenkin jos lentoyhtiön historiassa on paha onnettomuus… Kun olin Dominikaanisessa tasavallassa oppaana, yhden retken yhdellä pysähdyspaikalla oli meren rannalla muistomerkki lento-onnettomuudessa mehtyneiden muistolle (joku eurooppalainen lentoyhtiö, en muista nimeä… Oli syöksynyt mereen heti nousun jälkeen). Pysähdyksen syynä ei todellakaan ollut se muistomerkki, enkä koskaan maininnut siitä, ainoastaan kerroin jos joku tuli kysymään. Joskus joku pyysi minua kertomaan onnettomuudesta bussissa kaikille, mutta kieltäydyin, sillä mistä minä tiedän millainen suhde ihmisillä on lentämiseen, enkä missään nimessä halua lietsoa paniikkia vain paria päivää ennen kuin tyypit lähtee kotimatkalle juuri siltä samalta kentältä kuin onnettomuuskone. Itsekin kun lähdin kohti Suomea, kyllä se onnettomuus kävi mielessä… Mitä vähemmän sitä tietäisi, sitä parempi :)

  23. Mua harvemmin jännittää lennoilla, mutta joskus kovan turbulenssin takia on todella pelottanut. Niitä kertoja on onneksi ollut vain muutama. Silloin, kun en ollut vielä lentänyt kovinkaan monia lentoja, mua pelotti eniten lentokoneen noustessa. Mutta se fiilis on jo aika hyvin poistunut, kun on tullut lenneltyä niin paljon. Olen myös miettinyt niitä tilastoja ja ajatellut, että enhän mä auton kyydissäkään pelkää, vaikka hengenlähtö on siinä paljon todennäköisempi kuin lentäessä. Saattaa järkeilykin siis auttaa. Nykyään mua ehkä ahdistaa lentämisessä eniten se, että se saastuttaa niin paljon – siis poden siitä huonoa omaatuntoa. Tsemppiä lennoille!

    1. Pari päivää tämän lennon jälkeen olimme aivan hullun kuljettajan kyydissä matkalla Koh Changille. Siinä mietin, että miksi nyt ei pelota, vaikka näen kuinka läheltäpiti-tilanteita on jatkuvasti. Poikaystävä oli auton kyydissä aivan hermona, ja vannoi että me lennetään takaisin, maksoi mitä maksoi. Ja minähän en siihen suostunut… Mutta vaikka kuinka järkeilen, että on todennäköisempää kuolla autossa matkalla kentälle kuin lennolla, ei se saa pelkoa poistumaan. Mutta saa nähdä kuinka käy maanantain lennoilla, sillä uskon (ja toivon) vahvasti, että tämä pelko koski nyt vain tätä lentoyhtiötä. Kiitos tsempeistä!

  24. Air Asiallakin tuli lennettyä Aasiaa kierrellessä toissa syksynä, eikä se nyt sen kummemmalta tuntunut kuin muutkaan. En taida erityisesti lentopelosta kärsiä, vaikka tietysti joskus kun on kovasti turbulenssia, niin onhan se vähän kurjaa ja vähän pelottavaakin. Lentoturvallisuutta tulimme erityisesti ajatelleeksi kun välilaskulla kuulimme siitä Düsseldorfiin menossa olleesta koneesta, mutta eihän siitä silloin heti tiedetty mistä oli kyse, joten seuraavalle etapille lähdettiin vähän sekalaisin tuntein, että onkohan nyt taas jotain terroristikuvioita menossa vai miten ja tietysti se, että tietää juuri jonkun koneen tuhoutuneen, panee miettimään, varsinkin lentokoneessa, että mitenkähän tässä käy. Mutta ihan hyvin siinäkin taas ainakin silloin kävi!

    1. Se, että kuulee lento-onnettomuudesta välilaskun aikana, herättää varmasti inhottavia ajatuksia vaikka ei lentopelosta kärsisikään. Etenkään kun ei tiedä, että mikä onnettomuuden syynä on ollut.

  25. AirAsia on valinta useasti. Ei mitään huonoa sanottavaa yhtiöstä, mutta…. Tiedän millainen on aasialainen johtamiskulttuuri. Jos kapteeni käskee tehdä jotain, niin kaikki tottelevat. Oli siinä järkeä tai ei. Kasvoja ei saa menettää, eikä ylempiään arvostella. Se on vähän huono yhtälö lentämistä ajatellen. Perämies voi havaita virheen, mutta ei uskalla silti kyseenalaistaa kapteenin päätöstä. Ei mikään suosikki yhtiö.

    1. Enpä ole tuota ajatellutkaan! Siis tiedän kyllä, että etenkin Thaimaassa tehdään se, mitä pomo määrää, ja mitä ei ole määrännyt, ei voida tehdä lainkaan. Mutta enpä ajatellut, että se voisi koskea myös lentämistä. Voi apua…

  26. Itselläni ei lentopelkoa ole, mutta voin vain kuvitella miltä se tuntuu. Toisten on helppo vähätellä noita pelkotiloja, jos itsellä ei sellaisia ole. Itselläni on esim. korkean paikan kammo ja on todella inhottavaa paniikissa jossain korkealla itku kurkussa selittää ettei pääse alas, jos toinen vain naureskelee asialle tai vähättelee asiaa. Siinä vaiheessa ei yhtään auta ne toisen järkeilyt ja tilastot yms.
    Itse olen Air Asialla lentänyt monesti ja pitänyt sitä turvallisena. Viime reissulla lensimme Hong Kongista Lontooseen Cathaylla ja jossain vaiheessa lentoa pompimme ylös ja alas muutaman tunnin. Kapteeni oli tästä toki varoittanut etukäteen.Huonovointiseksi kuitenkin tulin, jolloin myös jonkinlainen pelko meinasi vallata mielen. Koneen miehistön toiminta vaikuttaa todella paljon omaan käyttäytymiseen ainakin omalla kohdallani. Toivottavasti lentopelkosi helpottaa.

    1. Pelkojen vähättely tosiaankin on helppoa, jos sellaisia ei itsellä ole (ja pelkoisen mielestä vähättely on hyvin ärsyttävää!). Ei me olla itse näitä pelkojamme valittu, eikä ne valitettavasti katoa vain tilastoja miettimällä. Ainakaan siinä tilanteessa kun pelko on päällä, siinä kun ei paljoa pysty järjellä ajattelemaan.
      Se, että pomppuisesta kyydistä varoitetaan etukäteen, auttaa jo paljon. AirAsian lennoilla vaan en yleensä ymmärrä kuulutuksista yhtään mitään voimakkaan aksentin vuoksi :D Kiitos paljon, toivottavasti lennot kotiin sujuvat pelottomasti :)

  27. Tuttu tunne. Koneesta riippumatta. Tähän asti meikäläisen lentopelko on vaan yltynyt joka lennolla. Mitä enemmän lennän, sitä enemmän pelkään. Ja voi apua jos on turbulenssia! Itselläkin on luonnos postauksesta lentopelosta, täytyy kirjoittaa loppuun jossain vaiheessa. Tiedän, ettei oo mikään rationaalisin pelko, en tiedä mistä tää on lähtöisin. Lapsena olin koneessa innoissani kuin ilmapallo… No ei se sentään onneksi matkustamisintoon ole vaikuttanut! AirAsiallakin lennetty lukemattomia kertoja ja varmaan lennetään tulevaisuudessakin.

    1. Kirjoitahan postauksesi pian loppuun, lukisin mielelläni muidenkin aatteita lentopelosta! Se on hyvä, että pelko ei kuitenkaan estä matkustamista, mutta onhan se ärsyttävää, että pelko vain lisääntyy ilman mitään järkevää syytä. Kun olin matkaoppaana, meillä oli usein lennonmyöhästymisiä “teknisen vian” vuoksi ja aina tuli joku asiakas kyselemään paniikissa, että mikä koneessa on vikana ja kertomaan, että häntä pelottaa nyt entistä enemmän. Silloin en oikein ymmärtänyt lentopelkoa enkä sitä panikointia, sillä onhan se nyt parempi että kone korjataan ennen sitä lentoa! Nyt ymmärrän, miltä heistä on täytynyt tuntua… En haluaisi odottaa lentoa, jonka tiedän olevan myöhässä siksi, että siinä on jotain vikaa!

  28. Tunnistan tunteen, valitettavasti. Samasta aiheesta runoillut postauksen myös ja oli hilkulla, ettei viimeksi tultu Hong Kongista Siperian halki junalla kotiin. Että niissä mittasuhteissa täälläkin ahdistelee :D

    1. Tämä on ollut todella helpottavaa kuulla, että niin moni muukin (jopa paljon matkustava) pelkää lentämistä! On siis kyse todella yleisestä pelosta.

  29. Hyvä aihe. Oletko harkinnut esim. risteilyä? silloin ei tarvitse ainakaan pelätä pitkää lentomatkaa.
    Olen ollut kerran koneessa joka tärisi (ja pudotti korkeutta) useita kertoja ja kaikkein ärsyttävintä oli se että kapteeni tiedotti vastassa olevan vain pientä sadetta, vaikka asia ei todellakaan ollut niin. Koko lennon aikana ei voitu aloittaa tarjoilua, lentoemännät istuivat paikoillaan. Koneen moottori putputti oudosti ja myöhemmin selvisi että kyllä koneessa oli moottorivika. Ei ollut laisinkaan mukava lento, kukaan matkustaja ei puhunut sillä lennolla sanaakaan. Tuon jälkeen lentäminen ei ole ollut minunkaan mielestäni enää mukavaa. Yleensä lennot ovat kumminkin rennompia ja vähemmän turbulenssia, etenkin jos ei lennä vuorten yllä niissä kohdissa on usein kova turbulenssi. Olen ollut myös lennolla jossa lapsi sai sairaskohtauksen ja jostain syystä lentoemännät eivät osanneet tehdä mitään, tätä asiaa ihmettelen itse asiassa kyllä vieläkin suuresti! kyseessä oli sentään hyvinkin tunnettu yhtiö. Matkustajista pyydettiin yksi hoitaja avuksi ja lapsi selvisi niin ei tarvinnut tehdä pakkolaskua Serbiaan

    1. En ole vielä toistaiseksi miettinyt korvaavia kulkuneuvoja lentämiselle, sen verran hyvin pelko on yleensä pysynyt kurissa. Voi ei, sinun kokemus kuulostaa aivan kamalalta! Ilmoittiko ne siitä moottoriviasta matkustajille? Sellaista kuulutusta en haluaisi koskaan kuulla… Onneksi kaikki meni kuitenkin muuten hyvin ja pääsitte määränpäähän turvallisesti!
      Onkohan lentoemännillä muuta kuin EA-koulutus? Siis jos kyseessä on ollut sairaskohtaus, johon ne taidot eivät riitä, niin sitten ymmärrän kyllä että on pyydetty hoitajaa paikalle. Onneksi lapsi selvisi! Kiitos kommentista, Susanna!

  30. Voin hyvin kuvitella tuon kurkkua kuristavan paniikin. Mulla ei onneksi ole pahaksi äitynyttä lentopelkoa, mutta tunnistan joskus pientä oireilua ja aikamoisella mielenhallinta-akrobatialla olen toistaiseksi saanut itseni hillittyä ja pidettyä lentopeikon poissa. Mutta kieltämättä jos kunnolla heilahdetaan ilmakuoppaan tai joku lentoemäntä näyttää vähänkin hermostuneelta niin kauhun ainekset on ilmassa.
    Tsemppiä tuleviin lentoihin ja turvallisia reissuja itse kullekin!

    1. Minäkin katson aina lentoemäntiä miltä he näyttävät, kun kuvittelen olevan epänormaali tilanne. Se helpottaa, jos he ovat edelleen rauhallisia ja hymyileviä :) Kiitos paljon, ja turvallisia lentoja! :)

  31. Tuttuja tunnetiloja. Tuollaiset lento-onnettomuudet pistää kyllä miettimään. Mulla lentopelkokausi myös vaihtelee. Joskus voi olla montakin lentoa, että en pelkää yhtään. Jos lennellään meren yllä niin olen ihan paniikissa, että pian tiputaan. Paniikkikohtaus on ollut monesti enemmän kuin lähellä. Viime kesänä ei päästä yöllä lähtemään Hongkongista Helsinkiin, kun oli niin kamala ukkosmyrsky. Kun sitten lähdettiin ja lennettiin salamoiden keskellä, niin meikä oli kilpikonna-asennossa viltti päässä tekemässä kuolemaa :D Näin myöhemmin naurattaa, mutta koneessa ollessa ei koskaan.

    1. Mikähän siinä onkin, että lentopelko ei ole jokaisella lennolla, vaan tulee vain toisinaan… Mä oikeasti jo luulin, että olin päässyt siitä kokonaan eroon, mutta enpä sitten. Ukkoseessa lentäminen olisi kyllä varmasti kamalaa! Kerran olin Sydneyssä lentokentällä odottamassa lentoa kun oli kamala ukkonen, ja olin jo aivan varma, että minä jätän sen lennon väliin. Mutta sitten yllättäen ukkonen poistuikin juuri ennen koneeseen nousua, joten pääsin kyytiin :D

  32. Minä olen pelännyt tasan kerran lennolla. Silloin oli Intian valtameren päällä niin valtava turbulenssi, että ihmiset kirkuivat ja itkivät. Viiniänikään en ehtinyt juoda, kun se pomppasi lasista syliini. Pahinta oli se, että lennon jälkeen piti nousta vielä yhdelle lennolle, ennen kuin olimme kotona. Onneksi pelko ei jäänyt kaivamaan sen jälkeen. Uskon, että ei ole miellyttävää, kun se pelko aika ajoin pistää päänsä esiin.

    1. Oi kamala, kirkuvat ja itkevät ihmiset saisivat minussa aikaan aivan kamalan paniikin! Nyt kun saan edes jotenkin hillittyä itseni kun näen muiden matkustajien olevan aivan normaaleja ja rauhallisia. Huh, onneksi tuo kokemuksesi ei aiheuttanut sinulle pysyvää lentopelkoa!

  33. Emme itse tiedä lentopelosta, sillä omalle kohdalle ei ole tullut pelkoa, paitsi pieni ajatus silloin tällöin koneen lähtiessä. Onneksi tuo ajatus on mennyt nopeasti aina ohi. Voin kuitenkin hyvin kuvitella sen olevan samanlaista, kuin ahtaanpaikan kammo esimerkiksi ikkunattomassa hississä. Taitaapi olla vain jokin itsepuolustuksellinen refleksi ajatuksessa. Tsemppiä tuleville lennoille. Pasianssi toimii kaikkeen yleensä hyvin. :)

    1. Onnellisia olette, kun ette tiedä lentopelosta :) Ja toivottavasti ette tule koskaan sitä kokemaankaan, on se sen verran inhottava reissukumppani! Veikkaan, että ahtaanpaikankammo voisi olla aika samanlainen tuntemus kuin lentopelko. Toki ihmiset oireilee hieman eri tavalla, eikä edes aina samalla tavalla, mutta olen joskus koneessa alkanut panikoida hapenpuutetta ja halunnut koneesta pois. Ja tieto, että koneesta ei pääse pois, ei helpottanut olotilaa lainkaan… Kiitos tsempeistä! Pasianssi tulee pysymään tabletillani aina :D

  34. Mulla on myös kausittainen lentopelko, joten ymmärrän ihan todellakin ajatuksesi. Mulla on helpottanut lentopelkoon se, että ylläpidän täsmälleen samanlaisia rutiineja kaikilla lennoilla pelkäsimpä tai en. Otan aina pahoinvointilääkkeen, sillä se rentouttaa ja nukuttaa ja pahoinvointi voi iskeä mulla muutenkin vaikka ei pelottaisikaan. Nousussa kuuntelen aina täysillä mahdollisimman rentouttavaa ja helppoa musiikkia (helpottaa siihen ettei kuule niitä erikoisia ja pelottaviakin ääniä nousun ja laskun aikana) ja normaalisti pidän myös silmiä kiinni siihen asti kun Markku vinkkaa, että merkkivalo on sammutettu. Viime aikoina ei ole pelottanut paljon, mutta olenkin vuoden aikana lentänyt melkein pelkästään Finnairilla, Cathaylla, Icelandairilla, SASilla ja muilla melko isoilla tai länsimaisilla yhtiöillä.
    Turbulenssi on minustakin se ikävin ja pelottavin asia lennolla, ja ei yhtään helpota jos lentävä yhtiö on vähääkään huonossa maineessa. Kysyn aina koneeseen noustessa onko luvassa pomppuista ja jos on, tankkaan vielä puolikkaan pahoinvointilääkkeen lisää ja koitan nukahtaa jo taxing-vaiheessa ennen nousua. Onneksi me paljon lentävät koemme varmasti 90% positiivisia lentokokemuksia kaikista, joten tuskin yhden huonon lennon vuoksi tarvitsee ainakaan lopettaa reissailuja :) Turvallisia lentoja!

    1. Mulla oli ennen tapana kuunnella musiikkia nousun aikana, mutta sitten yksi lentoemäntä kielsi sen turvallisuussyihin vedoten. Sen jälkeen en olekaan musiikkia kuunnellut ja yleensä nousut on pyhitetty inflight magazinen lukemiselle. Mä olen muutaman kerran onnistunut nukahtamaan jo taxiing-vaiheessa, mutta yleensä herään kun kone alkaa kiihdyttää. Toki jos siinä olisi se punaviinilasillinen alla, saattaisin nukkua sen verran sikeämmin, että en heräisi nosussa :D
      Pahin nousukokemus taisi olla ensimmäisellä näistä tämän talven AirAsian lennoista kun nousussa vain hetki pyörien maasta irtoamisen jälkeen joku lapsi huusi täysiä “OH MY GOD!!”. Mä pelästyin niin pahasti, että tuntui että sydän olisi uponnut vatsaan ja meinasin oksentaa ja purskahtaa itkuun – ja sen jälkeen olisi tehnyt mieli lyödä sitä kersaa. Mutta joo, onneksi suurin osa lennoista on kuitenkin ihan siedettäviä kokemuksia ja ilman suurta tunteiden kirjoa :) Kiitos paljon Maarit, ja turvallisia ja mukavia lentoja sinullekin!

  35. Mulla auttoi muutama vuosi stten Ylen Prisman lentopelkojakso. Siinä käsiteltiin lentopelkoa monesta eri näkökulmasta, ja tajusin omani liittyvän äkkiarvaamatta tapahtuneisiin elämänmuutoksiin (työperäisiin muuttoihin) ja kontrollin menettämisen pelkoon. Sitä lentokonettakaan kun en päässyt ohjamaan, ihan kuin omaa elämäänsäkään. Sen jälkeen olen lennellyt suht rentona. Tosin tunnistan nuo pelot edelleen, kun tulee äkkimuutto jonnekin. Tuota jaksoa ei kyllä varmaan löydy enää mistään… Tsemppiä lennolle!

    1. Yritin pikaisesti googletella tuota lentopelkojaksoa, mutta en löytänyt, niin kuin veikkailitkin. Mutta annoit silti hyvän vinkin, jota en ole tullutkaan ajatelleeksi: eiköhän YouTubestakin löydy lentopelkoa käsitteleviä videoita! Pitääpäs tsekata :) Kiitos vinkistä ja tsempeistä! :)

  36. Mä pelkään lentämistä ihan kuollakseni. Mitään järkevää syytä tähän ei ole mutta tiedän että pelot alkoi niihin aikoihin kun lentokoneet rupesi tulemaan alas taivaalta. Finnair ja British Airways on ainoita yhtiöitä joilla mua ei pelota lentää, Norwegian ja SAS ei ole kamalan pahoja, mutta Aasiassa lennellessä on meinannut oikeasti tulla itku. Ei auta mikään järkeily ja tilastot koska vaan pelottaa ihan älyttömän paljon. Jokainen ilmakuoppa ja “epätavallinen” ääni saa mut ajattelemaan että tää oli tässä. Nykyään en edes suostu lentämään ellei ole ns. pakko, eli mannertenvälillä tai Suomesta pois. Manner-Euroopan tai maiden sisällä lentely ei enää tulisi mieleenkään! Mulla on parit pitkät lennot Turkish Airlinesilla ensi kesänä sekä parin meksikolaisen halpisyhtiön lennot ja hermostuttaa jo etukäteen niin lentoyhtiöt kuin lentojen määrä! Turkish airlines ei siis ole kauhean paha? :D

    1. Finnairilla lentäminen ei minuakaan pelota lainkaan, eikä edes FlyBe:n (vai mikä se nykyään onkaan) kamalalla potkurikoneella Helsingin ja Kuopion väliä, sillä sitä on tullut kuljettua niin useasti. Mutta kaikki itselle vieraammat lentoyhtiöt pistää kaikki aistit valppaaksi koneeseen noustessani! Turkish Airlinesilla lensin ensimmäistä kertaa viime marraskuussa (Köpis-Istanbul-Bangkok), ja oli yksi parhaimmista lentoyhtiöistä millä olen koskaan lentänyt :) Muuten olisi kyllä jännittänyt, mutta onneksi kuulin niin paljon yhtiöstä hyvää etukäteen (mm. valittu Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi), että ei tarvinnut pelätä. Eli ihan hyvillä mielin voit odotella kesän reissujasi sen osalta :) Kiitos kommentistasi!

  37. Voi kuule, niin tuttuja tunteita… Lentopelkoa on aika käsittämätöntä selittää, varsinkin kun se iskee päälle. Mulla kummittelee tuo kys. onnettomuus edelleenkin ja oli yksi syy miksi vuosi sitten ei lennetty Aasiassa ollessamme ystäviä moikkaamaan Balille, koska ainoa järkevän hintainen ja aikatauluiltaan sopiva lentoyhtiö olisi ollut juuri Air Asia Indonesia. Vain muutama vko tuon onnettomuuden jälkeen “jouduin” lentämään Air Asialla ja olin aika kauhuissani tilanteesta… Se on ikävä tunne kun pelko saa vallan. Totuus (ja fakta – mitä kaikki toitottaa) on toki se, että todennäköisyys on todella pieni onnettomuuksille… Silti… Terkkuja täältä Thaimaasta ja oikein turvallista paluulentoa itse kullekin :)

    1. Mä en varmaan olisi pystynyt noin pian onnettomuuden jälkeen lentämään AirAsialla! Kauhea ajatuskin… Muutenkin olen tälläkin reissulla välttänyt turhaa lentämistä ja kulkenut mahdollisimman paljon maata pitkin. Surat Thanista Kuala Lumpuriin oli pakko lentää, sillä junat oli täynnä moneksi päiväksi, mutta muuten olenkin onnistunut välttämään lentämistä aika hyvin ja kolmen kuukauden aikana lennettiin vain kolme lentoa :)
      Mukavaa lomaa! Ja turvallisia lentoja meille kaikille :)

  38. Mulla on ihan vastaavanlaisia kokemuksia lentopelosta. Usein pystyy olemaan ihan täysin tyynenä, mutta välillä iskee ihan hillitön paniikki: käden alkaa hikoilemaan ja hengitys salpautuu. Nepalista Kuala Lumpuriin Malaysia Airlinesilla lennettäessä kone tärisi niin paljon, että olin ihan varma sen tippuvan hetkenä minä hyvänsä. Ja Iberialla Panama Cityyn mentäessä hädissäni kyselin jo stuertiltakin, että mitä mikäkin ihmeellinen ääni merkitsee. Pelotti niin vietävästi! Pelkoa ei pysty mitenkään ennakoimaan. Välillä se vaan iskee, vaikkei mikään muu ympärillä ole muuttunut. Kai se puskista tuleva pelko sitten johtuu vaan sen hetkisestä mielenhallinnasta ja erityisesti sen puuttumisesta.. :D

    1. Mulla ei ole edes ollut mitään noin kamalaa kokemusta, mikä selittäisi tämän pelon. Tälläkin lennolla olevaan tärinään tuskin kukaan muu edes kiinnitti huomiota; turvavyövalo ei palanut kertaakaan ja porukka liikkui koneessa kuin ei olisi mitään outoa. Ja mä vaan kiristän turvavyötä tiukemmalle :D
      Ehkä pitäis alkaa tehdä jotain mielenhallintaharjoituksia, jos se auttaisi :)

  39. Tarkoitus ei ole promota omaa blogia, mutta uskon oikeasti että tästä olisi sulle hyötyä: http://www.veerabianca.com/lentopelko/

    Lentopelko on ollut aikanaan itselleni tuttu, mutta myöhemmin lähdin opiskelemaan ilmailua ja tekemään töitä sen parissa. Tätä kautta ajatusmaailma on muuttunut ja lentäminen tuntuu arkiselta. Tuosta postauksesta saatat löytää muutaman hyvän ajatuksen tulevia lentoja varten!

    1. Veera, aina saa promota omaa blogia jos sieltä löytyy noin hyödyllistä juttua! Kiitos tästä :) Tuo Paula Kinnusen kirja meni heti ostoslistalle!

  40. Terhi, mä olisin voinut kirjoittaa ihan saman. Mutta arvaa mitä. Air Asiallahan on tavallaan maakohtaiset yhtiöt, tai miten sen selittäisi. Siis esim. tuo pudonnut kone oli Indonesia Air Asia, ja sitten Thaimaassa lennellään Thai Air Asialla, Malesiassa Air Asia Mayalaysialla ja niin edelleen. En ole ihan varma, mikä näiden yhteys/ero on. Mutta sen säännön olen jo aikoja sitten ensimmäisillä Aasian matkoillani itselleni kaiken lukemani perusteella asettanut, että tuolla Indonesia Air Asialla en lennä. Jos en väärin muista niin se saattoi olla jopa EU:n mustalla listalla jossain vaiheessa? Saatan olla väärässäkin. Mutta sen muistan, että olen lukenut siitä että sitä ei voi pitää yhtä turvallisena kuin muita Air Asian maakohtaisia yhtiöitä.

    Lennä siis huoletta muilla, ja onhan Indonesia Air Asiakin edelleen varmaan todella, todella turvallinen. Tämä nyt on toisen lentopelkoisen hätävarjelun liioittelua.

    Satuitteko muuten juuri Indonesia Air Asialla lentämään Balilta pois?

    1. Juu tiedän, että kaikki ei ole samaa AirAsiaa, vaan tosiaankin ne on maakohtaisia. Vaikka en minäkään sen tarkemmin tiedä mikä merkitys sillä maakohtaisuudella sitten on, paitsi tosiaankin tuo Indonesian AirAsia on huonossa maineessa… Me lennettiin sillä KL:stä Balille ja hieman alkoi paniikki nousta kun tajusin sen olevan just AirAsia Indonesia. Muistelin, että se on ollut mustalla listalla, mutta sitten kun myöhemmin tarkistin asian, ei se ollutkaan. Luulin muistaneeni väärin, mutta en kai sitten muistanutkaan kun sullakin on sama ajatus asiasta! Jotenkin siinä lennon aikana sain järkeiltyä asian kuitenkin niin, että eiköhän ne ole sen onnettomuuden jälkeen parantaneet turvallisuuttaan, joten suurempaa paniikkia ei minulle tullut.
      Balilta Bangkokiin lennettiin Thai AirAsialla, minkä pitäis oikeesti olla turvallinen. Ja AirAasialla lentää vuosittain miljoonia matkustajia, joten tilastojen mukaan onnettomuuteen joutuminen yhtiön lennolla on hyvin pieni. Mutta yritäpä saada mun pää ymmärtämään se… :(

        1. Hyvä, että sullakin on tulossa postaus aiheesta, jään odottamaan mielenkiinnolla :) Yllättävän vähän lentopelosta puhutaan blogeissa, vaikka näköjään aika moni siitä kärsii… Minua helpottaa jo se tieto, että en ole ainoa joka ei ole into pinkeänä lentämässä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *