Viime kesänä Kroatiassa asuessamme päätimme eräänä iltana parin viinilasillisen jälkeen varata lennot Pariisiin. Idea oli ehkä hieman hullu, sillä tuona kesänä meillä oli vain yksi vapaapäivä viikossa, joten yhtä päivää enempää meillä ei ollut aikaa rakkauden pääkaupungissa viettää. Sen verran tarkkaan kuitenkin hyödynsimme jokaisen liikenevän tunnin, että otimme paluulennon vasta vapaapäivän jälkeiselle aamulle: toimistolla oli oltava vasta klo 10.00.
Varasimme lennot tiistai-iltana ja torstaiaamuna lähdimme ensimmäiselle reissulleni Ranskaan. Onneksi päätöksen ja reissun välissä ei ollut enempää aikaa, sillä muistan edelleenkin olleen tuona keskiviikkona niin innoissani tulevasta seikkailusta, että työnteosta ei meinannut tulla mitään. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että olimme päättäneet olla kertomatta vapaapäivän suunnitelmistamme kenellekään, tämä oli vain meidän kahden juttu.
Torstaiaamuna ennen seitsemää lähdimme ajamaan Makarskasta Splitin lentokentälle, josta lensimme paria tuntia myöhemmin EasyJetillä Pariisiin. Saavuimme Charles de Gaullen lentokentälle puolilta päivin, ja koska meillä oli pelkät käsimatkatavarat mukana, emme tuhlanneet aikaa laukkuhihnalla vaan suuntasimme suoraan junalle. Junalippu Gare du Nordin asemalle maksoi kymmenisen euroa ja reilun puolen tunnin hyvin kuuman ja hikisen junamatkan jälkeen olimme vihdoin valmiit aloittamaan kaupunkiin tutustumisen ja nähtävyyksien kiertelyn.
Olimme etukäteen päättäneet aloittaa kaupunkikierroksemme Sacre Coeurin basilikalta, mutta koska oli jo lounasaika, suunnistimme sitä ennen Pariisin parhaaseen creperieen, Crêperie Brocéliandeen. Ihanan pariisilaisessa kuppilassa nautitut maukkaat täytetyt letut huuhdottiin alas ranskalaisella oluella ja siiderillä, ja sitten olikin aika nousta mäkeä ylös Sacre Coeurille.
Ja kuinka upea tuo basilika onkaan! Tiesin Pariisista yllättävän vähän, joten onnekseni Thomas oli käynyt siellä aikaisemmin ja otti oppaan roolin, muuten tuo kirkko olisi todennäköisesti jäänyt minulta näkemättä vaikka Pariisin suosituimpiin turistikohteisiin kuuluukin. Sacre Coeurilta hyppäsimme minijunan kyytiin, mikä kuljetti meitä ympäri Montmartren aluetta ja ilokseni jopa legendaarisen Moulin Rougen ohi, ennen kuin palasi takaisin lähtöpaikkaan. Juna-ajelun jälkeen oli kahvitauon paikka, ja löysimmekin lähistöltä ihastuttavan kahvilan, jonka varjoisalla terassilla joimme café au lait‘it katumuusikon soittaessa lähistöllä.
Oli aika suunnistaa kohti Pariisin ikonisinta nähtävyyttä.
Mutta tornia ennen piti toki nähdä Riemukaari ja Champs Elysees, joten metroon ja menoksi. Champs Elysees’llä päädyimme vilvoittelemaan Louis Vuittonin liikkeeseen, mutta lämpötilan ollessa reilusti yli hellerajan oli tärkeää huolehtia myös juomapuolesta. Päädyimme viereisen Fouquet’s Paris -ravintolan terassille juomaan täydelliset cosmopolitanit, ennen kuin jatkoimme matkaa Eiffelin tornille.
En ollut uskaltanut haaveillakaan torniin pääsemisestä, sillä tiesin jonojen olevan pitkät ja meidän aikamme todellakin rajallinen. Päivä oli kuitenkin jo taittumassa alkuillan puolelle, eikä jono näyttänyt tuntien mittaiselta, joten päätimme jäädä jonon jatkoksi ja katsoa kuinka nopeasti se liikkuisi. Ja liikkuihan se yllättävän nopeasti, sillä jonotusaika taisi jäädä vain puoleen tuntiin. Sen verran turisteja paikalla kylläkin oli, että puolessa välissä jonotusta valotauluihin tuli ilmoitus, että aivan huipulle ei enää pääsisi väenpaljouden vuoksi. Näköalatasanne oli tyhjää parempi, ja maisemat olivat upeat siltäkin korkeudelta.
Kun pääsimme tornista takaisin maankamaralle, Thomas päätti vastusteluistani huolimatta olla todellinen turisti ja sopi riksakyydin Louvrelle. Jälkeenpäin tajusin tämän olleen kävelyä huomattavasti parempi vaihtoehto, matkaa kun kuitenkin oli useampi kilometri ja olimme jo kävelleet aivan riittävästi siinä helteessä.
Olimme tovin Louvren edustalla, otimme muutamat kuvat ja ylitimme Seinen Pont des Arts -siltaa pitkin. Fiillistelimme sillalla pitkän tovin, lueskellen rakkauslukkojen tekstejä, katsoen auringonlaskua ja kuunnellen sillalla olevan pianonsoittajan musisointia. (Harmikseni nuo rakkauslukot on nyt päätetty poistaa turvallisuussyistä ja sillan kaiteet tullaan suojaamaan pleksillä, ettei uusia lukkoja voi siihen enää kiinnittää. Ihanat rakkaudenosoitukset osoittautuivat liian painaviksi sillan turvallisuutta ajatellen.)
Kävimme vielä katsomassa Notre Damen, ennen kuin kävelimme latinalaiskortteliin illalliselle. Taisimme eksyä kerran tai pari, mutta käsityksemme töykeistä englantia puhumattomista pariisilaisista muuttui täysin kun ohikulkijat tarjosivat apua kysymättä, ja jos kysyimme itse neuvoa, saimme aina ystävällistä apua – englanniksi.
Illallisen jälkeen palasimme vielä Seinen rannalle pieneen kuppilaan. Istuimme ulkona pimenevässä illassa, katselimme ohikulkevia ihmisiä ja ihailimme joen toisella puolella näkyvää Notre Damea samalla kun siemailimme juomiamme ja kävimme läpi mitä kaikkea olimmekaan päivän aikana tehneet ja nähneet. Päivä oli ollut aivan uskomaton, ja ehdottomasti ikimuistoinen. Tänne tulen vielä takaisin.
Aamuyöllä otimme bussin Orlyn lentokentälle, josta lentomme takaisin Splitiin lähti aamukuudelta. Parin tunnin lennon jälkeen olimme takaisin Kroatiassa, päälle vielä tunnin ajomatka ja olimme saapuneet toimistollemme Makarskaan.
Juuri sopivasti aloittaaksemme työt kello kymmenen.
36 comments
Pariisaissa asuneena, epäilen vahvasti sinun tarinaasi.
Mitä tarkalleen ottaen epäilet tässä? Korjaa ihmeessä, jos tässä on asiavirheitä!
Ihanan spontaani pyrähdys, vieläkö muistat mitä maksoit lentolipusta? Itsellä tahtoo olla aika samanlainen maksimaalisen hyödyn tavoittelu kuin Hannalla tuossa vähän ylempänä; kun täältä Suomesta saakka lähtee on se 3 pv melkeinpä minimi ja kaukomatkoilla kaksi viikkoa. Miten kätevää olisikin asua vaikka Ranskassa tai Sveitsissä tai… *kateellinen huokaus*
Lentoliput maksoi muistaakseni hieman päälle 200 e, eli ei se tosiaankaan mitään superhalpaa ollut, vaikka lennettiinkin halpalentoyhtiöllä. Mutta reissu oli kyllä joka sentin arvoinen! :) Ranskassa asumista en pistäisi pahakseni, myöskään siitä syystä, että matkustaminen muihin Euroopan maihin olisi kätevämpää ;) Kiitos kommentistasi Janejalabelle!
Ollaan miehen kanssa tehty aikanaan samanlaisia pikapyrähdyksiä eri Euroopan kaupunkeihin. Pariisi taisi kerran mennä teidän laillanne päivässä, jos nyt oikein muistan. Hyvin siinäkin ehtii nähdä vaikka mitä!
Kyllähän siinä ehtii, vaikkakaan pintaa syvemmälle ei pääse paikkaan tutustumaan. Mutta ihan kivoja tällaiset lyhyetkin reissut, ei tarvitse aina odottaa että on aikaa lähteä pidemmäksi aikaa :)
Tehokasta :). Euroopan etu on just tämä, että helposti voi vaihtaa maisemaa, kieltä, ruokaa…
Euroopan kulttuurien rikkaus on aivan parasta :) Kun vertaa vaikka Jenkkeihin ja Australiaan, joissa ei hirveästi ruokakulttuuri ja kieli muutu vaikka siirtyisi osavaltiosta toiseen, on Eurooppa kyllä ihanan ihmeellinen paikka :)
Aikamoisella kiireellä veditte tämän kaupungin läpi – mutta ehtien kaikki ne yleisimmät nähtävyydet. :)
Pariisissa on minusta aina ollut parasta se hiljaisilla kujilla ja kaduilla samoilu, ihmeellisten ravintoloiden ja kahviloiden löytäminen, sellainen paikallista fiilistä hengittäminen. Ehkä tällaisen voisi kuitenkin vetää hauskana kahdenkeskisenä deitti-iltana.
Miten muuten meni seuraava duunipäivä?
Aion mennä Pariisiin uudestaan hieman väljemmällä aikataululla, tutustumaan kaupunkiin turistinähtävyyksien ympärillä.
Kiitos kysymästä, työpäivä meni kivuttomasti. Perjantait meillä oli oikeastaan aina vain puolikas päivä töitä ja puolet päivästä tiimiaktiviteetteja, vähän löysempi päivä muutenkin siis. Tuona perjantaina tein muutaman tunnin toimistohommia, lounastauoksi menin rannalle torkuille (vaihtovaatteet ja rantavarusteet olin pakannut autoon valmiiksi ennen Pariisiin lähtöä) ja iltapäivällä oli ohjelmassa beach volleyn pelaamista työporukalla. Onneksi näin, nimittäin vaikkapa pitkän retken opastaminen ei olisi ilman yöunia onnistunut kovinkaan hyvin :D
Ihana pieni extempore reissu, ihan parasta aina toteuttaa jotain tollaisia pikku hullutuksia, joita voi sit myöhemmin hyvillä mielin muistella. :)
Todellakin, pikku hullutuksia! :) Ei tällainen päiväreissu ollut aikaisemmin käynyt mielessä, mutta kun kaksi hullua laittaa päänsä yhteen, niin alkaa tulla vaikka mitä ideoita :D
Noniin, ehditte nähdä kaiken olennaisen :D! Hyvä reussu siis. Mahtavaa tällainen spontaani reissaaminen. Jos olisi rahaa vähän enemmän, niin haluaisin itsekin harrastaa tällaista kesällä. Kiva postaus tämä kyllä, hyvä fiilis (=.
Oi, kiitos :) Niin, jos rahaa olisi, lähtisin varmaan joka viikonloppu pikareissulle jonnekin päin :)
Voi, ihana idea! Spontaanit reissut on just parasta :) Ja tosi paljon kyllä ehdissä yhdessä päivässä, kutakunkin kaikki päänähtävyydet. Olisi kiva käydä Pariisissa uudelleen, olen siellä tainnut kuusi vuotta sitten käydä muutaman yön reissun ja tuolloinkin oli aika turistireissu. Mua vähän kiinnostaisi tietää, millainen alakulttuureja Pariisin kiiltokuvan alta löytyisikään :)
Pariisi teki tämän reissun aikana lähtemättömän vaikutuksen, ja olisi todellakin kiinnostavaa tutustua kaupunkiin syvällisemmin. Jos puhuisin ranskaa, harkitsisin vakavasti muuttamista ainakin pariksi kuukaudeksi Pariisiin! Tai miksei muutenkin, siellähän sitten voisi ranskaa opetella… Hmm….! :D
Täydelliseltä kuulostava Pariisi-päivä ja ihana fiilis ja kauniisti päivän mittaan muuttuva valo kuvissasi! Varsinkin toi pianokuva on niin upea! :)
Kiitos! Päivä todellakin oli täydellinen, ja sitä on muisteltu monet kerrat jälkeenpäin.
Oi, kylläpä ehditte noin lyhyessä ajassa! Meillä taisi mennä kolme päivää tohon samaan kierrokseen, vaikka ei ollut edes sesonkiaika. Mahtavan tehokasta toimintaa! :-)
Kolmessa päivässä ehtisi toki fiilistellä paikkoja enemmän :) Onneks Thomas tiesi kaupungista jotain ja osasi suunnitella tehokkaan reitin, muuten olisi mennyt paljon aikaa hukkaan säntäillessä sinne ja tänne :)
Mahtoi olla seuraava päivä virkeä mieli, mutta väsynyt olotila töissä :-) Yhden päivän reissua en ole tainnut koskaan tehdä, mutta parin päivän reissuja jonkun verran. Pikalomistakin saa yllättävän paljon irti, joten niitä voisi harrastaa enemmänkin.
Todellakin oli aivan loistava fiilis seuraavana päivänä, väsymyskin pysyi kurissa Pariisista haetun uuden energian voimalla :) Ainakin alkuiltaan saakka, sitten kaaduinkin sänkyyn pitkille yöunille. Totta, pikalomista saa paljon irti! Suomessa se ehkä kylläkin vaatii sen, että asuu pääkaupunkiseudulla, muuten menee matkoihin liian kauan aikaa ollakseen kohteessa vain lyhyen tovin.
Rakastan tällästä spontaania reissaamista! Olisipa helppo asua keski-Euroopassa, täältä Suomesta ei ihan viitsi Ranskaan alle vuorokauden mittaiselle visiitille lähteä.. Ihana tunnelma tässä postauksessa :)
Kiitos Jenna! :) Suomi on todellakin kaukana… Nyt Milanon reissulla huomasin, että Kööpenhamina on niin paljon lähempänä kaikkea, kun lento Milanoon kesti myötätuulesta johtuen vain 1 h 40 min! Minne Helsingistä pääsee tuossa ajassa? Ei varmaan Baltiaa pidemmälle!
Olipas hengästyttävä matkakertomus, ihana! Mun täytyy varmaan käydä hakemassa pullo viiniä, jos sellaisen seurauksena tulee varailtua näin kivoja matkoja…. ;D
Kiitos! Juu, pari lasia viiniä ja hyvät ideat ovat taattu! :D
Vau kuulostaa kyllä mahtavalta reissulta ja hyvin Pariisin tärkeimmät nähtävyydet kerkeää päivässä kiertääkin, jos vaan jaksaa reippailla :D Mulla on jotenkin sellainen päähänpinttymä, etten halua lähteä mihinkään paikkaan vain hetkeksi, kun lennot aina maksavat niin paljon, että haluan sitten päästä tutkimaan kohdetta aina ihan perinpohjaisesti. Harvoin vaan pystyy varaamaan reissuun monta viikkoa, ja pikapyrähdyksetkin voivat olla jo yllättävän mukavia ja virkistäviä, joten täytyisi yrittää muuttaa omaa ajatusmaailmaansa :)
Ymmärrän tuon, että kun lennoista kuitenkin maksaa saman summan, oli kohteessa sitten minkä aikaa hyvänsä, niin mieluummin siellä viipyisikin sitten pidempään. Mutta joskus jos ei ole enempää aikaa, niin sitten lyhyempikin reissu tyhjää parempi. Ja ehdottomasti virkistävä, niin kuin sanoitkin :)
Kuulostaa aivan mahtavalta reissulta, juuri noin pitääkin päivästä Pariisissa nauttia! Töykeät englantia puhumattomat pariisilaiset ovat todellakin menneisyyden juttu, ja nykyään itseä nyppii korkeintaan se, että kun yritän sönköttää vaivalla opiskelemaani ranskaa, niin vastapuoli vaihtaa liiankin hanakati englanniksi. ;)
Nuo galetet näyttävät todellla hyviltä, mutta eivät sentään pariisilaisilta. ;) Vaikka itsekin aina Pariisissa suuntaan creperieen, niin suolaiset galetet ja siideri ovat ehdottomasti bretagnelaisia. Seuraavalla Ranskan matkalla haluaisin itse vihdoinkin suunnata sinne.
Kiitos infosta, eihän minulla ole mitään tietoa crepeistä ja galeteista :D Joo, tuo englannin puhuminen on varmasti ärsyttävää jos haluaa itse kehittää ranskan taitoa, mutta muuten on kyllä hyvä juttu, että ranskalaiset ovat vihdoin alkaneet opetella englantia.
Tästä tuli mieleen miettiä lyhyimpiä ulkomaan matkojamme (kun päiväksi Frankfurtiin/Brysseliin/Tukholmaan tai mihin tahansa kaupunkiin työasioissa matkoja ei lasketa). Lontoossa kävimme kerran, Helsingistä lähtien, siis perjantai-illasta sunnuntai-aamuun aikataululla. Tai itse asiassa emme käyneet edes Lontoossa vaan silloin jokin aika sitten kuolleen sikäläisen ystäväni haudalla ja hänen partnerinsa hänen kunniakseen järjestämässä konsertissa. Yöt olimme Heathrowssa ja otimme sieltä auton lauantaiksi. Viime syksynä kävimme Frankfurtissa Travelers Century Clubin kokouksessa, mutta siis ihan privaattimatkalla, lento sinne lauantai-aamuna ja takaisin sunnuntai-aamuna. Nykyisillä lentohinnoilla nämä pikapyrähdyksetkin ovat jo ihan mahdollisia!
Kyllä, jos hyvä tarjous sattuu kohdalle, saattaa päästä jopa todella edullisesti, eikä silloin ole kynnystä lähteä päivän, parin reissulle. Minulla on haaveissa Färsaaret, vaikka edes viikonlopuksi, mutta lennot Kööpenhaminasta maksaa noin 400 € meno-paluu. Se on vähän turhan kallis lyhyelle reissulle!
Vau mikä reissu! Tämä on kyllä jo vaatinut vähän vaivaa :D
Ihana stoori, tuollaisia reissuja vois tehdä kyllä enemmänkin jos yhdellä lennolla pääsisi kohteeseen asti :)
Kiitos Maarit! :) Tiedätkö, mä kuvittelin, että tällaisia reissuja tulisi tehtyä nyt usein kun on tuo Pohjois-Euroopan suurin lentokenttä vain 13 kilometrin päässä, mutta ei! Ehkä pitääkin muuttaa tilanne.. :)
Aivan ihana tarina, tällaiset on niin mun suosikkijuttuja blogeissa!
Mä oon myös varannut kerran lennot parin viinilasin jälkeen Pariisiin, sitä taitaa olla liikkeellä. :D Olen tällä hetkellä taas Pariisissa ja voi, mä niin haluaisin viettää täällä enemmän aikaa. Eilen olin katsomassa noiden lukkojen poistamista ja harmihan se on, kauniita ne ovat. Turvallisuus toki ennen kaikkea ja eilen paikalle kiinnitettiin noita pleksejä.
Kiitos! :) Mä toivoisin, että vois useamminkin tehdä tällaisia ex tempore -reissuja, mutta valitettavasti lennot on sen verran kalliita, että ei viitsi päiväreissuja ihan joka viikko tehdä… Onhan se lukkojen poistaminen harmi, mutta ymmärtäähän tuon. Jostain kuulin/luin, että niiden lukkojen paino vastaa 20 elefantin painoa, eli ei ihmekään jos vaikuttaa sillan turvallisuuteen. Mutta mieti mikä määrä rakkautta sillä sillalla on koettu! :)